Tavoitteet, toteutus ja takaiskut

Kahdeksan vuotta sitten tajusin selkeällä kirkkaudella, että jos jatkan samaa tietä, edessä olisi ennenaikainen kuolema. Olo oli kaikin puolin paska, kroppa natisi liitoksissaan ja muutenkin oli asioita, joihin en ollut itsessäni tyytyväinen. Tiesin myöskin, etten voi korjata kaikkia elämäni epäkohtia yhdellä kertaa. Kun tajusin tämän, tein itselleni 10-vuotissuunnitelman:

  1. Lopeta unilääkkeiden käyttö.
  2. Mene terapiaan.
  3. Hankkiudu eroon alkoholista.
  4. Ryhdy liikkumaan säännöllisesti.
  5. Aloita saliharrastus.
  6. Ryhdy syömään terveellisesti.
  7. Opettele nukkumaan paremmin.

Kun listaa katsoo, tulee pakostakin aika uuvahtanut olo. Kaikkia asioita ei voinut tehdä kerralla, joten oli pakko palastella lista tärkeysjärjestykseen. Ensimmäiseksi saivat lähteä unilääkkeet. Burnoutin ja epäonnistuneen masennushoidon seurauksena jäin nalkkiin unilääkkeisiin, niinpä lopetin niiden käytön ns. cold turkey -metodilla. Hirveitä myrkkyjä.

Alkoholin poisjättäminen oli melko vähäeleinen tapahtuma. Esikoisen syntymän jälkeen en vain enää halunnut alkoholia elämääni, joten se jäi pois. Valitettavasti sosiaalinen elämä vähän kärsi, mutta sittemmin ei ole kyllä harmittanut. Tajusin myös, että useimmiten join vain siksi, että sietäisin sosiaalisten tilanteiden painetta ja idioottien seuraa. Ja päädyin sitten samalla itsekin olemaan idiootti.

Kun unilääkkeet ja alkoholi olivat häipyneet elämästäni, sydämentykytys tasaantunut ja muutenkin alkoi tuntua että ehkä en kuolekaan, menin terapiaan. Jos ihmettelet miksi, edellisessä kirjoituksessa mainittu viimeisin esimerkki on ihan omasta elämästä. Ensimmäiset kolme vuotta terapiasta tuntuivat lähinnä perslihasten leventämiseltä, mutta neljäntenä vuonna aloin jo huomata positiivisia vaikutuksia. Kognitiivinen psykoterapia toimii minun tapauksessani melkoisen hyvin. En pääsääntöisesti nimittäin kertoile itsestäni ihmisille kovin syvällisiä asioita, koska olen vähän liiankin hyvä väistämään itselleni kivuliaat ja hankalat aiheet. Terapeutin kanssa sellaista ongelmaa ei ollut, koska se ruoja vain istua pönötti hiljaa tuntikaupalla.

Muistan yhdenkin istunnon, jossa terapeutti vain odotti minun puhumistani 20 minuuttia. Se oli ihan jäätävää. Ensimmäistä kertaa elämässäni hävisin hiljaisuusleikin.

Terapian edistyessä sain kiinni myös fyysisen hyvinvoinnin merkityksestä, joten kolmisen vuotta sitten aloin käydä pitkillä kävelylenkeillä. Kävelylenkit ovat mitä mainioin tapa purkaa energiaa ja rauhoittua stressaavan päivän jälkeen. Ja koska minulla on ihan liian vähän aikaa, lenkit ovat myös oiva paikka kuunnella äänikirjoja ja podcasteja. Kilometrejä kertyy päivässä edelleen useita, vaikka en enää harpokaan päivittäisiä viiden kilometrin marsseja kuten aloittaessani.

Kävely tekee hyvää mielelle ja keholle.
Kävely tekee hyvää mielelle ja keholle.

Vähän yli vuosi sitten aloitin saliharrastuksen. Jännitti ihan saatanasti. Minulle oli jäänyt nuoruudestani hirvittävä trauma liikkumisen suhteen, joten tämä oli henkisesti kaikkein korkein kynnys. Ystävien vitt… tuen avulla selvisin kuitenkin ensimmäisistä kerroista ilman isompia kommelluksia. Ja koska halusin päästä mahdollisimman helpolla, palkkasin personal trainerin auttamaan perusliikkeiden kanssa. Nyt tulokset alkavat jo vähän näkyäkin, eivätkä hartiat enää mahdu lempipukuuni.

100 kg
Nyt salilla nousee jo syväkyykyssä 100 kg. Aloittaessani en jaksanut nostaa edes tankoa.

Tänään olen menossa kohdassa “ryhdy syömään terveellisesti”. Olen siis melkein pääsemässä 10-vuotissuunnitelmani päätepisteeseen. Matkalla on ollut kohtalaisesti takapakkeja ja hidasta etenemistä. Kun pitkäaikaiset tavoitteet tykyttävät takaraivossa, se on kuitenkin auttanut puksuttamaan kohti sellaista tulevaisuutta, jossa haluan elää.

Muutos ei koskaan ole mikään ulkoapäin tuleva taikasauvan tökkäisy. Se on sisältäpäin lähtevä pirun hidas prosessi, jonka jokainen lykkäyspäivä lykkää myös tavoitteiden toteutumista.

KPS youtubessa!

Tein elämäni ensimmäisen videon Youtubeen. En varmaan muuten olisi lähtenyt urakkaan, mutta jos Parantainenkin näkee videot järkeväksi touhuksi niin kai se sitten on minunkin kokeiltava.

