Uusi kämppä, uudet kuviot

Viimeinen vuosi on ollut kohtuullisen turbulenttia aikaa siviilipuolella. Ensin murtui selkä ja tapasin herra mölön. Nyt sitten laitettiin ns. lusikat jakoon. Isoimmat itkut on itketty, poikien tapaamiskäytännöistä sovittu ja omat kamat on kiikutettu uuteen kämppään. Ja tietenkin Ikeasta on käyty täydentämässä tarpeelliset kodin tarvike-esineet.

Vähäistä omaisuutta pakkaillessa tuli mietittyä, että mitä tavaraa sitä oikeasti haluaa kantaa mukanaan. Omassa elämässä on takana kuitenkin parisenkymmentä postiosoitetta, joten voisi ajatella, että ylimääräistä rojua ei pääsisi kovin helposti kertymään. Jostain kumman syystä joka muutossa mukaan on kuitenkin tarttunut kaikenlaista roinaa, jota ei välttämättä haluaisi enää raahata seuraavaan paikkaan.

Itse valitsen omaisuuden yleensä näillä perusteilla:

  1. Tarvitsenko tätä?
  2. Rakastanko tätä?
  3. Onko se kaunis?
  4. Liittyykö tähän esineeseen joku tärkeä muisto tai tarina?

Jos yksikään näistä kohdista ei kilistele kelloja, ei esineen omistamiselle oikeastaan ole mitään pointtia, ja kaman voi ihan hyvin tunkea kierrätykseen tai roskikseen. Samalla logiikalla valkkasin sitten omaisuuteni tässäkin siirtymässä. Mukaan lähti vain rakkaita ja tärkeitä esineitä.

Ja mitä sitten tein aivan ensimmäiseksi? Tietenkin virittelin uskollisen Arcam -stereoni System Audio -kaiuttimineen.

tarkeimmat-ensin

Joulupuu on koristeltu… viiksilangalla

Meidän perheen joulun hajumaailmaan kuuluvat kuusipuun tuoksu, ripaus hyasinttia, paistetun piparin väkevänimelä aromi, kinkun vedet herauttava tuoksu… ja öljyisen viiksilangan tömäkkä tuoksahdus.

Melkein koko sen ajan kun olemme olleet vaimon kanssa yhdessä, perheeseemme on kuulunut joko nelijalkaisia tai kaksijalkaisia täystuhoja. Vaikka kuusipuusta onkin suuri ilo kaikille, siitä aiheutuu omat ongelmansa. Joulukuusi ei nimittäin ole erityisen yhteensopiva kapistus sekoileville kissoille, riehuville koirille ja uteliaille lapsukaisille. Kaatuneen kuusen vesilammikoita on luututtu kerran jos toisenkin, ja vahingosta viisastuneena olen oppinut virittämään kuusen kiinteäksi osaksi kalustusta.

Kaikkein kätevimmin kuusi pysyy hyvin pystyssä, kunhan siihen saa vähintään kolme tukipistettä itse kuusenjalan lisäksi. Yksi tukipiste hoidetaan onkivavalla joka estää joulukuusta myös kaatumasta seinään päin. Muut tukipisteet hoidetaan pelkällä viiksilangalla siten, että kuusi kiinnitetään seiniin, huonekaluihin tai johonkin muihin tukeviin rakenteisiin. Lopputulos näyttää sitten suunnilleen tältä:


Ja koska nakkulat tietenkin juoksevat juuri siltä korkeudelta kun viiksilanka on, siihen pitää viritellä omanlaisensa suojaukset ettei herkät kaulaparat ota osumaa. Lopputulos on, jos nyt ei täydellinen, niin ainakin riittävän jouluinen.

Viiksilangantuoksuista joulua!