Paras tapa sössiä elämänsä yrittäjänä, osa I

Kun töissä on kivaa, menettää helposti ajantajun ja painaa vaan menemään. Ja jos asiat menevät huonommin, on luonnollista upottaa työhön lisätunteja ja kuvitella sitä kautta pelastavansa tilanteen. Molemmissa tapauksessa perhe ja kaverit jäävät helposti taka-alalle. Jossain vaiheessa kaverit lakkaavat kutsumasta bileisiin ja totut siihen että puoliso hoitaa kodin juoksevat asiat. Olet huomaamattasi lipsunut tilanteeseen, jossa työ muodostaa suurimman osan elämästäsi.

Sanomattakin lienee selvää, että tilanne on hyvin riskialtis kaikenlaisille ongelmille. Jos työ on koko elämäsi, lapset ja parisuhde jäävät helposti vähemmälle huomiolle. Eikä aikaakaan, kun olet työtön läski yksiössä, ilman lapsia ja puolisoa. Kannattaa huolehtia itsestään ja sosiaalisista suhteistaan, ennen kuin on liian myöhäistä.

Miten sitten pitää ihmissuhteet kasassa?

  • Pidä lomia. Lomien ei tarvitse olla samaan aikaan kuin muu Suomi makaa laiturin nokassa, vaan voit valita itsellesi ja yrityksellesi parhaiten sopivan ajan (olet yrittäjä, se on niitä harvoja etuja joita voi oikeasti käyttää hyödykseen). Itse painan töitä helposti sen 6 päivää viikossa, mutta tiedän että 7 päivä on melko toiveajattelua. Jokainen tarvitsee hetken hengähtämisaikaa, ja yksi päivä viikossa on minimi. Yritän pitää myös jokaisen 7 viikon välein vähän löysemmän viikon, jolloin en ole tavoitettavissa helposti.
  • Yritä pitää työt työpaikalla. Yrittäjänä tämä on erityisen vaikeaa. Työt tulevat jossain määrin aina työpaikalta mukaan kotiin, mutta ei se sitä tarkoita että sinun kannattaisi tehdä töitä koko ajan.
  • Palkkaa lisäkäsiä. Muistat varmaan, että firmassa tarvitaan vain kahdenlaisia ihmisiä (niitä jotka hankkivat asiakkaat ja niitä jotka tekevät työt)? Sääntöön on poikkeuksena ne työntekijät, jotka hoitavat sinun työsi. Kun yritys kasvaa, palkkaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa assari, projektipäällikkö tai työmaapäällikkö joka on sinun oikea kätesi firmassa. Heti kun saat työnnettyä töitäsi muille, elämäsi laatu paranee kohisten ja firmakin hyötyy.
  • Pidä rajat. Kun olet saanut palkattua firmaan ihmisiä jotka tekevät sinun töitäsi, ala olemaan laiska työntekijöiden yhteydenottojen kanssa. Firma pyörii kyllä itsestään, jos ihmiset hoitavat työnsä. Jokaiseen yhteydenottoon ei tarvitse tai kannata reagoida.
  • Riittävän hyvä on parempi kuin tosi hyvä. Tähän syyllistyy hirvittävän moni yrittäjä. Asiakkaalle tehdään helposti sellaista laatua jota hän ei ole edes tilannut — tai vielä pahempaa, edes tiedä saavansa.
  • Tee työsi tehokkaammin. Oletko ihan varma, että asiakas tarvitsee sopimukset paperisina? Entä onko jokainen työvaihe oikeasti tarpeellinen? Sähköisten työkalujen käyttäminen ja omien prosessien virtaviivaistaminen helpottaa elämää kummasti, jolloin aikaa jää tärkeämmille asioille.

Toki voit olla noudattamatta näitä vinkkejä. Ei ole sellaista bisneskriisiä, jota ei kunnon sössiminen ihmissuhteissa synkentäisi.

Miten vuorokauteen saa 27 tuntia?

Miten vuorokauteen saa 27 tuntia?

Saan paljon aikaiseksi. En ihan niin paljon kuin Katleena, mutta paljon. Moni kuvittelee että tehokkuus tulisi jotenkin luonnostaan. Olen kuitenkin patalaiska, joten olen etsinyt vaivattomimmat keinot tehokkuuden kasvattamiseksi.

Some on saatanasta. Oikeasti. Harva on Facebookissa tuntitolkulla, mutta päivässä tulee helposti käytyä sinisessä kirjassa parikymmentä kertaa ellei ole varovainen. Ja se ei ikinä ole vain “vilkaisu”, vaan sitten tietenkin kirjoitellaan kommentteja ja höhötellään hassuille kissavideoille.

