Hei yrittäjä, kaipaatko keppiä?

Olen ensi kesän Retoriikan kesäkoulussa roastaamassa yrittäjiä Katleena “sukkahousuviikinki” Kortesuon ja Jari Parantaisen kanssa. Vartin mittaisissa sessioissa hiillostamme kolmen yrittäjän bisneksistä turhat läskit ja luulot pois, ja yrittäjistä irronneilla kyyneleillä kastelemme rahapuumme.

Ja jotta kesän tapahtuma menisi mahdollisimman kivuliaasti, järjestämme testiroastin Helsingissä perjantaina 24.3. klo 10.30. Siihen etsimme nyt kolmea yrittäjää hiillostettavaksi 50-henkisen harjoitusyleisön edessä.

Haluatko tulla hiillostettavaksi? Pistä hakemusta sisään, ohjeet Katleenan blogissa.

Toimitusjohtajan työjärjestys

Jokainen muistaa varmaan, millainen oli koulun lukujärjestys? Viikko oli jaettu selkeisiin, tunnin mittaisiin blokkeihin, ja yhdellä silmäyksellä näki millainen viikko oli tulossa. Tuntitietojen lisäksi lukujärjestykset tietenkin kuvasivat ihmisten mielenkiinnon kohteita: omat lukujärjestykseni olivat piirretty täyteen jalokiviä ja monstereita, joidenkin lukujärjestykset olivat lähinnä täynnä räkää ja ralliautoja.

Yrityksen kasvaessa ja kehittyessä hoidettavien asioiden ja piiskattavien prosessien määrä kasvaa huomattavasti. Pienet ja vähemmän tärkeiltä tuntuvat asiat pääsevät unohtumaan ja hautautumaan arjen työkuorman alle. Kontrollifriikki kun olen, niin tällainen peli ei vetele. Tarvitsin selkeän ja toimivan lukujärjestyksen.

Ensimmäiseksi listasin kaikki asiat kuukauden ajalta, jotka minun henkilökohtaisesti täytyy tehdä, valvoa tai huolehtia. Lista oli yllättävän pitkä ja sekava. Karsittuani päällekkäisyydet delegoin itseltäni sellaiset työt, jotka minulle eivät varsinaisesti kuulu. Sitten kasasin lopuista tehtävistä työjärjestyksen, josta näkee yhdellä vilkaisulla mitä jokaisena päivänä täytyy saada aikaiseksi.

Tällaisella lukujärjestyksellä minä yritystäni pyöritän. Klikkaamalla kuvaa saat pdf-version.

Tässä hieman tulkinta-apua lukujärjestykseeni:

Lukujärjestyksessä näkyy tietenkin myös aucorlaisia: Alina on mahtava ja tehokas projektipäällikkömme, Janne Ala-Äijälä vastaa yrityksemme teknologiasta, ja Rami on taas aisaparini myynnissä.

Lukujärjestys on siis oikeastaan kuukausinäkymä kaikkiin firman päätason prosesseihin ja osioihin (markkinointi, myynti, talous, ihmiset, prosessit ja tuotanto). Jotta firma pyörisi sujuvasti, tiettyjen prosessien täytyy kulkea päivä-, viikko- ja kuukausitasolla. Päivätason prosessit ovat lähinnä operatiivista toimintaa ja byrokratiaa, kuten ostolaskujen hyväksyntää ja myyntityötä. Minulla on yhtenä päiväprosessina aina myös inbox 0, joka helpottaa stressiäni (jos kaipaat sähköpostin käsittelyvinkkejä, niitä on täällä). Viikkotason prosessit ovat enimmäkseen valvontaa ja ihmisten ohjausta. Kuukausitason prosessit taas huolehtivat siitä, että pysytään strategiassa ja isossa kuvassa oikealla polulla.

Pistä sinäkin itsesi ruotuun lukujärjestyksellä. Ajankäyttösi oli täydellisesti järjestyksessä, kun tönötit vielä pulpetissa.

