Järjestetäänkö teidän yrityksessä kilarit vai keharit?

Kehityskeskustelut ovat parhaimmillaan arvokkaita oppimishetkiä. Pahimmillaan ne ovat kuin homeista pakkopullaa, joka on pakko kurlata alas runsaan suuveden kera. Kummassakin tapauksessa kehityskeskusteluista on yrityksellesi hyötyä. Sen lisäksi että kehityskeskustelut ovat edullisin työhyvinvointiin liittyvä toimenpide, saat korvaamatonta palautetta ja ajatuksia yrityksen kehittämiseen.

Selkeistä eduista huolimatta kehityskeskustelut ovat kotimaisissa PK-yrityksissä veronpalatuslappua harvinaisempi vieras. On paljon luontevampaa vetää kilarit pikkujouluissa kuin kehareita pitkin vuotta. Molemmissa järjestelyissä on tietenkin etunsa, mutta yrityksen tulevaisuudesta on paljon mukavampaa jutella muualla kuin piipaa-auton takapenkillä.

Hampurilaismalli

Tekosyitä kehareiden välttelemiseen on tietenkin monia. Olen kuullut nämä samat tekosyyt moneen otteeseen muiden yrittäjien suusta ja onnistunut uskomaan niihin itsekin. Tässä parhaimmat palat:

“Me ollaan kaikki kavereita keskenämme.”

Tämä kertoo, että firmassa kukaan ei ole vastuussa, tai että pelkäät esimiesasemaasi. Nykyään on muodikasta ajatella, että yritys on jonkinlainen yhteisökommuuni, jossa kaikki ovat kavereita keskenään ja kaikki on kivaa. Joku on kuitenkin ihan juridisessakin mielessä vastuussa yrityksestä, ja vastuitaan ei voi myöhemmin pakoilla sillä että “oltiin kavereita” tai että “oltiin kaikki samaa mieltä”.

“Vastahan ne pidettiin.”

Luultavasti ei. Aina tuntuu, että kalenteriin ilmestyy jotain tärkeämpää ja kiireisempää. Esimiehenä kuitenkin olet vastuussa siitä, että homma toimii, ja sinun täytyy vain järjestää sille aikaa.

“Siellä vaan valitetaan.”

Varmasti. Sinun tehtävänäsi on huolehtia siitä, että palaute on asiallista ja strukturoitua. Kun hoidat kehityskeskustelut systemaattisesti ja usein, ihmiset oppivat suhtautumaan niihin oikein. Se voi viedä aikaa, mutta yleensä parin kehityskeskustelun jälkeen ihmisille muodostuu siitä rutiini.

“Meillä ei ole varaa palkankorotuksiin”

Tässä taloustilanteessa se pitää varmasti paikkansa. Se ei silti ole syy jättää kehityskeskusteluja pitämättä. Tiedän että monessa yrityksessä kehityskeskusteluissa puhutaan rahasta. Olen itse sitä mieltä, että palkkakeskustelujen paikka ei ole kehityskeskusteluissa. Jos puhe kääntyy rahaan, tilanteesta tulee neuvottelutilanne. Sellainen ei ole hedelmällinen maaperä kehityskeskustelulle.

“Kyllä ne tietävät että mä arvostan niitä.”

Jos alaisissa ei ole telepaatteja, tuskin. Suomalaisessa yrityskulttuurissa ei ole tapana kehua ihmisiä. Olen itse kokenut työpaikalla kehumisen erityisen hankalaksi. Jotkut ihmiset kokevat sen positiivisena asiana, kun taas jotkut aidosti vihaavat kehuja (sellaisiakin ihmisiä on). Tästä huolimatta, kehityskeskustelut ovat hyvä hetki räätälöityyn palautteeseen — myös kehuihin.

Jos olet tuore yrittäjä, on melko turvallinen arvaus että firmassasi ei ole järjestetty yksiäkään kehityskeskusteluja. Tilannetta ei tarvitse jännittää tarpeettomasti, sillä ensimmäiset kehityskeskustelut ovat yrityksesi ensimmäiset myös alaisillesi. Järjestä omassa yrityksessäsi mieluummin keharit kuin ikimuistoiset kilarit. Mistä tulikin mieleeni, että on taas aika järjestää keharit.

Millainen yrittäjä sinä olet?

Yrittäjiä on monenlaisia. Esittämäni jaottelu ei tietenkään ole täysin mustavalkoinen, vaan useimmat meistä sijoittuvat jonnekin skaalan väliin.

Saavutuksia vai silityksiä?

Joillekin työn suurimpia motivaattoreita ovat konkreettiset saavutukset, toisille taas on tärkeämpää saada hyvää palautetta, päähäntaputuksia tai tunnustusta. Kehuilla ja hyväksynnällä käyvä yrittäjä ei ole parhaimmillaan toimitusjohtajan roolissa, ja maailmanluokan meriittejä himoitseva finanssihai tuskin viihtyy parturikampaajana.

Vapautta vai valuuttaa?