Telkkari mädättää aivot. Tämän vinkin kaikki tietävät, mutta harva noudattaa. Telkkaria vähentämällä (tai parhaassa tapauksessa lopettamalla kokonaan) saa vuorokauteen helposti 1–2 tuntia lisää. Sama koskee Youtubea ja Netflixiä.

Herää aikaisemmin. Jokaisella meillä on tietty aika vuorokaudesta, jolloin saa helpommin tietyn tyyppisiä asioita aikaiseksi. Arki tietenkin muodostaa omat haasteensa varsinkin lapsiperheissä, mutta pakko keksii keinot. Jos ainoa aika keskittyä kirjoittamiseen on klo 4 aamulla, sitten heräät kello 15.45 3.45 ja alat kirjoittamaan.

Käytä luppoaika hyödyksi. Sen sijaan että tuijottelisi haaveilevasti ulos ikkunasta, ehtii esimerkiksi junassa ja taksissa hyvin vastaamaan meileihin, twitteröidä, kirjoittaa blogikirjoituksia tai vaikka kuunnella äänikirjoja. Vaihtamalla auton junaan saa helposti lisää tehokasta peliaikaa.

Eristäydy. Kaltaiselleni introvertille tämä on helppoa, koska välttelen muutenkin ihmisten näkemistä. Sulje meilit, skypet ja muut kikkareet. OS X:ssä ja iPhonessa on Do not disturb -tila, jota kannattaa käyttää oikeastaan aina. Jos joku yrittää tulla juttelemaan, murise tarvittaessa.

Priorisoi. Teen joka päivä heti ensimmäiseksi todo-listan, jossa on päivän aikana tehtävät asiat. Suosittelen lämpimästi Thingsiä.

Töppöstä toisen eteen. Kun aloin kulkemaan melkein päivittäin 2–8 kilometrin kävelylenkkejä, energiatasoni ovat nousseet taivaisiin. Pieni investointi, mutta se maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Kaikkein pahimpia tehokkuuden tappajia ovat pienet keskeytykset. Puhelinsoitot (erityisesti puhelinmyyjät), sähköpostit, somettamiset ja spontaanit keskustelut aiheuttavat aina ns. context switchin. Ihmismielellä kestää hetken, ennen kuin voi orientoitua seuraavaan tehtävään. Mitä monimutkaisempi työtehtävä, sitä haitallisempia katkokset ovat ja sitä kauemmin syventyminen kestää. Siksi monen on hyvin hankalaa päästä ns. flow-tilaan.

Jos haluat saada aikaiseksi enemmän, suojele aikaasi ja energiaasi mustasukkaisesti. Vältä turhia tapaamisia ja aikavarkaita. Onko sinulla jotain näppäriä tehovinkkejä jotka voisin ryöstää?

Näin heräät joka aamu klo 5

sunrise1

Olen nyt jonkun aikaa herännyt jo klo 5 aamulla. Ensimmäiset pari päivää olivat yhtä tuskaa, mutta ajoitin ne viikonlopulle niin aloitus ei päässyt vaikuttamaan töihin. Nyt rutiini on jo helppoa.

Tyypillisenä aamuna kiskaisen vaatteet niskaan heti herättyäni ja lähden lenkille koiran kanssa. Lenkin jälkeen käyn suihkussa, ja aamupalan jälkeen aloitan työt. Samalla yleensä kirjoitan arkipäivisin ToDo-listaan päivän tärkeimmät taskit. Sitten kun ne on tehty, tuntee saaneensa aikaiseksi jo kaiken tarvittavan. 🙂

Edut

Kun olen kulkenut tässä rytmissä kuukauden, olen huomannut uudesta unirytmistä melkoisia etuja:

  • Energia. On jotain uskomattoman voimauttavaa, kun olet tehnyt jo päivän veemäisimmät työt ennen kello kahdeksaa.
  • Parempi ihminen. Yhteiskunnassamme arvostetaan enemmän aikaisia aamuherääjiä. Ihan sama, vaikka tekisi saman määrän työtä myöhään illalla ja yöllä, aamuvirkkuja arvostetaan enemmän. Go figure.
  • Tehokkuus. Ehtii valmistautumaan päivän koitoksiin rauhassa, ilman aamun hektisiä kiireitä.
  • Enemmän aikaa perheen kanssa. Kun iltapäivä koittaa, ei enää oikeastaan edes jaksa keskittyä töihin enempää kuin on pakko. Kello viiden jälkeen on helppo keskittyä perhearkeen, kun ei ole polttavaa tunnetta kiirehtiä työkoneelle viimeistelemään keskeneräisiä töitä.
  • Parempi kunto. Ei varsinaisesti liity aikaiseen aamuheräämiseen, mutta yhdistettynä aamulenkkiin ero entiseen on melkoinen.

