Joko sinulla on inbox 0?

Nyt kun kaikki ovat kirmaamassa kesälomille, on taas hyvä hetki treenata sähköpostinhallinnan lihaksia.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut sähköpostilimbon hallinnasta. Vinkit ovat edelleen ajankohtaisia, mutta haluaisin täydentää listaa vielä yhdellä Lean-opiskeluista tutuksi tulleella vinkillä: first in, first out. Eli käsittele sähköpostit sitä mukaa kun ne tulevat, ei jossain satunnaisessa järjestyksessä. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että opetat itsesi määrätietoisesti purkamaan listaa pohjalta käsin. Aluksi se on hankalaa ja vaatii hieman itsekuria, mutta kun tavasta saa kiinni, ei oikeastaan enää haluakaan palata vanhaan tapaan.

Tähän on useita syitä:

  1. Vaikeimmat asiat eivät jää vaivaamaan mieltä pitkiksi ajoiksi, koska ne käsitellään järjestyksessä. Yleensä ihmisillä on taipumuksena vältellä vaikeita asioita, jolloin ne jäävät alitajuisesti kaivamaan pitkiksi ajoiksi meililaatikon pohjalle. Fifo-järjestyksessä käsitellyt meilit tulevat hoidetuksi nopeammin ja stressikuorma helpottuu.
  2. Priorisointistressin häviäminen. Kun olet päättänyt käsitellä meilit tulojärjestyksessä, sinun ei tarvitse enää käyttää sekuntiakaan aikaa sen miettimiseen, mikä asia on tärkein. Teet asiat vain yksi kerrallaan. Ei tarvetta enää priorisoida.
  3. Inbox 0. Tämä on ainoa tapa, jolla meililaatikko pysyy systemaattisesti tyhjänä.

Jos fifo ei jostain syystä onnistu, se yleensä kertoo siitä, että meililaatikkoon tulee liian vaihtelevaa tavaraa. Jos sinne puskee tikettejä (miksi?), uutiskirjeitä (unsubscribe!), tarjouksia (MIKSI?), automatisoituja viestejä (filteröi ne arkistoon), yksityiselämän sposteja (kuka lähettää enää sähköposteja, kun WhatsApp on keksitty?) ja tarjouspyyntöjä (mikseivät ne mene suoraan CRM:ään?) sekaisin, ongelma on isompi ja vaatii määrätietoista siivoustoimintaa. Sotkuisinkin sähköpostilaatikko tyhjenee parissa illassa, kun opettelee lajittelemaan suodattimilla sähköpostit oikein.

Tältä näyttää inbox 0
Tältä sähköpostilaatikkoni näyttää joka päivä.

Olen nyt käsitellyt sähköpostini tulojärjestyksessä melkein vuoden ajan, ja voin luvata että se oikeasti toimii. Ihan sama miten kiireinen toimitusjohtaja, myyjä tai projektipäällikkö oletkaan, meilitulva on taltutettavissa.

Olisiko nyt hyvä hetki siivoilla sähköpostilaatikkoa?

iPhonen syyssiivous

Törmäsin mielenkiintoiseen Jason Stirmanin artikkeliin iPhonen rauhoittamisesta (sori, artikkeli vain Mediumin tilaajille). Tämä ei toki ole ensimmäinen kerta, kun yritän tuunata internetin taskuikkunasta jotain mitä se ei ole: olen tappanut notifikaatiot, vähentänyt appeja ja kokeillut mitä erilaisimpia sovelluksia, jotta saisin lisää mielenrauhaa. Olen päässyt tässä matkassa todella pitkälle, koska:

  1. Tiedän mitä puhelimeltani haluan,
  2. Osaan laittaa kapulan syrjään ihmisten kanssa ja
  3. Olen löytänyt oikeat ohjelmat käyttötarpeitani varten.

