Strategia on kieltäytymistä

Ei

Olen kieltäytymisen fani. Asioista kieltäytyminen on yleensä hankalaa, ja siinä on aina riskinsä että joku loukkaantuu. Kieltäytyminen on kuitenkin ainoa tapa kontrolloida asioita. Aina kun sanot “kyllä”, suostut astumaan jonkun toisen luomalle polulle. Aina kun sanot “ei”, teet päätöksen jatkaa omallasi. Se vaatii selkärankaa ja epävarmuuden kestämistä.

Yritysten strategiatyö on yleensä mukavaa puuhastelua, jossa hahmotellaan tietä tulevaisuuden tavoitteisiin. Strategian jalkauttaminen käytännössä on kuitenkin haasteellista, ja tyypillisin tapa jalkauttaa strategiaa on keskittyä uusien asioiden tekemiseen. Yritykset alkavat hankkia uutta osaamista ja uutta markkinointia. Moni alkaa kehittämään myös uusia tuotteita. Kaikkien näiden toimien tarkoituksena on ohjata yritystä strategian viitoittamalla tiellä. Useimmiten se toimiikin.

Strategiatyön todellinen arvo kuitenkin mitataan sillä, miten helposti strategian vastaisista asioista kieltäydytään. On helppo toteuttaa strategiaa ostamalla uusi ilme mainostoimistosta, mutta on todella paljon hankalampaa vetäytyä kannattavasta kaupasta, joka on strategian vastainen. Yksikään yrittäjä ei nauti ajatuksesta, että satojen tuhansien kauppa karkaa jonkun toisen tehtäväksi. Siinä kohtaa se strategiaan sitoutuminen kuitenkin mitataan.

Joka kerta kun firman johto tekee strategian vastaisia päätöksiä, se nakertaa tietenkin myös koko muun yrityksen halua ja kykyä noudattaa strategiaa. Kaikkien yrityksen työntekijöiden pitäisi pystyä luottamaan siihen, että he voivat kyseenalaistaa strategianvastaisten asioiden tekemisen. Sitä ei tapahdu, jos johto itsekään ei uskalla kieltäytyä strategian vastaisista päätöksistä.

Kiva asiakas tarvitsi laajempaa verkkokauppaa. Tiesin että olisimme voineet toteuttaa verkkokaupan, mutta olin jo aikaisemmin tehnyt strategisen päätöksen, että verkkokauppabisnes ei ole se mihin keskitymme. Oli pikkuisen hankala kertoa asiakkaalle, että hänen nenäni edessä heiluttelema pinkka tuhatlappusia ei kelpaa. Asiakas haki verkkokauppansa muualta.

Mikään ei viesti strategiaan sitoutumisesta tehokkaammin kuin kieltäytyminen. Sano ei, ja sano se usein.

Sisäistä ennen kuin ulkoistat

Olen ulkoistamisen ja tehostamisen kannattaja. Mielestäni kaikki muu paitsi yrityksen ydinliiketoiminta kannattaa työntää ulkopuolisten ongelmaksi, jotta yritys voi keskittyä olennaisiin asioihin. On kuitenkin asioita, joita ei ikinä kannata ulkoistaa.

  • Strategian tulisi olla aina sinun hallussasi. Jos sinä et tiedä mihin suuntaan yritystäsi pitäisi viedä, ei sitä tiedä kukaan muukaan.
  • Rekrytointi on yrityksen tärkeimpiä ja riskialtteimpia toimintoja. Mitä pienempi yritys, sitä suurempi vaikutus yksittäisellä rekrytoinnilla on suhteessa yrityksen kokoon. Yrityksen alkuaikoina yksikin mätä omena kippaa koko korin, ja vastaavasti yksikin tähti nostaa koko yrityksen aivan uudelle tasolle.
  • Markkinointi liittyy vahvasti omaan visioosi. Jos et tiedä mitä yritykseltäsi haluat ja mikä yrityksen syy olemassaoloonsa on, ei sitä voi sujuvasti myöskään muille kommunikoida.
  • Myynnin ulkoistaminen on bisneksessä ihan sama asia kuin antaisit tilisi avainlukulistan jollekin ulkopuoliselle. Se joka hallitsee yrityksesi myyntiprosessia hallitsee yritystäsi.

