Verkostoituminen vie yrityksesi vararikkoon

Parantaisen Jari kirjoitteli jälleen osuvasti verkostoitumisesta. Jari oli pistänyt merkille, miten suosittuja kaikenlaiset verkostoitumistilaisuudet ovat. Itse olen pohdiskellyt samaa. Twitter pursuaa harva se viikko kaikenlaista seminaaria ja tapahtumaa, missä kaveriselfieitä jaetaan enemmän kuin ilmapalloja hulluilla päivillä. Miten ihmiset saavat tehtyä töitään ollenkaan, kun kaikki aika palaa seminaareissa ja muissa kissanristiäisissä?

Itsehän välttelen kaikenlaisia verkostoitumistilaisuuksia kuin ruttoa. Tästä on kaksi poikkeusta:

  • Nordic Business Forum on ollut sen verran makea kokemus, että uuvuttavuudesta huolimatta fiilis on ollut hyvä. En silti valehtele itselleni ja kuvittele, että sieltä irtoaisi kauppaa tai että se olisi suoraan bisnekselleni hyödyllistä. Suhtaudun siihen enimmäkseen lomana.
  • Retoriikan kesäkoulu järjestetään jälleen kesäkuussa Hämeenlinnassa. Menen sinne siksi, että tilaisuuden rehtorina toimii Mustakallion Antti ja apurehtorina Katleena. Sen lisäksi siellä on yleensä ollut tosi hyviä puhujia ja esityksistä oppii jotain. Kuten NBF, myös Retoriikan kesäkoulun otan lomana.

Miksi sitten en mene verkostoitumistilaisuuksiin?

Yksi syy on luonteenlaatuni. En ole luonnollinen minglailija, ja koen että menettämäni energia ei konvertoidu riittävällä tehokkuudella merkittäviksi ihmis- tai liikesuhteiksi. Olen vahvimmillani kolmen- tai kahdenkeskisissä tapaamisissa, ja silloin saan myös annettua tilanteeseen kaikkein eniten. Isommat ihmismassat ovat kaltaiselleni introvertille myrkkyä, ja tarvitsen yleensä monta päivää toipumisaikaa.

Toisekseen, aika harvassa verkostoitumistapahtumassa kohtaavat maksukykyiset asiakkaat ja myyntikykyiset myyjät. Jos innokkaimpia verkostoitujia ovat pienyrittäjät ja tuotteen tarjonta on suuryrityksille, jokainen tajuaa että ehkä itselleen ei kannattaisi valehdella tilaisuuden taloudellisen potentiaalin suhteen.

Yrittäjänä aikaa ei ole koskaan tarpeeksi, ja sen tuhlaaminen erilaisiin verkostoitumistapahtumiin ei tunnu kauhean fiksulta. Annan esimerkin.

Kaveri pyysi minua aikanaan myyntirinkiin, jossa vilpitön ajatus oli vaihtaa liidejä. Kävin tapaamisessa kerran, mutta en mennyt toiste. Ensivilkaisulta päätökseni saattoi tuntua tyhmältä, mutta mietitäänpä matematiikkaa:

  • Porukka on tehnyt omien sanojensa mukaan vuodessa parin miljoonan edestä kauppoja.
  • Ihmisiä oli viitisenkymmentä. Tämä tekee (parhaimmillaan, todellisuudessahan kaupat kasaantuvat pienelle porukalle, joka myy tuotteita tai palveluita joita todennäköisesti kaikki tarvitsevat) vuodessa keskimäärin 40 000 € per osallistuja.
  • Tapaamisiin menee viikossa aikaa 2–3 tuntia matkoineen. Se tekee vuodessa noin 100 tuntia, give or take.

Voin olla pöpi, mutta 40 000 euron jonottaminen 100 tunnin edestä kuulostaa ihan helvetin huonolta ajankäytöltä bisnekselle. Koko urani aikana yksikään tuon kokoluokan kauppa ei ole vaatinut 100 tunnin työtä. Kauppa tulee yleensä kuuden tunnin työllä jos on tullakseen. Jos ei, se on menetettyä kauraa jo muutenkin. Sen lisäksi, sisältömarkkinoinnin ja hyvin tehtyjen töiden kautta tulleet liidit ovat sata kertaa vahvempia kuin myyntihessujen suosittelut.