Tämä ei ole ollut ihan helppoa, vaikka onkin yksinkertaista. On nimittäin esimerkiksi paljon helpompi sanoa ettei lue sähköposteja kuin oikeasti tehdä niin. Ei sähköposteja esimerkiksi voi jättää lukematta, ellei koko organisaatio prosesseineen ole rakennettu fiksusti. Ja jos sähköpostiin paukkuvat uutiskirjeet, randomtyyppien aikavarasteluehdotukset ja avainasiakkaiden kriittiset yhteydenotot kaikki sekaisin, ongelmana ei ole sähköpostien määrä vaan prosessien laatu. Eikä ongelma ole se, että sähköpostinotifikaatioita kilisee puhelimessa vaan se, että ne eivät ole priorisoituja. Niinpä yksinkertaiselta vaikuttava asia onkin kompleksinen kokonaisuus, joka on vaatinut paljon työtä, ennen kuin siunattu hiljaisuus koittaa.

Mutta asiaan. Olen saanut priorisoitua sähköisen elämäni siten, että olen tavoitettavissa, mutta en koko ajan tai kaikkien toimesta. Se on antanut minulle hengähdysaikaa, mahdollisuutta keskittyä olennaisiin asioihin. Sillä mikään ei ole niin tärkeää kuin se, että pystyt itse päättämään mitä haluat tehdä. Minusta on tullut reagoijasta aktiivinen toimija.

Olen päässyt jopa niin pitkälle, että melkein pistin iPhonen laatikkoon. Olisin jäänyt kaipaamaan monta asiaa, mutta tarvinnut vain harvaa (facetime lasten kanssa, kamera jne). Ne harvat olivat kuitenkin niin tärkeitä, että en vain pystynyt hankkimaan esimerkiksi Punktin minimalistista mp01-luuria tai siirtymään vanhaan Nokialaiseen (kyllä, niillä voi edelleen soittaa ja tekstata).

Ja siksi tämä vinkki puhutteli minua syvästi. Koko kirjoituksen ytimenä on oikeastaan tämä:

  • Dockiin maksimissaan kolme tärkeintä appia.
  • Kaikki muut sovellukset yhteen kansioon, ja kansio dockiin, järjestys vapaa.
  • Opettele käyttämään Spotlight-hakua, Siriä, widgettejä ja ohjauskeskuksen pikaikoneita.
  • Siivoa notifikaatiot siten, että vain olennaiset asiat pomppaavat esiin.

En osaa sanoa tarkkaan mitä on muuttunut, mutta tämä tuntuu hyvältä. Alla näet oman setuppini. Tärkeimpiä sovelluksiani ovat WhatsApp, Things-taskinhallintaohjelma (joka synkkautuu pilveen, joten sitä voi käyttää myös koneelta) ja Safari. Twitter, Slack ja muut tulevat vasta kaukana takana.


Mielenkiintoista on ollut, että:

  • Yllättävän moni asia löytyy haulla, myös ohjelmien sisältä. Haku on suorastaan pelottavan hyvä.
  • Siri on jo aika fiksu. Ja osaa viimeinkin soittaa Spotifya. ❤️
  • Widgeteistä pääsee helposti kalenteriin, herätyskelloon, kuviin, soittamaan suosikeille, etsimään kaverit, tsekkaamaan sään ja avaamaan Evernoten.
  • Kamera löytyykin näppärästi locksreeniltä.

Lopputuloksena ruudulla on vähemmän hälinää ja kilinää. Käsillä ovat vain ne asiat joita oikeasti tarvitsen. Mieli ja silmä lepää.

Oletko sinä kokeillut jotain vastaavaa?

Nordic Business Forum — bisnesseminaari, rokkifestari vai hihhuleiden herätyskokous?

Osallistuin tänäkin vuonna Nordic Business Forumiin (aikaisemmat kirjoitukset: 2014, 2015 ja 2016). Verkko varmaankin täyttyy pian tapahtumaa suitsuttavista kirjoituksista. Pintapuolisesti kaikki vaikutti olevan tänäkin vuonna “ihan ok”, mutta kokonaisuus tuotti ainakin minulle pettymyksen. Ja tuolla hinnalla “ihan ok” ei vain riitä.

En ollut ajatuksineni ilmeisesti ihan yksin, koska kysymys “kuka aikoo tulla ensi vuonna?” sai suorastaan hävettävän hiljaisen vastaanoton. Verrattuna esimerkiksi viimevuotiseen intoon ero oli pysäyttävä. Vaikka aihealueet ovatkin kiinnostavia, en usko raahautuvani ensi vuonna paikalle. Sitä paitsi yhtenä aiheena on ensi vuonna artificial intelligence — mutta sille ei ole löytynyt yhtään merkittävää puhujaa. Se kertoo ehkä enemmänkin siitä, että aihe on vain liimattu päälle trendikkyytensä vuoksi.