Huomaatko tässä listassa mitään ihmeellistä? Aivan. Siinä ei ole mitään mainintaa yrityksesi avainkompetensseista, eli siitä mitä yrityksesi loppujen lopuksi tekee. Sen lisäksi että perusliiketoimintasi on luultavasti aika hyvin hanskassa, yrittäjänä sinun pitäisi käyttää aikaasi mieluummin noihin yllämainittuihin kuin sorvin ääressä huhkimiseen. Pelkkää päivätyötä suorittavan yrittäjän yritys ei ikinä kasva.

Näissä kaikissa osioissa on aivan fiksua käyttää alihankkijoita, kunhan langat pysyvät omissa käsissäsi. Esimerkiksi markkinoinnissa voi käyttää copywritereita ja graafikkoja, laskujen maksamisessa kirjanpitäjiä ja firman sisäisiä luottopelaajia, rekrytoinnissa rekrytointiyrityksiä ja myynnissäkin voit — tarpeen mukaan — ottaa mukaan ulkopuolisia. Tärkeintä näissä kaikissa on, että pidät langat tiukasti käsissäsi. Kun yrityksesi kasvaa isommaksi, et välttämättä voikaan osallistua jokaiseen rekrytointiin tai laskunmaksuun. Ne ovat kuitenkin asioita jotka täytyy hoitua sujuvasti firman sisällä.

Tunsin yrittäjän joka palkkasi yritykseensä uuden työntekijän. Yrittäjä oli luonteeltaan luottavainen ja hieman vastuuta väistelevä ihminen, ja hän antoi uudelle työntekijälle heti alkuun yhden yrityksen tärkeimmistä asiakkaista hoidettavaksi. Yrittäjä oli helpottunut, koska pystyi keskittymään uusiin asiakkuuksiin. Jossain vaiheessa asiakkaan työt kuitenkin alkoivat hiipua ja pian ne loppuivat kokonaan. Selvisi, että tuore työntekijä oli kieltäytynyt asiakkaan tilaustiedustelusta, koska hän itse ei halunnut opetella uutta teknologiaa. Asiakas otti vinkistä vaarin ja siirsi bisneksensä muualle.

Ulkoista kaikki minkä järkevästi voit, mutta älä ikinä päästä irti kriittisistä toiminnoista.

Ei.

ei

“Yes man”-leffassa Jim Carreyn esittämä Carl Allen vastaa koko vuoden “kyllä” jokaiseen hänelle esitettyyn kysymykseen. Lopputuloksena miehen elämä on tietenkin ihanaa ja täydellistä. Samanlaisella lupauksella sinä todennäköisesti menettäisit perheesi, omaisuutesi ja yrityksesi ja päädyt linnaan kiertopalkinnoksi kaikkien mahdollisten sukupuolitautien kera.

Yrittäjänä sinun täytyy opetella 1) puhumaan luontevasti rahasta ja 2) sanomaan “ei” melkein kaikkeen. Myöntymällä kaikenlaisiin vaatimuksiin, toiveisiin, aikatauluihin ja tapaamisiin poltat itsesi loppuun parissa vuodessa. Mitä paremmin yritykselläsi menee, sitä enemmän saat kaikenlaisten perskärpästen yhteydenottoja. Tällaiset verenimijät kuppaavat sinut tyhjiin kaikesta rahasta, ajasta ja energiasta, jos vain annat heille tilaisuuden. Kieltäytyminen vaatii selkärankaa, ja jos sitä ei ole, muut päättävät puolestasi kaikesta.

Jos olet helläsydäminen aloitteleva yrittäjä kuten minäkin olin, sinulla on luultavasti hankalaa kieltäytyä. Pelkäät loukkaavasi toisen tunteita tai koet muuten vain olevasi huono ihminen kun kieltäydyt antamasta jotain mitä joku toinen haluaa.

Miten sitten kieltäytyä kaikenlaisten käärmeöljykauppiaiden kopeloinnista?

  • Mieti mitä haluat. Jos olet päättänyt laajentaa yritystäsi esimerkiksi yhteistyökumppaneita etsimällä, etkö itse olisi tehnyt aloitteen?
  • Torju asia, älä ihmistä. Voit sanoa vaikka että “kiitos kun kysyit, mutta minulla ei ole tälle tarvetta/aikaa/käyttöä.”
  • Älä jousta. Kun olet sanonut ei, älä enää lipsu. Häntäheikit haistavat heikkouden, ja yrittävät iskeä siihen mihin sattuu.
  • Kunnioita omia rajojasi. Jos huomaat että toinen painostaa sinua johonkin vaikka tietää hyvin että et halua, saat henkisesti tiputtaa hanskat ja lyödä niin lujaa kuin lähtee. Valehtele, manipuloi tai tarvittaessa käyttäydy ylimielisesti.