Elina presidentiksi! Tai edes puheenjohtajaksi

Varoitus: tässä kirjoituksessa loukkaan melkein jokaista puoluekantaa.

En ole poliittisesti kovin aktiivinen ihminen, vaikka minulla onkin varsin selkeitä mielipiteitä. Tämä on antanut paljon liikkumavaraa vaaleissa, kun on pitänyt valita sen hetken kannalta fiksuimmat ehdokkaat. Tilanne on kuitenkin muuttunut, koska oman ja perheen kannalta alkaa olla kärsivällisyys lopussa. Aina vain heikompaan suuntaan menevä talous ja alituinen kolmikantakuopan kaivaminen ajavat tätä maata tehokkaasti jyrkänteeltä. Samaan aikaan tapahtuva jatkuva päätöksenteon vatulointi, näköalattomuus ja johtajuusvaje syövät miestä. Vaihtoehdoiksi on tällä hetkellä lukkiutumassa tilanteen nieleminen sellaisenaan, muutto muualle tai sitten muutoksen ajaminen. Kokeillaan nyt kuitenkin ensin muutoksen ajamista.

Elina presidentiksi
Kaksi kylmäsydämistä kapitalistia.

En ole löytänyt poliittista kotia mistään puolueesta, koska jokaisessa isommassa puolueessa ovat omat käsittämättömät sokeat pisteensä. Vihreillä se on ydinvoima ja kaikenlaisten värienhaistelijoiden fanittaminen, kepulla kritiikitön maakuntakeskeisyys, rkp:lla kielikysymykset, persuilla sikaniskojen rasismiölinä, demareilla totaalinen ymmärtämättömyys talousasioissa sekä vasemmistoliitolla Venäjän nuoleskelu ja wannabe-anarkismi. Kokoomuksen ongelmana on taas EK:n hännystely ja sellainen yleinen päämäärättömyys, kun yritetään olla niin jotenkin koko kansan omaa puoluetta. Kaikissa puolueissa tympii kuitenkin eniten se, että mennään kaikessa tunteet edellä. Meneillään on jokin emotionaalinen kilpailu siitä, kuka saa uhriutua eniten ja loukkaantua verisimmin. Poliittisia irtopisteitä pystyy keräämään olemalla vaikka tarpeeksi rasittava tai säälittävä. Siksi tuntuikin todella raikkaalta tuulahdukselta, kun Elina Lepomäki lähti Kokoomuksen pj-kisaan mukaan. Nyt jos koskaan tarvitaan tiukkaa asiantuntijaosaamista ja kiihkotonta johtamista (se on kai sitä kylmäsydämisyyttä).

Elinan piti olla puhumassa yrittäjäpäivillä viime vuonna, mutta silloin eivät valitettavasti tähdet olleet oikeassa asennossa. Viime maanantaina pääsin kuitenkin korjaamaan tilanteen, kun Kokoomuksen pj-ehdokkaat olivat vaalikiertueella vanhassa pääkaupungissa. Kun muut jonottivat kättelemään Stubbia ja Orpoa, itse ryntäsin suoraan Elinan puheille (se oli yllättävän vaikeaa, koska joutui kampittamaan tieltä melkoisen lauman toimittajia). Itse jutustelusta ei tietenkään tullut mitään, koska jalat olivat ihan spagettina enkä keksinyt mitään fiksua sanottavaa. Mulla käy aina samalla tavalla kun pääsen tapaamaan idoleita. Samalla tavalla kävi myös alfa-nörtti Hyppösen kanssa.

Lyhyt tapaaminen vain vahvisti sitä kuvaa, mikä Elinasta on julkisten esiintymisten ja perustili-kirjoitusten pohjalta tullut: vahva, esiintymiskykyinen ja kompetenssiltaan osaava johtaja. Hankala kuvitella parempaa valintaa Kokoomuksen puheenjohtajaksi.