Mikä toimi:

  • Henkilökunta. Erityiskiitos tänäkin vuonna kuului Haaga-Helian opiskelijoille. Ilman niitä hymyjä ja palveluasennetta tuo reissu olisi ollut suorastaan heikko esitys. Mahtavaa työtä!
  • Esitykset olivat pääsääntöisesti viihdyttäviä ja mielenkiintoisia. Erityisen hyvin upposivat Stéphane Garelli, Adam Grant, Patrick Lencioni, Rachel Botsman ja Nick Vujicic.
  • Vettä riitti.
  • Seura. NBF parasta antia olivat muut ihmiset — jopa tällaiselle introvertille.

Ilmastointi pelasi. Joidenkin (Alina Saari, kuvassa) makuun vähän liiankin hyvin. 😉

Mikä ei toiminut:

  • Jonotus. Suomessa tykätään jonottaa, mutta joku roti nyt sentään. Väkeä oli yksinkertaisesti liikaa suhteessa ruoka-, wc-, narikka ja muihin palveluihin nähden.
  • Äänenvoimakkuus. Ymmärrän että haetaan ison maailman meininkiä. Ei se silti tarkoita silti sitä, että pitää vuodattaa verta tärykalvoista. Vähemmälläkin kuulee, ja jos yleisö on villinä, siihen ei valoshow’ta tarvitse. Ihmettelen, että kukaan ei saanut tuosta valo- ja ääni-invaasiosta kohtausta.
  • Catering-henkilökunnan johtaminen. Catering-porukan huulilla ei paljon hymyä näkynyt, ja vähän väliä tuntui joku paikka prakaavan. Jonotuksen lisäksi ruokapisteet olivat järjestelty siten, että selkeys oli avohärdellistä kaukana. Pahin vitutus irtosi kuitenkin siinä vaiheessa, kun ihmisiä jonotettiin vain siksi, että niin oli käsketty. Ruoka oli esityksen jälkeen katettu ja valmis, mutta pari minuuttia ennen sovittua aikaa ruokaa ei saanut. Selitys oli, että “tarjoilu alkaa klo se ja se”. Tämä ei kerro mistään muusta kuin huonosta johtamisesta. Ja tuntui suorastaan vittuilulta siinä kohtaa, kun kokeilevalla keittiöllä kidutetut vieraat raahautuvat ruokintapisteelle.

  • Keynotet. Tai oikeastaan niiden puute. Minulle ainakin jäi viime vuonna selkeä kuva, että tämän vuoden pääesiintyjät olisivat oikeasti esiintymässä. Nyt esitykset olivat videoklipeillä ryyditettyjä, tökkiviä haastatteluita, joissa asiat lypsettiin isoista nimistä moderaattorin toimesta. Ei mitään sellaista, jota ei youtubesta jo löytyisi (en tiedä miten Will Smith suoriutui, koska en jaksanut jäädä sitä enää katsomaan).
  • Höttöiset filler-esitykset. Luulin tulevani bisnestapahtumaan, mutta päädyinkin New Age -väritettyyn rokkikonserttiin. Siinä vaiheessa kun Severn Cullis-Suzuki alkoi vaahdota alahuuli väpättäen jotain saunasta ja hikoilun yhteydestä esi-isien viisauksiin, korvissa alkoi kohista ja raivon puna nousi kasvoille. Jaa että miksikö se ärsytti niin paljon? Koska yksi olennaisista yrittäjän ja johtajan ominaisuuksista on kyky tunnistaa, milloin sinulle myydään suut ja korvat täyteen paskaa tunneargumenteilla höystettynä. Ja tuo jos mikä oli sitä itseään. Emotionaalista jodlaamista kuunteli 7 500 seminaarivierasta, ja 35 minuutin esityksellä yhteiskunta menetti juuri 583 henkilötyöpäivää — sieltä kalliimmasta päästä. Well done.
  • Ne pikkujutut. Edellisinä vuosina VIP-lipun omistajia on ainakin yritelty hemmotella vähän eri tavalla. Tuoleille oli jaettu suklaata ja mitä ikinä, nyt kaikki tällaiset loistivat poissaolollaan. Nyt, kun VIP-lippujen määrää oli ahnehdittu reilusti isommaksi (vai kuvittelinko vain?), erityiskohtelu loppui kuin seinään.