Yrittäjänä sinun täytyy suojella aikaasi suorastaan raivokkaaseen typeryyteen asti. Yrittämisen isoin etu ei ole rahallinen menestys vaan vapaus, ja se tarkoittaa aikaa. Käytä aikaasi vain niihin asioihin, joista saat suhteessa eniten hyötyä. Jos menet verkostoitumistapahtumiin, suhtaudu niihin lomana. Bisnestä ne eivät ole.

Mitä yhteistä on Marilyn Monroella, Marxilla ja Madventuresilla?

Yrittäjyyspäivä Turun AMK:lla

Olipas eilen kiva meininki. Jännitin yrittäjyyspäivän puheenvuoroani tyypilliseen tapaani turhaan, koska yleisö oli todella mukavaa ja aihe tietenkin omaa sydäntä lähellä. Päivän saldoksi jäi mahtavia tapaamisia ja hyvä fiilis.

Pienen firman bussivakio

Livngroomin Laura Johansson kertoi oman yrittäjätarinansa. Tarina oli hyvin tuttua omankin yrittäjäuran taipaleelta. Lauran esityksestä mieleen jäi kaikkein selkeimmin kolari, joka melkein kaatoi koko firman. Moni yritys on riippuvainen omistajastaan, ja erityisen tukalaa on sellainen tilanne, jossa yrittäjä(t) joutuvat onnettomuuteen ja joutuvat hoitamaan itseään ja yritystään samaan aikaan. Hieno tarina ja tsemppiä!

Karismaa Katleenalta

Katleena veti tyypillisen tapaansa räväkän esityksen. Esityksen aiheena oli karisman merkitys, ja miten sitä voi käyttää. Karisma ei (vastoin yleisiä käsityksiä) ole synnynnäinen ominaisuus, vaan sitä voi opetella ja treenata. Karisma koostuu kuudesta osa-alueesta (itsetuntemus, itseluottamus, ilmaisutaito, vuorovaikutustaito, läsnäolo ja persoonallisuus), ja kaikkia niitä voi kehittää. Jokainen tunnistaa karisman alitajuisesti, mutta sen tunnistaminen itsessään ei ole helppoa:

Karisma on kuin ahteri. Sitä ei voi itse arvioida luotettavasti.

Samaa ajatusta jatkaen, on varmaan aika turhaa kysyä toiselta mielipidettä karismastaan, koska vastaus on aina “karismasi on just passeli — oletko sä treenannut?” 😀

Kokeneet esiintyjät voivat myös vaimentaa tai vahvistaa karismaansa tarpeen tullen. Se voi näyttää ulkopuolisen silmistä kuin karisman saisi päälle ja pois aivan kuin kytkimestä kääntäen. Näyttelijät ja julkkikset tekevät sitä koko ajan — esimerkiksi Marilyn Monroe demonstroi miten hän pystyi muuntautumaan parissa sekunnissa taviksesta supertähdeksi.

CC BY-SA 4.0
Kuva: CC BY-SA 4.0

Tietenkin Katleena antoi karismasta myös oman esimerkkinsä.

Katleena Kortesuo

Yritykset tarvitsevat Marxismia!

Kim Väisänen veti hyvän shown. Olen vähintäänkin fani. Suomessa ei nyt ihan hirveän montaa esimerkkiä ole taloudellisesti menestyneistä yrittäjistä, jotka ottaisivat kantaa myös yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kimin omien sanojen mukaan varallisuuden paras puoli on se, että ei enää tarvitse varoa sanojaan (tätä kuunnellessa tuli vaan mieleen, että voi helveta, mähän teen tätä hommaa ihan väärässä järjestyksessä).

Kimillä oli todella hyvä esitys kansainvälistymiseen liittyen. En tosin olettanut ikinä näkeväni esitystä, jossa Kim kertoo yritysten tarvitsevan lisää Marxismia. Enkä olettanut näkeväni kuvaa Tony Halmeen hanuritatuoinnistakaan, mutta yrittäjänä jokainen päivä on seikkailu.

