Järjestetäänkö teidän yrityksessä kilarit vai keharit?

Kehityskeskustelut ovat parhaimmillaan arvokkaita oppimishetkiä. Pahimmillaan ne ovat kuin homeista pakkopullaa, joka on pakko kurlata alas runsaan suuveden kera. Kummassakin tapauksessa kehityskeskusteluista on yrityksellesi hyötyä. Sen lisäksi että kehityskeskustelut ovat edullisin työhyvinvointiin liittyvä toimenpide, saat korvaamatonta palautetta ja ajatuksia yrityksen kehittämiseen.

Selkeistä eduista huolimatta kehityskeskustelut ovat kotimaisissa PK-yrityksissä veronpalatuslappua harvinaisempi vieras. On paljon luontevampaa vetää kilarit pikkujouluissa kuin kehareita pitkin vuotta. Molemmissa järjestelyissä on tietenkin etunsa, mutta yrityksen tulevaisuudesta on paljon mukavampaa jutella muualla kuin piipaa-auton takapenkillä.

Hampurilaismalli

Tekosyitä kehareiden välttelemiseen on tietenkin monia. Olen kuullut nämä samat tekosyyt moneen otteeseen muiden yrittäjien suusta ja onnistunut uskomaan niihin itsekin. Tässä parhaimmat palat:

“Me ollaan kaikki kavereita keskenämme.”

Tämä kertoo, että firmassa kukaan ei ole vastuussa, tai että pelkäät esimiesasemaasi. Nykyään on muodikasta ajatella, että yritys on jonkinlainen yhteisökommuuni, jossa kaikki ovat kavereita keskenään ja kaikki on kivaa. Joku on kuitenkin ihan juridisessakin mielessä vastuussa yrityksestä, ja vastuitaan ei voi myöhemmin pakoilla sillä että “oltiin kavereita” tai että “oltiin kaikki samaa mieltä”.

“Vastahan ne pidettiin.”

Luultavasti ei. Aina tuntuu, että kalenteriin ilmestyy jotain tärkeämpää ja kiireisempää. Esimiehenä kuitenkin olet vastuussa siitä, että homma toimii, ja sinun täytyy vain järjestää sille aikaa.

“Siellä vaan valitetaan.”

Varmasti. Sinun tehtävänäsi on huolehtia siitä, että palaute on asiallista ja strukturoitua. Kun hoidat kehityskeskustelut systemaattisesti ja usein, ihmiset oppivat suhtautumaan niihin oikein. Se voi viedä aikaa, mutta yleensä parin kehityskeskustelun jälkeen ihmisille muodostuu siitä rutiini.

“Meillä ei ole varaa palkankorotuksiin”

Tässä taloustilanteessa se pitää varmasti paikkansa. Se ei silti ole syy jättää kehityskeskusteluja pitämättä. Tiedän että monessa yrityksessä kehityskeskusteluissa puhutaan rahasta. Olen itse sitä mieltä, että palkkakeskustelujen paikka ei ole kehityskeskusteluissa. Jos puhe kääntyy rahaan, tilanteesta tulee neuvottelutilanne. Sellainen ei ole hedelmällinen maaperä kehityskeskustelulle.

“Kyllä ne tietävät että mä arvostan niitä.”

Jos alaisissa ei ole telepaatteja, tuskin. Suomalaisessa yrityskulttuurissa ei ole tapana kehua ihmisiä. Olen itse kokenut työpaikalla kehumisen erityisen hankalaksi. Jotkut ihmiset kokevat sen positiivisena asiana, kun taas jotkut aidosti vihaavat kehuja (sellaisiakin ihmisiä on). Tästä huolimatta, kehityskeskustelut ovat hyvä hetki räätälöityyn palautteeseen — myös kehuihin.

Jos olet tuore yrittäjä, on melko turvallinen arvaus että firmassasi ei ole järjestetty yksiäkään kehityskeskusteluja. Tilannetta ei tarvitse jännittää tarpeettomasti, sillä ensimmäiset kehityskeskustelut ovat yrityksesi ensimmäiset myös alaisillesi. Järjestä omassa yrityksessäsi mieluummin keharit kuin ikimuistoiset kilarit. Mistä tulikin mieleeni, että on taas aika järjestää keharit.