Loppuanalyysi: NBF on kasvanut liian isoksi, ja lisääntyneet kävijämäärät aiheuttivat palvelutason laskun. Jos NBF tähtää sanojensa mukaan maailman kovimmaksi bisnestapahtumaksi 2021 mennessä, matkaa on vielä kuljettavaksi. Nyt tapahtuma vaikuttaa enemmän rokkifestarilta ja herätyskokoukselta kuin bisnestapahtumalta. Ja valitettavasti sillä tiellä saatte jatkaa matkaa ilman yhtä matkustajaa.

Edit 5.10.2017 klo 0.15: Hesari jatkoi samoilla linjoilla, ja sattui jopa valitsemaan saman sanan otsikkoonsa.

Tulevaisuudessa auton omistaminen on yhtä tyhmää kuin nytkin

Olen vältellyt ajamista kuin ruttoa, koska 1) en pidä itseäni kovin hyvänä kuskina ja 2) en pidä autoista kaiken sen vaivan vuoksi. Olen saanut nuoruudessa riittävästi kokemusta paskojen koslien remppaamisesta ja työntelemisestä. Eron jälkeinen lasten kuskaaminen tarhaan ja takaisin taksikyydillä alkoi tuntua kuitenkin todella veemäiseltä, todella nopeasti. Jos jokaisessa tai edes joka toisessa taksissa olisi turvaistuimet tai istuinkorokkeet, en ehkä olisi vieläkään hankkinut autoa. Mutta, nyt oli siis aika.

Auton valintakriteerit

Tässä kohtaa kannattaa huomioida, että en ole oikeasti kauhean fanaattinen auton merkin tai mallin suhteen. Minulla ei ollut varsinaisia preferenssejä suuntaan tai toiseen, kun aloin selvittelemään asioita. Sen lisäksi, on pitkä aika siitä, kun viimeksi olen oikeasti istunut ratin takana. Siitä johtuen tai huolimatta, valintakriteerini olivat nämä:

  1. Turvallisuus.
  2. Omistamisen vaivattomuus (ja aikasäästö).
  3. Tila.
  4. Ajomukavuus.
  5. Hinta.

Turvallisuus sulki kriteerinä jo kaikki vanhemmat autot pois. Olen antanut itselleni ymmärtää, että mitä uudempi auto, sitä turvallisempi. Sen lisäksi merkkien välillä on huomattavaa vaihtelua (ks. Folksam.fi “Kuinka turvallinen autosi on” ja tilastot vaikka vuodelta 2015). Tilastojen perusteella hinta aika tylysti korreloi turvallisuuden kanssa tiettyyn rajaan saakka. Kalliimmat Volvot, Teslat, Mersut, Bemarit ja Audit ovat selkeästi kestävämmästä päästä kun kakka iskee käkättimeen.

Omistamisen vaivattomuus taas on kokoelma monta erilaista kriteeriä. En halunnut autoa, jonka kanssa joudun viettämään laatuaikaa laittamolla. En myöskään halua viettää sekuntiakaan auton alla kaivelemassa jotain, ellei se sitten ole auton alle pyörinyt rahatukku. Ja jos mahdollista, en halua säilytellä, pyöritellä tai kiristellä renkaita pääkallokelien yllättäessä.

Tilaa piti olla riittävästi, että saa kuskattua tarvittavan määrän ihmisiä ja elikoita paikasta A paikkaan B. Pienempi auto olisi kiva kaupunkiajossa, mutta toisaalta on turhaa hankkia autoa, johon kaikki tarvittava ei mahdu.

Ajomukavuus nyt on vähän niin ja näin, mutta olen aikanaan ihan riittävästi vemputtanut manuaalivaihteita. Ja olen aina ollut paska peruuttamaan ja parkkeeramaan. Joten kaikki automaattiset lisäherkut tänne ja heti kthx bye.