Hyvä Kokoomus: valitkaa nyt ihmeessä Elina, jos haluatte joskus nousta itse kaivamastanne kuopasta. Muilla ehdokkailla voi olla enemmän poliittista kokemusta, mutta Elinalla on selkeästi paras kompetenssiosaaminen finanssi- ja businessmaailmasta — eikä vain paikallisen nakkikioskin pyörittämisestä, vaan kansainvälisestä bisneksestä. Elinan valinta on myös lähes pomminvarma keino ahmia pienyrittäjien äänet — ne, jotka luovat yli 96% tämän maan uusista työpaikoista. Se on muuten se sama porukka, jonka muroihin olette EK:n kanssa lorottaneet jo liian monta vuotta.

Disclaimer: olen nähnyt Elinan vain kerran, eikä Elina omista minua eikä palaa firmastani. Hän on vain parasta mitä Suomelle voisi tapahtua.

Kapitalistin kasvatusopas, osa 2: Mitä on yrittäjyyskasvatus?

Katleena Kortesuo

Tämä kirjoitus on Katleena Kortesuon vieraskynäkirjoitus. Katleena Kortesuo on tietokirjailija ja kriisiviestinnän asiantuntija. Katleenan Ei oo totta on Suomen luetuin viestintäalan blogi. Tutustu blogiin ja seuraa Katleenaa twitterissä!

Muksumme ovat nyt toisella ja viidennellä luokalla. Me molemmat vanhemmat olemme yrittäjiä. Niinpä olemme toteuttaneet kotona yrittäjyyskasvatusta, sillä se puuttuu peruskoulusta kokonaan.

Puheistamme innostuneena moni yrittäjäkollega on kysellyt, että mitä hiivattia se yrittäjyyskasvatus käytännössä on. Niinpä kokosin tämän postauksen vinkiksi kaikille niille, jotka haluavat toteuttaa yrittäjyyskasvatusta joko kotona tai työssään lasten ja nuorten kanssa.

Jaan yrittäjyyskasvatuksen neljään osaan:

  1. Keskustelu
  2. Harjoittelu
  3. Itsestä huolehtiminen
  4. Todennus

Kaikki tehdään tietenkin lasten ehdoilla. Joskus ei edetä moneen viikkoon, ja joskus taas koko päivä pyörii yrittäjyyden tiimoilla.

1. Keskustelu

Keskustelu laajenee helposti yrittäjyydestä talouden kautta politiikkaan. Juttelemme lasten kanssa usein seuraavista asioista:

  • Mitä on yrittäjyys ja palkkatyö?
  • Mitä on kilpailu?
  • Miten talous toimii?
  • Mistä verot kertyvät?
  • Kuka säätää lait?
  • Mitä vaalit tarkoittavat?
  • Millaisia ovat Suomen puolueet?

Lapset kysyvät paljon, ja minä kerron asiat esimerkkien avulla. Jokainen asia pitää konkretisoida lapsen tasolle. Ei ole mitään järkeä sanoa, että “veroilla kustannamme yhteiskunnan yhteiset asiat”. Sen sijaan pitää sanoa, että “kun minä maksan yritysveroa, sillä rahalla hankitaan kirjastoihin enemmän kirjoja ja palkataan sairaaloihin lääkäreitä.”

2. Harjoittelu

Yrittäjyys ja sen osa-alueet pitää viedä lapsen arkeen jo varhain. Kun lapsi oppii, mistä raha tulee ja mihin se menee, hän saa samalla kykyjä hallita omaa talouttaan.

Esikoinen lajitteli kuittejani jo viisivuotiaana. Hän niputti ne päivämäärittäin ja nitoi kasoihin. Lapset ovat myös välillä kulkeneet mukana palavereissa ja olleet seuraamassa mediaesiintymisiäni.

Muksut ovat leiponeet mokkapaloja sukulaisille maksua vastaan. Esikoinen laati oma-aloitteisesti leivonnasta laskun kuusivuotiaana. Siinä oli eriteltynä lähes kaikki oleellinen: summa, eräpäivä, saaja, maksaja ja jopa viivästyskorko. (Viivästyskorko oli karkkipussi.)