Kim Väisänen ja Marxismi

Verijuotikasta vegetaristille

Mad/DocVenturesin Riku ja Tunna vetivät tietenkin tuvan täyteen. Vaikka happi loppui ja hiki virtasi, kokonaissaldo oli aika cool. Ydinviestinä kaksikolla oli, että rajojaan kannattaa rikkoa, epämukavuusalueeltaan poistua ja omat ennakko-odotukset unohtaa. Harva ihminen kuitenkaan haluaa tulla kohdelluksi jonkin ryhmän yleistyksenä.

Oli hihityttävää nähdä, miten maailmanparantajahipitkin pääsivät verenmakuun Tunnan popsiessa videolla Rikun veren pöhöttämiä juotikkaita. Klippi ei välttämättä ollut herkkävatsaisimmille, mutta jäipähän ainakin mieleen.

Halusin tietenkin kaksikolta omistuskirjoitukset, sopivilla saatesanoilla:

Madventures nimmari ahnaalle kapitalistille

Jälkifiilikset

Oli todella hyvä päivä. Mahtava yleisö, mielenkiintoiset puhujat ja mukavia uusia tuttavuuksia. Ensi vuonna uudestaan!

  • Päivän parhaat hetket: Fist bump Kimin kanssa selfien jälkeen ja anonyymiksi jääneen opiskelijan kehut Älä yritä! -kirjasta.
  • Päivän heikoin hetki: hävitin kannettavan 2 minuuttia ennen esitystä. Katleenan tauti selkeästi tarttuu.

Oman esitykseni diat löytyvät SlideSharesta (muistiinpanoista löytyy kuviin taustoitusta):

Yrittäjäpäivän twiitit löytyvät twitteristä hashtagilla #YPV15.

Esiintymisjännityksen salainen vastalääke

Olen puhumassa 11.11.2015 (agh, se on jo ensi viikon keskiviikko!) Turun ammattikorkeakoulun opiskelijoiden osuuskunta Tekymin ja I-dealin järjestämässä yrittäjyyspäivässä. Muita puhujia ovat Laura Johansson, Katleena Kortesuo, Kim Väisänen ja Mad/DocVenturesin kaksikko Riku & Tunna. Tyypilliseen tapaani panikoin jo reippaasti etukäteen.

Olen käsitellyt esiintymispelkoa ja siitä selviämistä Katleenan kanssa kirjoittamassani kirjassa (Nörtin esiintymisopas), mutta ei tämä kyllä silti helpompaa ole. Nytkin on vatsa kuralla ja sydän ottaa ylikierroksia jo pelkästä ajatuksesta. Mutta jotain on tällä kertaa eri tavalla. Aikaisemmin olen nimittäin jännittänyt itsekkäästi omaa suoritustani, mutta nyt mietin koko ajan, että miten saisin annettua yleisölle oikeasti jotain. Tuntuu pahalta ajatukselta, että hukkaisin ihmisten elämästä tunnin. Ei paineita.

Liikunta ja valmistautuminen lieventävät fyysistä ahdistuneisuuden tunnetta, mikäli sellainen äityy kovin pahaksi. Onneksi minulla on kuitenkin salainen ase esiintymisjännitykseen. Koko esiintymisopetteluni viisaudet on nimittäin kirjattu tähän vihkoseen, jonka Katleena minulle antoi osana henkilökohtaista opetussuunnitelmaani. Kirjanen sisältää muun muassa kuvan joulukuusesta ja lehmästä, jonka viereen on kirjoitettu sekavalla käsialallani “kukapa lehmän häntää nostaa ellei ammu ammuu ammummuuöääh”.

Epäonnistuminen ei selkeästikään ole vaihtoehto.