Yrittäjänä suurin valtasi on sanoa “ei” huonoihin diileihin ja tilanteisiin. Yrittäjällä on vapautta, jota muilla ei ole. Käytä sitä häpeilemättä ja niin usein kuin pystyt. Kieltäytyminen on ilmainen tapa seuloa ajastasi kultahiput, välttää pahimmat virheet ja saada elämään enemmän sisältöä.

Opi sanomaan oletuksena “ei” ihan kaikkeen. Se antaa sinulle mahdollisuuden sanoa “kyllä” niille jotka ovat sen arvoisia.

Näin haihduin kuin pieru Saharaan

Näkymätön johtaja

Tunnustan olevani näkymätön johtaja.

Osittain kysymys on introverttiydestä, mutta suurempi syy on tehokkuuden tavoittelu. Olen sen verran laiska, että haluan keskittyä vain olennaiseen, ja kaikenlaiset keskeytykset tappavat tehon.

Paikallaolon vaatimus elää kuitenkin melko vahvana edelleen. Työehtosopimukset on rakennettu fyysisen työpaikan käsitteen varaan, ja pisimpään työpaikalla istuvia pidetään oletuksena edelleenkin muita ahkerampina. Isoin ongelma tässä näkemyksessä on se, että oleminen sekoitetaan jotenkin välittämiseen. Läsnäolo on kuitenkin yhtä paljon välittämistä kuin lyöminen on lempeyttä.

Tällaisena pragmaattisena uuden ajan digijohtajana mietin sitäkin, että kyseisessä ajattelumallissa taitaa olla mukana ripaus myös vanhaa kunnon kyttäysmentaliteettia. Ikään kuin perusolettamuksena on, että aikuiset ihmiset eivät saisi tehtyä töitään ilman että joku on katsomassa perään. Tai että Suuri Johtaja tietää kaiken parhaiten, joten kaikki päätökset pitää sitten kierrättää hänen kauttaan. Jotenkin naurettava ajatus.

Myös ziljoonia tienannut Dan S. Kennedy vannoo näkymättömyyden nimeen. Aikaisemmin hän kokeili “oveni on aina auki” -politiikkaa, ja naulasi jopa suurieleisesti toimistonsa oven seinälle osoitukseksi siitä miten läsnäoleva hän on. Kennedy tunnusti myöhemmin virheensä ja siirtyi kahden toimiston malliin: toinen oli virallinen työpaikka ja toisessa toimistossa hän oikeasti teki työnsä. Nerokasta!

Itse en ole vielä vuokrannut toista toimistoa, mutta nämä keinot ovat osoittautuneet toimiviksi.

  • Jaa valtaa. Mitä enemmän vallasta luopuu, sitä enemmän vapautta saat. Anna ihmisten päättää enemmän omista töistään, äläkä nillitä joka sentistä.
  • Älä rankaise oma-aloitteisuudesta tai huonoista päätöksistä. Tämä liittyy ensimmäiseen kohtaan. Valta tarkoittaa myös vapautta epäonnistua. Päätöksistään joutuu vastuuseen, mutta se ei tarkoita sitä että jokaisesta kämmistä tulisi antaa piiskaa-keppiä-sapiskaa.
  • Suunnittele systeemejä. Yritys on asiakkaiden, ihmisten ja prosessien sulatusuuni. Yritysjohtajana tulisi huolehtia siitäkin, että prosessit ovat kunnossa. Kun kriittisimmille asioille on sovittu tapa tehdä asioita, sattuu paljon vähemmän vahinkoja.
  • Syleile uutta teknologiaa. Maksan mielihyvin mistä hyvänsä uudesta teknologiakikkareesta, jos se vain parantaa kommunikaatiota ja tehokkuutta tai helpottaa yrityksen elämää. Mitä enemmän asiat ovat tehtävissä erilaisten pilvityökalujen avulla, sitä vähemmän ihmisillä on pallo jalassa.
  • Vastaa hitaasti. Tämä voi kuulostaa hieman laiskalta, mutta olen huomannut että ongelmat ratkeavat ihan itsestään kun niihin ei puutu. Fiksut ihmiset keksivät aina ratkaisun kun heille antaa siihen mahdollisuuden. Jos singahtaa ratkaisemaan ja mikromanageroimaan kaikkia ongelmia, sitä saa olla tekemässä ihan koko ajan.
  • Valvo. Poissaolo ei tarkoita sitä, etteikö asioiden perään pitäisi katsoa.