3. Itsestä huolehtiminen

Olemme jutelleet lasten kanssa, että hyvään elämään tarvitaan kolme osa-aluetta:

  1. Aivot. Pidä huoli koulutuksestasi, järjestäsi ja sivistyksestäsi.
  2. Kroppa. Pidä huoli kunnostasi ja vaali terveyttäsi.
  3. Ihmissuhteet. Huolehdi lähimmäisistäsi ja huomioi toiset ihmiset.

Jos jokin osa-alue pettää itsestä riippumattomista syistä, vielä on muut kivijalat jäljellä. Sen sijaan jos unohtaa ihmissuhteet ja jättää kouluttautumatta, koko elämä on kiinni enää vain terveydestä.

Yrittäjän täytyy pitää huoli kaikista kolmesta osa-alueesta, koska kukaan muu ei korvaa osaamattomuutta, sairauksia tai huonoja ihmissuhdetaitoja. Kannustamme siis lapsia lukemaan, käymme yhdessä kävelyillä, tutustumme museoihin ja juttelemme ihmissuhteista. Pohdimme usein, miten eri tilanteissa olisi kannattanut käyttäytyä.

Mikään yritys ei kestä, ellei yrittäjä ole kunnossa.

4. Todennus

Demonstraatiossa näytetään, mitä on opittu. Olemme esimerkiksi tehneet lasten kanssa Youtube-videot Yritystalouden perusteet ja Asiakaspalvelun perusteet.

Lisäksi pyydän lapsia usein selittämään isovanhemmille, mitä veroilla hankitaan tai mitä eroa on palkalla ja laskutuksella. Kun lapset pääsevät selittämään oppimaansa, se vahvistaa heidän ymmärrystään.

Lopputulos

Yrittäjyyskasvatuksesta on ollut hyötyä, ja homma on mennyt perille.

Kuopus kysyi kuusivuotiaana minulta: “Äiti, ovatko tulli ja poliisi kilpailijoita?” Kysymys osoittaa, että muksu on sisäistänyt sen, mitä on kilpailu.

Esikoinen taas totesi kotona ylpeänä koulun jälkeen: “Äiti, meidän luokalla on vain yksi muu, jonka MOLEMMAT vanhemmat ovat yrittäjiä.” Olemme siis onnistuneet tuottamaan lapselle sen kokemuksen, että yrittäjyys on hyvän ryhdin arvoinen asia.

Molemmat lapset aikovat isona yrittäjiksi. Ei siksi, että me olemme käskeneet, vaan siksi, että se kiinnostaa heitä. Olemme kertoneet muksuille, että he voivat tehdä ammatikseen mitä tahansa he haluavat. Niinpä kumpikaan ei vielä tiedä, mitä heidän yrityksensä tekee, mutta sen ehtii pohtia myöhemminkin. Yrittäjiksi he kuitenkin ryhtyvät.

Yrittäjyyskasvatus on tapa huolehtia lapsen tulevaisuudesta. En pysty lupaamaan lapsilleni perintökartanoa tai 40-vuotista virkaa. Pystyn vain antamaan heille parhaat mahdolliset eväät pärjätä ja kantaa vastuuta itsestään ja yhteiskunnasta.

YT-neuvottelut ovat tarpeeton tuolileikki

Aina kun isompi yritys pitää YT:t ja porukkaa saa lähteä, tapahtuu seuraavat asiat:

  • Irtisanotut (ja heidän kaverinsa) avautuvat sosiaalisessa mediassa siitä, miten johto on tyhmä ja firmat irtisanovat fiksuimmat ihmiset.
  • Vasemmistopuoleet alkavat itkeä yhteiskuntavastuusta.
  • Lehdet kirjoittavat paheksuvia juttuja yhteiskunnan koventuvista arvoista.