Hinta on aina vaikea kriteeri, koska se käytännössä kuitenkin sanelee lopputuloksen. Päätin kuitenkin heti alussa, että hinta ei ole se tärkein kriteeri. Ja lupasin itselleni olla ennakkoluuloton sen suhteen, mikä on oikeasti edullisinta.

Omalla vai rahoitusyhtiön rahalla, omaksi vai lainaksi?

Auton valintakriteerien seurauksena naama kalpeni, kun aloin surffailemaan autosivustoja. Eijjjumalauta, millaisissa hinnoissa vähänkään järkevät peltihepat liikkuvat! Verotus on myös ihan omanlaisensa keskisormi yksityisautoilijoille. Paperilla vähääkään järkevämmän koslan hinta kipuaa helposti yli kolmenkymmenentuhannen euron – ilman mukavuusherkkuja.

Vaihtoehdot olivat nyt kärjistäen:

  1. Uuden auton osto.
  2. Käytetyn auton osto liikkeestä tai yksityiseltä.
  3. Auton liisaus.
  4. Auton vuokraus tarpeen mukaan.
  5. Joku muu.

Kipuilin aikani erilaisten rahoitusvaihtoehtojen kanssa. Tarjolla oli liisauspalveluita ja mitä ikinä, mutta kaikissa järjestelyissä olit loppujen lopuksi ihan yksin metallimöhkön kanssa, jos jotain tarttis tehdä. Vaihtoehdot 1, 2 ja 3 olivat siis kaikki huonoja. Vaihtoehto 4 (auton vuokraus tarpeen mukaan) olisi ehkä voinut toimia, mutta ajatus siitä että joutuisi palauttelemaan ja noutamaan autoa tarpeen mukaan houkutteli yhtä paljon kuin sokeriton puolukkapuuro.

Sitten löytyikin musta hevonen, Op-kulku.fi.* OP Kulku -palvelun etuna on se, että auton vuokraan sisältyy auton käytön lisäksi:

  • Huollot ja korjaukset (omavastuu on 500 € törmäysvahingoissa ja 200 € muissa vahingoissa).
  • Liikenne- ja kaskovakuutus.
  • Noutopalvelu huoltoon, hinauspalvelu myös akun loppuessa.
  • Renkaiden vaihto ja säilytys.
  • Sisä- ja ulkopesu huollon yhteydessä ja rajattomasti automaattipesuja.

Kun alkoi laskeskelemaan samantasoisen auton kaikkia kustannuksia (huomioiden arvonalentumisen ja puuhasteluun kuluvan ajan), OP Kulku -palvelu nousi vaihtoehdoista itselleni selkeästi fiksuimmaksi valinnaksi.

No niin, millaisen koslan sitten valitsin?

Viime metreille tuskailin valinnassa näiden autojen välillä (hinnat premiumina, 20 000 km/v ja sopimuskausi 48 kk, täysillä varustepaketeilla):

Eniten näistä houkutti Volvo, mutta hintaan suhteutettuna se hävisi selkeästi Kian varustetasolle. Mersusta oli ristiriitaisia näkemyksiä lähipiirin autoihmisillä ja Toyta Prius vaan jotenkin näytti ärsyttävältä. Niinpä päädyin Kiaan.

Tähänastiset kokemukset

OP:n asiakaspalvelijat vastailivat kysymyksiini kärsivällisesti. Vaikka palveluinto oli kohdillaan, monesta asiasta näki, että palvelu on vasta kokeiluasteella. Selkeästikään ihan kaikkia asioita ei oltu tehty aikaisemmin, kun aloin rustaamaan nimiä papereihin. Siitä huolimatta, loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kun päätös oli tehty, papereiden allekirjoitus onnistui sähköpostitse, ja auto lähti tilaukseen. Toimitusaikaa Kialle kertyi kuitenkin useampia kuukausia, joten palvelulupauksen mukaisesti pihaan tuotiin väliaikainen auto (ei huono sekään, BMW 118i A). Ja se tuotiin siis ihan kotiovelle, avaimet käteen -käytännöllä.



