Yksi asukokonaisuus tuo mielenrauhaa

Paitoja.

En muista tarkkaan, milloin aloin pukeutua samoihin vaatteisiin työkuvioissa (siis identtisiin vaatteisiin, en samoihin vaatteisiin joka päivä). Luulen että se tapahtui siinä kohtaa, kun oli helkkarinmoinen kiire ja samaan aikaan piti miettiä, mitkä housut käyvät minkäkin paidan kanssa. Kun esikoinen roikkuu jalassa ja yrittää samalla kurlata suunsa tulikuumalla kahvilla, asukokonaisuuden miettiminen on ehkä viimeinen asia mitä haluaa tehdä.

Olen huomannut, että samanlaisiin vaatteisiin pukeutumisesta on pari etua:

  1. Säästyy aikaa ja vaivaa.
  2. Säästyy energiaa olennaiseen.

Tietenkin tässä kuviossa myös menettää. Moni haluaa pukeutua erilaisiin vaateparsiin ihan vain siksi, että siitä tulee hyvä mieli. Valitettavan usein juuri kukaan ei kuitenkaan huomaa vaatteita, elleivät ne pistä silmään joko hyvällä tai huonolla tavalla, joten en koe tätäkään ihan hirveänä menetyksenä.

Maailmalla on muitakin, tunnettuja monopukeutujia, esimerkiksi mr. Facebook ja edesmennyt Steve Jobs. Myös Barack Obama käyttää vain kahta pukua. Jos sinäkin siis haluat säästää aikaasi olennaiseen, kippaa 99 % vaateparrestasi pelastusarmeijalle. Muista kuitenkin hankkia ensin riittävästi samanlaisia vaatteita, ettei tule työkavereilta sanomista.

Uusi kämppä, uudet kuviot

Viimeinen vuosi on ollut kohtuullisen turbulenttia aikaa siviilipuolella. Ensin murtui selkä ja tapasin herra mölön. Nyt sitten laitettiin ns. lusikat jakoon. Isoimmat itkut on itketty, poikien tapaamiskäytännöistä sovittu ja omat kamat on kiikutettu uuteen kämppään. Ja tietenkin Ikeasta on käyty täydentämässä tarpeelliset kodin tarvike-esineet.

Vähäistä omaisuutta pakkaillessa tuli mietittyä, että mitä tavaraa sitä oikeasti haluaa kantaa mukanaan. Omassa elämässä on takana kuitenkin parisenkymmentä postiosoitetta, joten voisi ajatella, että ylimääräistä rojua ei pääsisi kovin helposti kertymään. Jostain kumman syystä joka muutossa mukaan on kuitenkin tarttunut kaikenlaista roinaa, jota ei välttämättä haluaisi enää raahata seuraavaan paikkaan.

Itse valitsen omaisuuden yleensä näillä perusteilla:

  1. Tarvitsenko tätä?
  2. Rakastanko tätä?
  3. Onko se kaunis?
  4. Liittyykö tähän esineeseen joku tärkeä muisto tai tarina?

Jos yksikään näistä kohdista ei kilistele kelloja, ei esineen omistamiselle oikeastaan ole mitään pointtia, ja kaman voi ihan hyvin tunkea kierrätykseen tai roskikseen. Samalla logiikalla valkkasin sitten omaisuuteni tässäkin siirtymässä. Mukaan lähti vain rakkaita ja tärkeitä esineitä.

Ja mitä sitten tein aivan ensimmäiseksi? Tietenkin virittelin uskollisen Arcam -stereoni System Audio -kaiuttimineen.

tarkeimmat-ensin

Tärkeät asiat ovat vähän vaikeampia

Kyllä, tämä on kirjoituskone.

Kyllä, tämä on kirjoituskone.

Tiedän olevani joissain asioissa kovin ristiriitainen ihminen. Mielestäni tietotekniikka on parasta mitä ihmiskunnalle on tapahtunut. Valtava määrä tietoa on käytettävissämme aivan marginaaliseen hintaan, mihin kellonaikaan hyvänsä. Hyppäykset teknologiassa mahdollistavat uusia ja hienoja työkaluja, tieteen läpimurtoja ja kokemuksia. Arki muuttuu nopeammin kuin ikinä. Sen suhteen on hieno hetki olla elossa.

Samaan aikaan huomaan, miten tärkeitä analogiset asiat ovat.

Kirjoitin ystäville kiitoskirjeitä kirjoituskoneella, ja se oli välillä tuskaisen vaivalloista. Mekaaninen kirjoituskone on raskas kirjoittaa, ja virheitä ei saa tulla. Tämänkin blogikirjoituksen olisin joutunut kirjoittamaan monta kertaa uusiksi. On kuitenkin aivan eri asia lähettää kiitostekstiviesti kuin kirjoittaa sellainen mekaanisella kirjoituskoneella.

Tärkeät asiat saavatkin olla vähän vaivalloisia.

Veitsi kurkulla – kaunis on maailma

Olen ajellut partaani nyt puolitoista vuotta safety razorilla, ja isompia havereita en ole sillä vielä saanut aikaiseksi. Ajojälki on ollut mahtava, ja alkuahdistuksen jälkeen ajosta on tullut hyvin luontevaa. Sen lisäksi että hienomotoriikka on vähän kehittynyt, ei ole kauheasti tarvinnut pistää massia Giletten kalliisiin vaihtoteriin tai partavaahtoon. Sama saippuapalakin on kestänyt jo puolitoista vuotta (!), ja vasta nyt pääsen kaverin itse tekemän saippuan kimppuun (kyllä, jotkut tekevät itse oman saippuansakin).