Ja mitä sitten on tapahtunut, kun en ole koko ajan paikalla? Ei mitään pahaa ainakaan. Moni asia tuntuu luistavan paljon paremmin kun en ole itse sörkkimässä kaikkea.

Mitä mieltä sinä olet? Onko johtajan pakko olla paikalla, vai onko vapaus vahtimista herkumpaa?

Miten vuorokauteen saa 27 tuntia?

Miten vuorokauteen saa 27 tuntia?

Saan paljon aikaiseksi. En ihan niin paljon kuin Katleena, mutta paljon. Moni kuvittelee että tehokkuus tulisi jotenkin luonnostaan. Olen kuitenkin patalaiska, joten olen etsinyt vaivattomimmat keinot tehokkuuden kasvattamiseksi.

Some on saatanasta. Oikeasti. Harva on Facebookissa tuntitolkulla, mutta päivässä tulee helposti käytyä sinisessä kirjassa parikymmentä kertaa ellei ole varovainen. Ja se ei ikinä ole vain “vilkaisu”, vaan sitten tietenkin kirjoitellaan kommentteja ja höhötellään hassuille kissavideoille.

Telkkari mädättää aivot. Tämän vinkin kaikki tietävät, mutta harva noudattaa. Telkkaria vähentämällä (tai parhaassa tapauksessa lopettamalla kokonaan) saa vuorokauteen helposti 1–2 tuntia lisää. Sama koskee Youtubea ja Netflixiä.

Herää aikaisemmin. Jokaisella meillä on tietty aika vuorokaudesta, jolloin saa helpommin tietyn tyyppisiä asioita aikaiseksi. Arki tietenkin muodostaa omat haasteensa varsinkin lapsiperheissä, mutta pakko keksii keinot. Jos ainoa aika keskittyä kirjoittamiseen on klo 4 aamulla, sitten heräät kello 15.45 3.45 ja alat kirjoittamaan.

Käytä luppoaika hyödyksi. Sen sijaan että tuijottelisi haaveilevasti ulos ikkunasta, ehtii esimerkiksi junassa ja taksissa hyvin vastaamaan meileihin, twitteröidä, kirjoittaa blogikirjoituksia tai vaikka kuunnella äänikirjoja. Vaihtamalla auton junaan saa helposti lisää tehokasta peliaikaa.

Eristäydy. Kaltaiselleni introvertille tämä on helppoa, koska välttelen muutenkin ihmisten näkemistä. Sulje meilit, skypet ja muut kikkareet. OS X:ssä ja iPhonessa on Do not disturb -tila, jota kannattaa käyttää oikeastaan aina. Jos joku yrittää tulla juttelemaan, murise tarvittaessa.

Priorisoi. Teen joka päivä heti ensimmäiseksi todo-listan, jossa on päivän aikana tehtävät asiat. Suosittelen lämpimästi Thingsiä.

Töppöstä toisen eteen. Kun aloin kulkemaan melkein päivittäin 2–8 kilometrin kävelylenkkejä, energiatasoni ovat nousseet taivaisiin. Pieni investointi, mutta se maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Kaikkein pahimpia tehokkuuden tappajia ovat pienet keskeytykset. Puhelinsoitot (erityisesti puhelinmyyjät), sähköpostit, somettamiset ja spontaanit keskustelut aiheuttavat aina ns. context switchin. Ihmismielellä kestää hetken, ennen kuin voi orientoitua seuraavaan tehtävään. Mitä monimutkaisempi työtehtävä, sitä haitallisempia katkokset ovat ja sitä kauemmin syventyminen kestää. Siksi monen on hyvin hankalaa päästä ns. flow-tilaan.

Jos haluat saada aikaiseksi enemmän, suojele aikaasi ja energiaasi mustasukkaisesti. Vältä turhia tapaamisia ja aikavarkaita. Onko sinulla jotain näppäriä tehovinkkejä jotka voisin ryöstää?