Olen käsi kirjoittaja

Kirjan käsikirjoitus lähti alkuviikosta kustannustoimittajalle kommentoitavaksi. Kuten aina, kävin käsikirjoituksen luomisprosessissa läpi seuraavat vaiheet:

  • Viikko 1: Ou jeah, sisällysluettelo ja pari hyvää heittoa on jo valmiina. Tämähän on melkein tehty!
  • Viikko 2: Ei helvetti, voiko näin sanoa? Kysynpä lakimieheltä.
  • Viikko 3: Vaimo lakkasi puhumasta. Kollegat ja kaverit ihmettelevät, minne olen hävinnyt. Kukaan ei kuitenkaan halua tai uskalla soittaa perään.
  • Viikko 4: Maanisen raivon aika. Näppäimistö ja ranteet ovat kipeinä, sormien niveliin sattuu, enkä ole tuntenut takamustani moneen päivään.
  • Viikko 5: En edes enää tiedä mitä teen. Mieleeni tulee sana, ja kirjoitan siitä kappaleen. Toistan samaa kunnes luku on valmis. Huomaan kirjoittaneeni strategiasta ja vaippojen anatomiasta samassa kappaleessa. Esikoinen kysyy vaimolta, että “miksi isi kasvattaa partaa pimeässä.”
  • Viikko 6: Ensimmäinen versio on valmis. Voi käydä suihkussa ja varovasti vastailla sähköposteihin. Se osoittautuu virheeksi. Onneksi olen unohtanut sähköpostiohjelman salasanan, joten vahinko ei ollut suuri.
  • Viikko 7: Luen ensimmäisen kerran käsikirjoituksen läpi yhdeltä istumalta. Tunteet vaihtelevat epätoivosta hihityksen kautta masennukseen. Illat vietän nurkassa nyyhkyttäen, peukalo suussa.
  • Viikko 8: Kliinisen kirurgian aika. Hyökkään tekstiin kuin piraija possun pakaraan. Leikkaan ylimääräiset, olen armoton ja tehokas. Lähetän käsikirjoituksen ensimmäiselle kommenttikierrokselle. Tarkistan sähköpostit 30 sekunnin välein. Teen tätä 2 päivää putkeen.
  • Viikko 9: Kommentit alkavat saapua. Katleena nauraa kirjoitusvirheilleni blogissaan. Kyynelehdin ilosta.
  • Viikko 10: Osa esilukijoista on poistanut minut Facebook-kavereistaan ja postilaatikosta löytyy pehmolelu ilman päätä.

Tästä tulee joko todella hyvä kirja, tai sitten ei.