Nähtäväksi jää, miten OP Kulku -palvelu lunastaa palvelulupauksensa kun arki koittaa. Tämän hetken kokemusten perusteella suosittelen ainakin pohtimaan auton hankkimista palveluna, omistamisen sijasta. OP Kulku -palvelu toimii jo Helsingin lisäksi Tampereella, ja syksyllä palvelu aloittaa kuulemma myös Turussa.

*) Disclaimer: parempi puoliskoni työskentelee OP Ryhmässä. En saanut tästä kirjoituksesta muuta palkintoa kuin pari päähäntaputusta ja sarkastisia kommentteja.

Viisi vinkkiä, joista kiität minua kuolinvuoteellasi

Katleena pisti taas blogiinsa sellaisen pallon, että siihen on pakko lyödä takaisin.

Kukaan ei tiedä, montako päivää omassa mittarissa on vielä jäljellä — nuorempana se tuntui hyvin kaukaiselta ajatukselta, mutta ensimmäisen läheltä piti -tilanteen jälkeen ääni useimmiten muuttuu kellossa. Niin kävi minullekin. On ihan eri asia tajuta kuolevansa joku päivä järkitasolla kuin tuntea se munaskuissaan saakka. Ja kun tajuat asian tunnetasolla, muutoksia tapahtuu.

Nyt tavoitteenani onkin ottaa jäljellä olevasta ajastani kaikki mahdollinen irti. Ja toisin kuin luulisi, se ei tarkoita mitään hektistä juoksemista Tiibetin vuorille, varpaita turkoosinsinistä merta vasten, benji-hyppyjä avaruuden rajalta tai valkoista ilopölyä maksullisten naisoletettujen takapuolilta. Ehei.

Laatuaika on jotain ihan muuta.

Minulle laatuaikaa on se rapsakka sadepilvi, joka vilvoittaa kun on liian kuuma. Tai se hetki, kun lapsi kertoo superhuonon vitsin ja pierunauraa ennen kuin pääsee edes vitsin puoliväliin. Tai se, kun kulta katsoo juuri silleen kesken arkista kiirettä. Tai se, kun istut tärkeimpiesi kanssa ruokapöytään syömään ja juttelemaan. Tai kun huomaat keskellä ei mitään, ilman mitään järkevää syytä, olevasi onnellinen.

Laatuaika ei ole sen kummallisempaa, eikä laatuaikaa voi ostaa kaupasta tai suorittaa. Laatuaikaa syntyy vain, jos sinulla on riittävästi aikaa käsissäsi.

Aikaa ei kuitenkaan saa helposti lisää. Viheliäistä tässä kaikessa on vielä sekin, että yhtään ei voi tietää missä kohtaa sydän iskee viimeisen lyöntinsä tai suoni repeää aivoissa. Voit ihan hyvin olla elämäsi kunnossa, ja liiskaannut silti pannukakuksi ollessasi vessassa, kun naapuritontin rakennusnosturi tiputtaa tonnin terästä katon läpi. Tai voit liukastua ruokaöljyssä kylpeneeseen oravaan ja taittaa niskasi matkalla tanhukisoihin. Et vain voi tietää.

Siksi kannattaakin suhtautua jokaiseen sekuntiin kuin viimeiseensä. Ohessa viisi vinkkiäni, joilla saat lisää kierroksia mittariisi.

1. Puhelinkuri kunniaan

Ensinnäkin, opettele sanomaan EI. Jos et itse suojele omaa aikaasi ja rajojasi, päällesi kävellään koko ajan. Voit olla toki ystävällinen puhelinmyyjille ja aikavarkaille jos haluat, kunhan et vain anna tuumaakaan periksi. Alla muutamia vinkkejä, joilla pääset nopeiten eroon ei-toivotuista yhteydenotoista:

  1. Älä vastaa tuntemattomiin numeroihin ollenkaan. Katso myöhemmin kuka soitti ja soita vasta sitten takaisin. Koska firmallasi on CRM (onhan?), voit suhteellisen vähällä vaivalla integroida CRM:n asiakastiedot puhelimeesi – jolloin näet suoraan milloin soittaja on asiakas.
  2. Jos olet niin tyhmä, että vastaat tuntemattomaan numeroon ja siellä onkin puhelinmyyjä tyrkyttämässä pimeässä hohtavia Aku Ankka -kalsareita, voit vastata vaikka näin: “Mulla on just nyt huono hetki, mutta soittaisitko x tunnin/päivän/viikon kuluttua uudestaan?”. Sitten tallennat numeron ei-toivottuihin ja sillä hyvä. Muista: et ole velkaa aikavarkaille yhtään mitään.
  3. Ja jos olet edelleen niin tyhmä, että vastaat tuntemattomaan numeroon ja soittaja on joku pelastakaa-nälästä-kärsivät-syöpälapset-intergalaktiselta-imperiumilta -rahaston luukuttaja, voit vastata vaikka näin: “Nämä avustuspäätökset tehdään meidän firmassa tammikuussa, soittaisitko silloin uudestaan.” Ja kyllä, voit taas tallentaa numeron ei-toivottuihin.

Jos haluat lahjoittaa rahaa, tee se omasta aloitteestasi ja taustatyöhösi pohjautuen, ei muiden aloitteesta ja ehdoilla.

2. Aina kun voit, osta lisää aikaa

Rahalla ei periaatteessa saa lisää aikaa elämäänsä, mutta käytännössä se onnistuu kyllä. Moni yrittäjä kammoksuu rahan laittamista aikaa säästäviin työkaluihin tai palveluihin. Tiedän edelleen toimareita, joiden mielestä on ihan ok siivota itse oman firman vessoja. Toki, jos toimarilla ei ole parempaa tekemistä tai osaamisen ydintä on vessaharjan käyttö, vessansiivous on ihan hyvä valinta. Mutta sitten ehkä toimarin homma ei ole se oikea uravalinta.

Ihmiset upottavat myös ihan järjettömästi aikaa erilaisiin asioihin, missä ei ole ajankäytöllisesti mitään järkeä. Mietipä esimerkiksi näitä:

  1. Haluatko oikeasti omakotitalon? Se maksaa ensinnäkin ihan hitosti, ja koska sinulla ei kuitenkaan ole varaa sellaiseen kuin haluat, se omakotitalo on joko a) liian kaukana (jolloin joudut ajelemaan autolla työ- ja harrastusmatkoja suuren osan elämästäsi) tai b) se on sen verran huonossa hapessa, että sinulla palaa kaikki vapaa-aika rännien siivoiluun ja pihatöihin.
  2. Haluatko oikeasti auton? Jos tarvitset autoa, voitko hankkia sellaisen vuokralle, tai ajaa vaikka samat matkat taksilla? Auton omistaminen ei ole ilmaista rahallisesti eikä ajallisesti, ja kaikenlaisiin huoltoihin uppoaa elämässä ihan liikaa tunteja muutenkin. Itse välttelin auton hankkimista kuin ruttoa, ja viimein kun oli pakko, vuokrasin auton OpKulku.fi -palvelusta.
  3. Mitä oikeastaan edes haluat elämältäsi? Jos sinä et tiedä mitä haluat, olet koko ajan muiden johdateltavana ja armoilla (lukuvinkki: Eat that Frog! ja The Happiness Project). Kun tiedät mitä haluat, sinua ei voi ohjailla helposti väärille raiteille ja pystyt keskittymään olennaisiin asioihin.

Tietenkin, jos tykkäät käydä töissä jossa et viihdy maksaaksesi omakotitaloa johon sinulla ei ole varaa, siitä vaan. Eipähän ole vapaa-ajan ongelmia, kun siivoaa pihoja, tyhjentää rännejä ja lapioi vettä kellarista.