Ensimmäiseksi aiheeksi valitsin kassavirtaprojektion, koska sen kanssa jouduin aloittelevana yrittäjänä kaikkein eniten taistelemaan. Siitä on myös kaikkein eniten hyötyä, jos ei yhtään tiedä miten firman raha-asioita pitäisi oikein hallinnoida.

https://www.youtube.com/embed/0Eu6aDUHKqc?rel=0

On muuten kohtuu hankalaa touhua, kun on introvertti. Kirjoittaessa pystyy revittelemään ihan kivasti, mutta videolla ei vaan saa itsestään vielä irti samaa raivoa kuin kirjoittaessa. 😀

Pistä kanava tilaukseen!

HHJ, Hyväksytty Hallituksen Jäsen®

No niin, olen nyt virallisesti Hyväksytty Hallituksen Jäsen (HHJ®). Kävin Tampereen Kauppakamarin kurssin jo 2012, mutta kurssin jälkeen ei ehtinyt tenttimään. Nyt sitten viimeistelin kokonaisuuden käymällä tentissä.*

Mikä on HHJ?

HHJ

HHJ on Kauppakamarin järjestämä koulutuskokonaisuus, jonka tarkoituksena on parantaa erityisesti PK-yritysten hallitustyöskentelyä. Se sopii erityisen hyvin yrityksen hallituksessa oleville tai hallitukseen aikoville. Kurssilla käydään läpi hallituksen tehtävien lisäksi hyvää hallintotapaa, strategiatyötä ja osakeyhtiölakia. Kurssin ehdottomasti tärkein anti on kuitenkin esimerkkitapaukset elävästä elämästä, ryhmätyöt ja alan rautaisimpien asiantuntijoiden esitykset omilta erikoisalueiltaan. Voin sanoa, että koko kurssin aikana ei tullut tylsää hetkeä. Siitä pitivät huolen myös osuvat ja epäviralliset kauhutarinat. 😉

Itse tentti tuntui menevän läpi aika heittämällä, mistä isoin kiitos kuuluu omalle (Aucorin) hallitukselle. Vuosien yhteistyö hallituksen kanssa on opettanut minulle käsittämättömän paljon yrittämisestä ja hallitustyöskentelystä. On nimittäin ihan eri asia lukea asioista teoriassa kuin kokea asiat käytännössä. HHJ-kurssi antaa erinomaiset eväät siihen todelliseen hallitustyöskentelyyn. Vahva suositus kaikille yrittäjäkollegoille!

*) Pistemääräksi kertyi 56/60, mikä on ihan siedettävä.

Kaksi kysymystä jotka muuttivat elämäni

kysymykset

Paljastan nyt salaisuuden, jonka tietää vain kourallinen läheisiäni. Se on helppo ja vaivaton työkalu, jonka käyttämisen jokainen osaa, ja aikaa siihen menee vain alle minuutti päivässä. Sen avulla kuitenkin tulet saavuttamaan käsittämättömän hienoja asioita, oppimaan uusia tapoja ja tulet onnelliseksi.

Ja ei, vastaus ei ole “oikea lääkitys.”

Joka päivän päätteeksi kysyn itseltäni kaksi kysymystä:

  1. Mikä oli tänään parasta?
  2. Mitä teen huomenna paremmin?

Ei muuta. Olen tehnyt näin jo useamman vuoden, ja metodin edut ovat kiistämättömät. Kysymykset pakottavat minut ajattelemaan positiivisesti ainakin kerran päivässä ja miettimään konkreettisen ja selkeän kehityskohteen seuraavalle päivälle. Kun tätä tekee joka ikinen päivä, ei yksinkertaisesti voi olla muuttumatta.

1. Mikä oli tänään parasta?

Kysymyksen on tarkoitus alleviivata elämän tärkeitä asioita, koska ne tuppaavat usein unohtumaan. On liian helppo juosta nivuset vaahdossa kriisistä toiseen, ilman että pysähtyy oikeasti miettimään asioita yhtään sen enempää. Sen lisäksi voi olla hyvinkin yllättävää huomata, että mistä sitä omat kicksinsä oikein saakaan. Monelle tulee yllätyksenä vielä vanhempanakin, että oma työ ei ehkä olekaan se mitä oikeasti haluaisi tehdä.

Usein päivän parhaat asiat eivät liity mitenkään työhön tai tekemiini asioihin, vaan muiden ihmisten käytökseen. Lapset ja heidän kanssaan puuhastelu ovat yleensä myös hyvin edustettuina listalla.

2. Mitä teen huomenna paremmin?

Tämä kysymys oli aikaisemmin muodossa “mikä meni päin helvettiä”, mutta kiitos Katleenan piiskaamisen, yritän pistää sanoja positiivisempaan järjestykseen. Ja hyvinhän se positiivisuuden kautta ajatteleminen toimii.

Kysymyksen tarkoituksena on kohdistaa ajatukset tulevaisuuteen ja kehityskohteisiin. Helpoin tapa muuttaa omaa käytöstään on opetella tekemään konkreettisesti asioita jotenkin toisin. Siksi kysymyksessä lukeekin “teen” eikä esimerkiksi “haluan” tai jotain muuta yhtä höttöistä.

Jos kehityskohteita olisi useampia, tai jos aikajänne olisi pidemmälle kuin yksi päivä, epäonnistuminen olisi lähes varmaa. Kun tavoitteena on tehdä vain huomenna jotain paremmin, se on helppo muistaa ja pitää mielessä.

Kysymykset eivät ole vaikeita, ja niihin vastaamiseen ei mene kauaa. Ja vaikka unohtaisitkin seuraavana päivänä sen mitä lupasit tehdä, asia kaivertaa alitajunnassasi ja huomaat kuitenkin tekeväsi asioita eri tavalla.

Kokeile metodia huviksesi vaikka pari viikkoa. Takaan että huomaat muutoksen.