Jannen työkirja

Neljä korvaamatonta työkalua modernille PK-yrityksen hallitukselle

Firmani kävi yritysostoksilla viime keväänä. Siihen liittyen oli aika monta kokousta ja tapaamista järjestettävänä, ja samaan aikaan tietenkin piti tehdä kauppaa ja pyörittää arkea. Perinteisillä metodeilla kauppaan olisi varmaan saatu poltettua useampikin kuukausi, mutta kiitos reippaan hallitustyöskentelyn, homma saatiin purkkiin alle kuukaudessa.

Useimmalle meistä ei tule ensimmäisenä mieleen, että hallitustyöskentely voisi yleensäkään olla helppoa ja nopeaa. Pikemminkin hallitustyöskentelystä tulee mieleen kellastunut koivupuinen neukkarinpöytä, jonka ympärillä istuskellaan juomassa kitkerää kahvia liian pienistä kupeista. Onneksi omassa firmassa saa tehdä melkein mitä haluaa, joten kylmää sumppia ei ole pakko särpiä.

Aucorissa on alusta saakka kommunikoitu vahvasti sähköisten kanavien kautta. Yrityskaupat ja siihen liittyvä rumba oli kuitenkin kaikille sen verran silmät avaava kokemus, että se muutti hallitustyöskentelyämme peruuttamattomasti. Aikaisemmin kehityksen terävimpänä kärkenä pitämäni Basecamp jäi hyllylle pölyttymään, kun modernimmat toimintatavat tulivat ja vetivät senioreita leukaan. Yrityskauppa opetti minulle sen, miten korvaamattomia nämä neljä työkalua modernin hallitustyöskentelyn kannalta ovat:*

1. Slack

Slack on täydellinen työkalu kiireisille ammattilaisille, jotka eivät aina ehdi vastaamaan puhelimeen tai sähköposteihin. Aikaisemmin tein hallitukselle kuukausiyhteenvetoja Basecamppiin, mutta aika usein ne jäivät kuitenkin tekemättä kaikessa kiireessä. Nyt kynnys jakaa kuulumisia on huomattavasti alhaisempi, ja kun viestit voi jaotella kanavittain (esimerkiksi talous, viestintä, yleiset, hr ja niin edelleen), hallituksen jäsenet voivat seurata aktiivisesti vain niitä kanavia jotka kokevat mielenkiintoiseksi. Slackin myötä olen myös huomannut, että jo aikaisemminkin hyvin sparraava suhde hallitukseen on muuttunut vielä välittömämmäksi ja helpommaksi.

2. Google Docs

Google Docsin kautta voi jakaa hallitukselle esitykset, tehdä kokousmuistiinpanot ja kokousten pöytäkirjat vaikka kollaboratiivisesti. Sen lisäksi yrityksen kassavirtadokumentti on jaettu Google Docsin avulla siten, että hallitusjäsenillä on halutessaan pääsy siihen milloin vain.

3. Skype/GotoMeeting/Hangout

Kasvotusten tapaaminen ei ole millään tavalla pakollista, ja aika usein se on suorastaan tarpeetonta. Mitä hyvänsä työkalua kokoustamiseen sitten käyttääkään, on tärkeää että äänestä saa selvää. Valitse myös sellainen paikka ja aika, että pystyt varmasti keskustelemaan luottamuksellisista asioista ilman että rakkauden hedelmäsi tulevat kesken kokouksen hieromaan puoliksi syötyjä nallekarkkeja naamaasi.

Suosittelen kuitenkin tapaamaan kasvotusten säännöllisesti: sähköiset viestimet tappavat aina osan kommunikaation spektristä, ja hienovaraiset ilmaukset jäävät helposti huomaamatta kun kaikki puhuvat samaan aikaan Skypessä. Mitä arempi aihe, sitä tärkeämpää on että tavataan kasvotusten.