Kyllä minä sen ymmärrän todella hyvin, että kohdalle sattuessa YT-kierroksen musta pekka on erittäin veemäinen kokemus. Valitettavasti (anteeksi että nyt sattuu, pidä penkistä kiinni) firmalla on kuitenkin tasan kaksi syytä, miksi joku irtisanotaan YT-kierroksella:

  1. Sinua ei tarvita tai haluta.
  2. Työtehtävääsi ei tarvita tai haluta.

Siinä se on kaikessa karkeassa yksinkertaisuudessaan. Toki voi hakea syitä muuttuneista markkinoista ja niin edelleen, mutta valitettava tosiasia on, että jos bisnes on miinuksella (tai menee miinukselle ellei jotain tehdä), joku saa lähteä.

Käydäänpä läpi kohdat 1 ja 2.

1. Sinua ei haluta tai tarvita

Tämä on monelle vaikea pala nieltäväksi. Suomessa ihmiset on ehdollistettu pienestä pitäen elämään sen mukaan, minkälaisen maailman haluaisi olevan, ei sen mukaan millainen maailma oikeasti on. Moni esimerkiksi kuvittelee, että yritykset tai organisaatiot eivät irtisano ikäviä ihmisiä, koska joku peruste (työvuodet, itse tulkittu työn tärkeys jne). Todellisuudessa YT-kierroksella saavat ensimmäisenä kenkää ne kaikkein vaikeimmat ja osaamattomimmat tyypit. Ja jos kuvittelet, että kenkää saanut Salli Superhenkilö on suorastaan täydellinen työntekijä, et varmasti tiedä millainen mulkku se on esimiehiään tai kollegojaan kohtaan kun sinun silmäsi eivät sitä näe.

Seuraavaksi valitaan tyypit, jotka eivät yksinkertaisesti suoriudu. Tällaiseen kategoriaan ei pääse satunnaisella hutiloinnilla, vaan toistuvalla mitäänsanomattomuudella ja alisuoriutumisella. Moni kuvittelee, että kukaan ei huomaa jos vain tekee tarvittavan minimin. Kyllä huomaa. Työkaverit tietävät ihan varmasti, jos et pistä parastasi — tai edes yritä. Tällaisissa tapauksissa voit syyttää vain itseäsi. Vuosia kestänyt työn välttely kantaa viimeinkin ansaittua hedelmää.

2. Työtehtävääsi ei tarvita tai haluta

Kolmanneksi saavat kenkää ihmiset, joiden työpaikkaa ei tarvita tai joiden työpanosta ei tarvita. Tämä on oikeastaan pahin paikka, koska organisaatio joutuu hankkiutumaan eroon sellaisista ihmisistä, joille olisi ihan aitoa käyttöä. Usein syynä on strategian muutos tai varautuminen pahaan hikkaan taloudessa. Työntekijöiden kannalta tämä tarkoittaa valitettavasti myös tilanteita, joissa yrityksen tuloskuntoa parannetaan. Vaikka joku yksikkö tuottaisikin euroja, se voi olla isossa kuvassa järjetön investointi, ja sen myyminen tai lopettaminen voi olla järkevämpää kuin sen kannattelu. Omat sympatiani menevät ainoastaan näille ihmisille.

Jos haluat, että YT-arpa ei osu kohdallesi:

  • Älä ole mulkku esimiehiäsi ja kollegojasi kohtaan. Ihan sama mitä muut sanovat tai mediassa kirjoitetaan, yhteistyökyvyttömät ja vaikeat ihmiset saavat YT-kierroksilla kenkää ihan varmasti. Saa olla melkoinen rainmaker, että yritys sietäisi vaikeaa käytöstä. Useimmiten YT-kierros on helpotuksen huokaus koko organisaatiolle, kun esimiehet pääsevät painamaan eject-nappia elämänhalun syöville ihmisjätteille. Tämä myös näkyy aika nopeasti yleisessä ilmapiirissä positiivisesti.
  • Älä valita. Jokaisella on huonoja hetkiä, mutta jos firman ja esimiesten dissaus on kahvihuonekeskusteluissasi ykkösaihe, vaihda firmaa tai muuta asennetta. Tai älä ihmettele jos tulee monoa.
  • Pidä mielessäsi, miksi firma on olemassa. Firma ei ole olemassa siksi, että sinulla on työpaikka. Firman tavoitteena on tuottaa voittoa omistajilleen (ja isojen firmojen tapauksessa omistajia ovat usein muun muassa eläkevakuutusyhtiöiden kautta jokainen miestä — joten turha syyttää pelkästään ahneita kapitalisteja). Vaikka kyseessä olisi millainen vapaaehtoisorganisaatio, miinusmerkkinen talous ei ole tulevaisuuden kannalta sinunkaan etusi. Jos tuot firmaan viivan alle enemmän euroja kuin sieltä viet, sinusta pidetään kiinni niin kauan kuin mahdollista — olettaen että et ole täysi mulkku.
  • Pidä huoli osaamisestasi. Toisin kuin julkisuudesta voisi päätellä, osaamisen ylläpitäminen EI ole työnantajan vastuulla. Toki, firmat järjestävät koulutusta ja mitä ikinä, mutta kukaan ei voi kaataa pakolla oppia pääkoppaan. Jos et itse halua pitää osaamisestasi huolta, parin vuoden päästä koulun penkiltä tuleva harjoittelija hakkaa sinut kaikessa muussa paitsi kahvin kulutuksessa — ja tekee sen halvemmalla. Silloinkaan ei kannata ihmetellä, miksi lyhyt tikku osui omalle kohdalle.
  • Älä jättäydy taustalle. Vaikka suomalaiseen kulttuuriin kuuluukin uhriutuminen ja kunnian antaminen muille, ei siinä ole mitään pahaa että vaatii kunnioitusta ansaituista saavutuksista. Jos omat toimesi toivat firmalle hirvittävän lavallisen massia tai hyvää näkyvyyttä, kyllä siitä kannattaa olla tyytyväinen ja antaa sen myös näkyä. Vai miksi ainoastaan urheilijoiden on suotavaa näyttää onnea ja tuulettaa voiton tullessa kohdalle?

Entä jos YT-arpa osuu omalle kohdalle?

Ensinnäkin, hengitä syvään äläkä panikoi. Nyt on aika ottaa hetki happea ja miettiä, mikä meni vikaan. Ole brutaalin suora ja rehellinen itsellesi: olisitko voinut käyttäytyä paremmin esimiehiä ja kollegoitasi kohtaan? Laiskottelitko töissäsi? Valititko ääneen usein (jos muistat valittaneesti ääneen edes kerran, luultavasti teit sitä koko ajan)? Oliko sinulle epäselvää, miten oma työtehtäväsi näkyivät firman tuloksessa? Ei näitä tarvitse ääneen sanoa, kunhan olet itsellesi rehellinen.

Jos noista ei irtoa vastauksia, syynä voi olla myös se, että jonkun täytyi lähteä — ja tällä kertaa saattoi olla strategisesti tärkeää, että työtehtävääsi ei enää kannattanut pitää. Silloin kyseessä ei ole mikään henkilökohtainen asia. Se ei tietty paljon lämmitä taloudellisesti. Silloinkin kannattaa miettiä, äänestääkö seuraavissa vaaleissa korkeamman yritysverotuksen puolesta vai vastaan.

Jos YT-irtisanomisen syytä oli itsessäkin, on aika tehdä iso päätös: kantaako itse vastuun vai liittyykö valittajien kuoroon? Molemmissa tapauksissa tukijoita löytyy.

Olen kaksi kertaa huomannut itse, että vitutti olla töissä firmassa. Silloin on aika lähteä. On parempi ottaa kamat kantoon kuin jäädä muiden kiusaksi odottamaan irtisanomista.