Vapautta kaipaavan yrittäjän ei välttämättä kannata perustaa kivijalkakauppaa, johon liittyy pitkäaikaisia vastuita ja jatkuvaa paikallaoloa. Taloudellista menestystä himoitsevalle surffauskelien mukaan vaeltavan matkareportterin pesti ei ehkä ole se fiksuin valinta.

Pelastusliivit vai perämoottori?

Jotkut ovat hyvin turvallisuushakuisia, toiset tykkäävät riskeistä. Turvallisuushakuiset tekevät pohditumpia päätöksiä, jolloin heillä on myös taipumuksena märehtiä liikaa seurauksia. Riskivetoiset yrittäjät taas ovat liiankin innokkaasti ajamassa jyrkänteeltä vain katsoakseen, miten pitkälle autolla voi lentää.

Optimisti vai pessimisti?

Lasi on puoliksi täysi tai sitten juoma on kuitenkin ihan paskaa ja lasikin on rikki menossa ihan just. Jos on negatiivisuuden esitaistelija, voi olla parempi jättää myyntihommat muille ja keskittyä kommunikoimaan vain komentotulkin kanssa.

Kilpikonna vai kultakala?

Lyhytjänteisyyteen taipuvat yrittäjät ovat nopeampia päätöksissään, pitkäjänteiset taas eivät tykkää tehdä nopeita peliliikkeitä. Jos keskittymiskyky on kultakalan luokkaa, kappas mielenkiintoinen video!

Omien taipumuksien tunnistaminen on vaivalloista ja samalla palkitsevaa. Itsetuntemus tulee erityisesti tarpeeseen silloin, kun yritykseen palkkaa uusia ihmisiä. Oma elämä muuttuu paljon helpommaksi, jos saa yritykseen ihmisiä jotka paikkaavat omia puutteita.

Tunnistan itseni selkeästi vapautta kaipaavaksi introvertiksi, jota motivoi ensisijaisesti saavutukset. Olen turvallisuushakuinen, pessimismiin taipuvainen puuhastelija ja möngin päätösten läpi kilpikonnan kärsivällisyydellä. Millainen yrittäjä sinä olet?

Kindle ajaa minut konkurssiin

KT-slate-02-lg._V399156101_

Pentuna luin koko Kuopion kaupunginkirjaston nuortenosaston. Lukuintoa hidasti ainoastaan se, että kirjat joutui kantamaan kotiin. Ahmin saaliini yömyöhään Valittujen Palojen tilaajalahjana saadun lukulampun avulla (sellainen joka laitetaan klipsillä kirjan selkämykseen kiinni). Piti sekin lopettaa, kun ei ollut varaa ostaa koko ajan uusia pattereita.

Kilpajuoksu hiipuvan polttimon kanssa ilmeisesti kehitti lukunopeuttani, koska pystyn lukemaan nykyään englanninkielistä peruskirjallisuutta 800–1000 sanan minuuttivauhdilla, riippuen vähän testistä ja tekstistä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että pusken peruspumaskat läpi melkoisella rytinällä. Kirjoista on tullut minulle samanlaista kulutustavaraa kuin muustakin arkikamasta. Hankin ainoastaan koskettavimmat kirjat kuolleelle kasville painettuna.

Amazonin bisnesmalli ei ainakaan ole vähentänyt lukemisiani. Tuoreen bestsellerin saa omalle kindlelle alle minuutissa, eikä hintakaan päätä huimaa. Voi unohtaa rakettilaudat ja teleportterit, tämä on sitä tulevaisuutta jota en osannut pienenä poikana edes unelmoida!

Kindlessäni on tällä hetkellä 134 luettua kirjaa, ja uusien kirjojen ostaminen on aivan liian helppoa. Joudun vähän väliä hillitsemään ostohimojani, koska päädyn sitten lukemaan yötä myöten mielenkiintoisia uutuuksia. Minulle käy helposti vähän samalla tavalla kuin Katleenalla Stephen Kingin kirjojen kanssa, paitsi että olen ollut sekakäyttäjä jo pienestä pitäen. Enkä edes halua lopettaa.

Lopuksi pari kirjavinkkiä

Olen saanut ihan uskomattoman hyviä lukuideoita Parantaisen Jarilta (osta hänen kirjojaan, niin löydät niiden takaa mainiota kirjavinkkejä lukulistallesi). Pistän hyvää kiertämään. Jos sinun pitää lukea vain 5 englanninkielistä yrittämiseen liittyvää kirjaa, lue nämä:

  1. Street Smarts: An All-Purpose Tool Kit for Entrepreneurs (Brodsky, Norm.). ★★★★★
  2. ReWork: Change the Way You Work Forever (Fried, Jason & Hansson, David Heinemeier). ★★★★★
  3. The E-Myth Revisited (Gerber, Michael E.). ★★★★☆
  4. The Toilet Paper Entrepreneur (Michalowicz, Mike). ★★★★☆
  5. Blue Ocean Strategy: How To Create Uncontested Market Space And Make The Competition Irrelevant (Kim, W. Chan & Renee Mauborgne). ★★★★★

Ja kuten aina, uusia mielenkiintoisia lukuvinkkejä otetaan mieluusti vastaan!