4. Sähköinen allekirjoitus

Sähköinen allekirjoitus riittää aivan hyvin, ja esimerkiksi liiketoimintakauppamme hoidettiin pelkästään sähköisin allekirjoituksin. Adoben esign varmaan vie Suomen postin konkurssiin, koska tänäkin vuonna olen säästynyt ainakin sadalta sopimuspaperipinkan postitukselta. Postituksen suurin kulu ei ole ikinä kuitenkaan se postimerkki tai kuori vaan aika: mitä kauemmin sopimus seilaa maailmalla, sitä hitaammin raha ja asiat liikkuvat. Ja auta armias jos postimurre syö sitten sen kriittisen kirjekuoren juuri ennen kuin rahan pitäisi vaihtaa omistajaa! Sähköinen allekirjoitus pelastaa tältäkin riskiltä.

Hallitus on kriittinen komponentti yrityksen kasvua ajatellen, ja mikään ei pakota yrittäjää tekemään omassa firmassaan asioita samalla tavalla kuin aina ennenkin on tehty. Mikä siis estää sinua kokeilemasta hieman modernimpaa hallitustapaa?

*) Sen lisäksi opin, että Katleenalle ei saa antaa liian monimutkaista ruokaa eikä Henrille kevytkokista, ellei halua todella tapahtumarikasta kokousta.

Katleena kaipasi kehuja, annettiin advisory board

Kunnollinen ja osallistuva hallitus on yrityksen tärkeimpiä perustuksia, jota ilman koko firma on helposti tuuliajolla. Usein pääomistajana heiluva toimitusjohtaja kun on vastuussa vain luojalleen ja siipalleen, joten ryhtiliike ja tulosvastuullisuus tekee todella hyvää. Itse olen ainakin huomannut, että yrityksen ulkopuolelta tulleiden ihmisten kokemukset ja näkemykset ovat korvaamattomia, enkä oikein varmaan osaisi enää edes olla vain ylijohtaja ilman hallituksen lempeää piiskausta.

Pienissä yrityksissä on aika harvoin aktiivinen hallitus. Se on ikään kuin pakollinen osa byrokratiaa, joka täytyy hoitaa (joka on tietenkin myös totta). Hallituksen kokoukset järjestetään jossain kaljatuopin ääressä tai omien töiden ohessa — jos ollenkaan. Sitten ihmetellään, kun toiminnalta puuttuu suunta ja tarkoitus. Eniten firmastaan kuitenkin saa irti, jos yrityksessä on hallitus joka oikeasti välittää yrityksestä, tarjoaa näkemyksiä ja erityisesti kyseenalaistaa toimitusjohtajaa hyvällä tavalla. Helpoiten se onnistuu, jos hallituksessa on yrityksen ulkopuolisia jäseniä.

Ulkopuolisten ihmisten ottaminen oman yrityksen hallitukseen on hieman pelottava ajatus. Hallituksella on kuitenkin iso vastuu ja valta yrityksen asioihin, ja moni omistajayrittäjä kokee myös tietävänsä kaiken paremmin omasta yrityksestään kuin muut. Ei siihen enää kaipaa ulkopuolisia viisastelemaan ja lisävaivaa tuomaan. Varsinkaan jos yrityksessä ei ole ollut aikaisemmin kunnollista hallitustoimintaa, kynnys ulkopuolisten hallitusten jäsenten etsimiseen on iso.

Onneksi ei ole pakko hypätä suoraan puolituntemattomien kanssa samaan kelkkaan, vaan voit testata Advisory boardilla miten pystyt toimimaan ulkopuolisten ihmisten kanssa omassa yrityksessäsi.

Advisory board on hallitusta vapaamuotoisempi hallintohimmeli, jonka jäsenillä ei ole varsinaista valtaa tai juridista vastuuta yrityksen tekemisistä. Aucorissa käytin advisory boardia hallituksen esiasteena, kun en tiennyt oikein vielä itsekään mitä hallitukselta halusin. Sen pohjalta sitten olikin hyvä muodostaa aktiivinen ja aidosti tehokas hallitus.

Siksipä olikin mahtavaa, kun Katleena pyysi minut oman yrityksensä advisory boardiin. Pesti on täydellinen: ei juridista vastuuta, ja saa viisastella toisen liiketoiminnan kipupisteille niin paljon kuin haluaa. Mun pitäisi melkein maksaa tästä.

Sinun yrityksessäsi tietenkin on aktiivinen ja toimiva hallitus, onhan?