Miten se onnistuu?

  • Sitoudu uuteen tapaan 30 päivän ajaksi. Noudatan tätä kaikkien uusien (ja yleensä vaikeiden) tapojen opettelussa. 30 päivässä ehtii tottumaan uuteen rutiiniin, ja yleensä uuden tavan vaikutukset alkavat näkyä.
  • Herää joka aamu samaan aikaan, ainakin niin kauan kunnes tiedät että tapa on lukittunut. Sen lisäksi että joka päivä samaan aikaan herääminen helpottaa uudessa rytmissä pysymistä, se parantaa unen laatua ja vähentää unihäiriöitä.
  • Herää heti. Älä jaa maleksimaan sänkyyn ja hakkaamaan hällärin snoozea.
  • “Don’t break the chain.” Tämä on Jerry Seinfeldin idea. Paras tapa huolehtia siitä, että uusi tapa pysyy. Merkkaan kalenteriin joka päivä ruksin, kun saan herättyä viideltä. Kun ketju alkaa olemaan pitkä, ei ihan helpolla tee mieli rikkoa hyvää putkea.
  • Mene nukkumaan joka ilta samaan aikaan. Se voi olla aluksi hankalaa, mutta keho tottuu nopeasti. Joudut jonkun verran alussa kieltäytymään menoista ja telkkarin ääressä istumisesta, mutta yllättävän helposti sekin onnistuu.
  • Vältä tietokoneella tai television ääressä istumista kahdeksan jälkeen. Valon sininen aallonpituus on huono asia nukahtamisen kannalta, ja se valvottaa.
  • Nuku iltapäivätorkkuja. Univelkaa kerääntyy helposti, varsinkin jos on yrittäjä ja perheessä on kaksi pientä nakkulaa. Nuku torkkuja kun taaperoiltakin loppuu virta.
  • Huolehdi että makuuhuone on pimeä, hiljainen ja viileä. Tämä on hankalaa erityisesti kesällä, mutta pimennysverhot auttavat.

Katsotaan miten tätä jaksaa pitää yllä. Todella lupaavalta vaikuttaa, ainakin näin kun päivät pitenevät.

Työ tervehdyttää

Yrittäjänä koko sairasloman termi on alkanut naurattaa. Sairaalassa kysyttiin montako viikkoa haluan sairaslomaa. Ikään kuin oletuksena annettiin ymmärtää, että vähintään kolme viikkoa saisi lomailla jos haluaisi. Toimistotyössä. Oikeasti?

Ymmärtäisin jos tekisin jotain fyysisesti raskaampaa, mutta jos painavinta nosteltavaa on kannettava, tikit siinä tuskin repeävät viikon(kaan) jälkeen. Pystyin tekemään koneella töitä jo viime sunnuntaina, kun leikkaus oli perjantaina. Se ei ole suomalaista työllä-itseni-ylpeästi-tapan -asennetta, vaan fakta. Työnteko on mukavaa ja se tervehdyttää. Ihmettelen jos pian ei tule tutkimustietoa siitä, miten tärkeää on potkia ihmiset töihin mahdollisimman pian, jotta parantuminen nopeutuisi.

No, “sairasloma” on ollut varsin mukavaa. En muista milloin olisin kirjoittanut ja lukenut näin paljon yhden viikon aikana. Enimmäkseen työasioita, tietenkin.

Ehkä pitäisi ottaa käyttöön Robin Sharman “joka 7:s viikko pelkkää lomaa” -käytäntö. Tämä siksi, että yrittäjänä ei yksinkertaisesti ole lomalla edes viikonloppuna tai iltaisin. Viikonloppu tarkoittaa minulle vain aikaa miettiä ensi viikon haasteita ja ottaa kiinni rästihommia jotka ovat jääneet viikon aikana ajelehtimaan. Ja kun sanon rästihommia, tarkoitan töitä jotka eivät voi todellakaan odottaa ensi viikkoon. Tiedän mitä moni lukija ajattelee mielessään: “mikään työ ei voi olla niin tärkeää etteikö se voi odottaa ensi viikkoon.” Väärin. Kaikilla asioilla on oma aikaikkunansa, ja kun aikaikkuna sulkeutuu, mahdollisuus häviää iäksi. Se pätee elämään, ja se pätee työhön.

Riski loppuunpalamisesta?