Nyt sitten päätin siirtyä seuraavalle tasolle. Joulupukki toi tilauksesta klassisen partaveitsen (straight razor tai cuthroat razor).

Boker Extra Hollow Ground

Kyseinen veitsi on Bokerin 4/8” Extra Hollow Ground luukahvalla. Sen lisäksi pukki toi stropin (nahkahihna), jolla terää liipaistaan parikymmentä kertaa ennen operaatiota. Se ei ole varsinaista hiomista, mutta suomenkielistä vastinetta en oikein keksi. Tarkoituksena on vaan pistää metallin hampaat oikeaan suuntaan. Muut tarvikkeet minulla jo olikin hankittuna (Herrainpukimosta, tietenkin).

Miksi sitten riskeerata herkkä hipiänsä hiton terävällä veitsellä sohimalla?

  1. Ajojälki on sileämpi kuin vauvan hanuri.
  2. Iho ärtyy vähemmän kuin sähkö- tai 10 terän ihmejärjestelmällä.
  3. Säästää rahaa kun ei tarvitse ostella Giletten yms. kalliita vaihtoteriä.

Kaikki nuo kohdat olivat tietenkin pelkkää paskapuhetta. Todellinen syy on for shit and giggles ja koska voin. Olen vanhemmiten huomannut, että elämässä on vähän liiankin helppoa tehdä asioita vain ohimennen ja kevyesti. Parta ja parran ajaminen ovat selkeä osa omaa miehuuden käsitettä, ja tuntuu jotenkin hyvältä vain käyttää siihen vähän aikaa ja vaivaa. Olkoon tämä oma hiljainen protestini kiireelliselle elämälle.

Ensimmäiset pari ajokertaa olivat yhtä jännitysnäytelmää. Isojen poikien ohjeita noudattamalla onnistuin leikkelemään vain sitä mitä pitikin. Tärkeintä on huolehtia, että 1) veitsi on oikeasti terävä, 2) naamassa on riittävästi saippuaa ja muutenkin karvat ovat pehmeitä, 3) ei aja vasten karvaa ja 4) ei hosu. Sen lisäksi veitsen kanssa täytyy olla samaan aikaan varovainen ja määrätietoinen — ei voi kiirehtiä liikaa, mutta ei voi myöskään olla epävarma ja antaa käden täristä. Jos tekee sivuttaisliikkeitä — leikkaa naamaansa. Jos veitsi on väärässä kulmassa — leikkaa naamaansa. Jos veitsi on liian tylsä — leikkaa naamansa. Ja niin edelleen. Sen verran ensimmäisillä vedoilla jännitti, että en edes huomannut kun tukisormi oli silmämunan kanssa samassa kuopassa.

Nyt kun vielä oppisi ajamaan partaveitsellä kunnolla ennen kuin leikkaan korvan tai nenän irti.

https://embed.spotify.com/?uri=spotify:track:4poxuGEituqBqNxO6PwsMO

Kello joka muuttaa kaiken

Apple julkaisi odotetusti ensimmäisen älykellonsa, Apple Watchin. Kapine on Applelle tyypilliseen tapaansa hienosti muotoiltu, ja luultavasti on myös käytettävyydeltään samaa tasoa Applen muiden tuotteiden kanssa. Windows- ja Android-leirit (kyllä, sellaisia on valitettavasti edelleen olemassa) haukkuvat kellon teknisiä ominaisuuksia ja yksityiskohtia, ja missaavat jälleen pointin koko vempeleestä. Ja tietenkin muistetaan sanoa, että Apple ei taaskaan ole kehittänyt mitään uutta.*

Kyseessä ei ole kuitenkaan kello. Apple Watch on yhtä paljon kello kuin iPod oli mp3-soitin. Toki siinä on samoja ominaisuuksia kuin kellossa, ja varmastikin teknisessä mielessä se on melkein kopio muista vastaavista jo markkinoilla olevista tai markkinoille tulevista laittesta. Ne eivät ole olleet kuitenkaan riittävän haluttavia tavalliselle hipsterille. Apple on ikään kuin virallinen taho, joka antaa luvan pitää uutta tuotetyyppiä ‘coolina’.

Kello joka muuttaa kaiken

Apple Watchin isoin vaikutus on se, mitä pieni, puettava älylaite tulee tekemään yhteiskunnalle ja käyttäytymiskulttuurille. Augmented Reality (AR) on tulevaisuudessa kova juttu. Siihen liittyy läheisesti myös Internet of Things, ja näiden yhdistelmänä elämä muuttuu todella mielenkiintoiseksi. Itsestään ajavat autot ovat vielä pientä siihen verrattuna. Maltan tuskin odottaa seuraavaa vaihetta älylaitteiden kehityksessä.

Ja pieni disclaimer: Mielestäni Apple Watch on kokeilematta p*skaa. Se tuo jälleen yhden ylimääräisen häiriötekijän elämään, joka on muutenkin katkonaisempaa kuin koskaan aikaisemmin kaikenlaisten notifikaatioiden ja mikrohäiriöiden vuoksi. Sen lisäksi arvostan aivan liikaa omaa mekaanista kelloani.

*) Apple ei itse asiassa kehittele kauhean paljon uusia tuotteita — suurin osa Applen menestyksisä on ollut jonkun olemassa olevan tuotteen tai idean tekeminen paremmin ja käyttäjäystävälliseksi.