Yle julkaisi viime viikolla jutun työuupumuksesta (kun koko elämä romahti työstressiin), ja sitä on jaettu sosiaalisessa mediassa ahkerasti. Kaikentyyppinen hymistely ja työn uuvuttavuuden uhkakuvilla maalailu on vähän rasittavaa. Suurimmalla osasta ihmisistä kun ei ole pelkoa työuupumuksesta, vaan työ on valtava energian ja merkityksellisyyden lähde.

Työuupumus on enimmäkseen ahkerien ja liian kilttien ihmisten tauti, jonka syntymiseen altistaa taipumus mielialahäiriöihin. Normaaleilla ihmisillä on sisäänrakennettu itsekkyysmittari sopivassa asennossa, jolloin uupumusta ei helposti pääse edes syntymään. Isoin riski työuupumukseen on niillä, jotka eivät usko kuuluvansa riskiryhmään.

Olen kokenut elämässäni yhden pahan työuupumuksen, ja sen seurauksena elämä meni uusiksi. Enkä tarkoita nyt “töissä vituttaa” saikkua, vaan murskaavaa, harmaata mitättömyyttä, joka lamauttaa moneksi vuodeksi. Jälkikäteen on helppo sanoa, mistä se aiheutui. Itselläni työuupumuksen syntymiseen vaikutti neljä isoa asiaa:

  • Oman elämän merkityksen katoaminen (ei liity mitenkään työhön).
  • Työpaikan ilmapiiri ja esimiehen osaamattomuus tai haluttomuus tunnistaa työuupumuksen oireita (liittyy työpaikkaan, ei työhön).
  • Työn merkityksellisyyden katoaminen (liittyy työpaikkaan, ei työhön).
  • Taipumus masennukseen (no, ei ihme — mutta ei liity työhön eikä työpaikkaan).

Kuten näkyy, työpaikalla oli iso rooli. Työ ei minua uuvuttanut. Ja vastoin yleistä käsitystä, liika työ ei uuvuta, vaan merkityksellisen työn puute. Useimmiten se näkyy ulospäin näennäisenä tehokkuutena, liiallisena työkuormana ja kiireellisyytenä, mutta nämä ovat vain oireita — eivät aiheuttajia. Työuupumusta kohti spiraloituva harvoin näkee lähestyvää kuilua. Kun kiire ja työt lisääntyvät, ei osaa jarruttaa ja tunnustella omaa terveydentilaansa.

Tajusin työuupumuksesta selviämisen jälkeen, että en enää pystyisi tekemään tavallista palkkatyötä jonkun muun ehdoilla. Ajattelin että huonokin yrittäjyys on parempi vaihtoehto kuin “hyvä” työpaikka. Jälkikäteen ajateltuna olo on helpottunut. Nyt voi määrätä oman työnsä merkityksen.

Sairaalassa

Olin eilen sappirakon poistossa Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Uudet T-sairaalan puitteet olivat hyvät, eikä operaatio itsessään ollut läheskään niin paha kuin oletin.

Sanotaan kotimaisen hyvinvointiyhteiskunnan tasosta mitä hyvänsä, julkinen sairaanhoito tuntuu ainakin toimivan. Kertaakaan ei ollut sellainen olo, että olisi saanut huonoa hoitoa tai palvelua. Hoitajien hyvää asennetta ei voi kuin ihmetellä. Koko operaation aikana hoitajia ehti olemaan kymmenkunta, mutta kaikilla oli perustietoni hallussa ja selkeä käsitys siitä mitä tapahtuu seuraavaksi.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on se jännä puoli, että se alimman tason terveydenhoito (sormessa haava, menenpä päivystykseen) on oman kokemukseni mukaan ihan perseestä. Aina jos on jotain pientä, menen mieluummin yksityiselle. Ihan yksinkertaisesti siksi, että ei tarvitse jonottaa, ja saa saman tien asiat hoidettua ilman pompottelua luukulta toiselle.

Mutta sitten kun pääsee sen perustason ohi, homma muuttuu täysin. Hoitajat juoksevat, pieninkin toive otetaan huomioon ja jatkuvasti kysellään vointia. Aikaakin tuntuu olevan, eikä kipuja tarvitse pelätä. Koko toiminnasta huokuu laatu ja osaaminen.

20140208-102043

Oli muuten aika jännää huomata, miten leikkaussalissa käytettiin The Checklist Manifeston mukaisesti tarkistuslistoja. Tarkistuslistat olivat tulleet käyttöön TYKS:ssä vasta joskus 2005. Siinä kohtaa tiesin, että ainakaan minulta ei poisteta vahingossa jotain muuta elintä.

Nyt vaan sitten haavoja parantelemaan…