3. Älä anna muiden tuhlata aikaasi

Pari kuukautta sitten näytin henkistä monoa potentiaaliselle asiakkaalle, joka olisi voinut kantaa firman kassaan satoja tuhansia euroja. Kaikki vaikutti alkuun hyvältä, mutta pian alkoi näyttää siltä, että asiakas juoksutti meitä pelipaikoilla vain juoksuttamisen ilosta. Asiakas halusi siis vain katsoa kuinka korkealle hypätään kun käsketään. No, nuorempana olisin varmaan hakenut jostain vielä tikkaatkin, mutta nyt ei vaan enää taivu. Syynä ei ole nöyryyden puute, vaan kokemus. Asiakkaan toiminnassa oli nimittäin pari isoa ongelmaa, jonka vuoksi jätin kaupan sikseen:

  1. Asiakas ei ymmärtänyt ajan arvoa. Useimmiten organisaatioissa on tiukat rajat sille, montako euroa saa tuhlata ilman esimiehen lupaa, mutta samalla pahnan pohjimmaisillakin voi olla valtuudet tuhlata ihmisten aikaa kaikenlaisten tapaamisten ja palaverien muodossa ilman minkäänlaisia rajoitteita. Jos asiakas (ja asiakkaan organisaatio) ei osaa laskea ihmisten ajalle euromääräistä kulua, ei se tajua bisneksestä riittävästi muutenkaan.
  2. Alentuva suhtautuminen asiantuntijoiden aikaan. Jos asenne on alusta lähtien sellainen, että palvelun toimittajalle “näytetään kaapin paikka”, ei tuleva yhteistyö tule olemaan ruusuista. Firmani työ on monimutkaisten teknisten ongelmien ratkaisua asiantuntijoiden aivojen avulla, ja asiantuntijatkin ovat ihmisiä. Jos asiantuntijat eivät ole sydämellään mukana hommassa, tulokset eivät ole parhaita mahdollisia. Vääränlainen asiakkaan asenne myrkyttää projektin ennen kuin ensimmäistäkään bittiä on laitettu pinoon. Haluan että ihmiset antavat parastaan.

Tällaisissa tapauksissa on vain parempi kävellä ulos kun katua myöhemmin. Hyville tekijöille on aina töitä, ja elämä on liian lyhyt vaikeiden ihmisten kanssa puuhasteluun.

4. Yksinkertaista, suoraviivaista, automatisoi

Tämä pätee niin työ- kuin yksityiselämässäkin. Pyrin minimoimaan tarpeettomat vaiheet kaikista prosesseista, mutta samalla yritän automatisoida ja suoraviivaistaa kaiken minkä voin. Jos huomaa tekevänsä saman asian monta kertaa samalla tavalla, sen voi yleensä tehdä helpommin ja nopeammin. Ja yleensä joku muukin on miettinyt, miten saman asian voisi tehdä helpommin. Arjessa on helppo tuhlata aikaa tarpeettomiin asioihin. Mieti esimerkiksi näitä:

  1. Kaupassa käynti: voit esimerkiksi säästää kaupassakäyntiajassa tilaamalla ruuat kotiin (onnistuu isoissa kaupungeissa keskusta-alueilla) tai käyttää vaikka Prisman kauppakassi-palvelua, jolloin ostokset pakataan valmiiksi ja kannetaan vielä autoonkin. Säästö tällaisilla palveluilla on helposti useita tunteja viikossa.
  2. Omaisuus: jos tarvitsen jotain oikeasti, ostan aina kun voin niin hyvän tuotteen kuin mahdollista — vaikka se maksaisikin kipeästi. Sanonta “köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa” pitää todella hyvin paikkansa. Älä osta paskoja työkaluja, aurinkolaseja, vaatteita tai oikeastaan yhtään mitään, ellei ole aivan pakko. Paskat tuotteet ovat parhaimmillaankin epätyydyttäviä ja pahimmillaan vaarallisia. Sen lisäksi, paskat halpistuotteet menevät helpommin rikki, ja kohtelet niitä huonommin, koska ne ovat halpoja.

5. Nirhaa notifikaatiot, sanitoi sähköpostit

Notifikaatiot ovat saatanasta. Jokainen puhelimeesi asentama kikkare haluaa ilmoittaa sinulle koko ajan, ihan kaikesta. Tapa puhelimestasi mahdollisuuksien mukaan kaikki ääninotifikaatiot ja poista tarpeettomat ohjelmat. Psykologisesti on todella kuormittavaa, jos sinua häiriköidään koko ajan. Pienikin ajatuskatkos on kriittinen, jos käytät aivojasi johonkin tärkeään. Ja toivottavasti käytät.

Sähköposteista olen vaahdonnut aikaisemminkin. Sähköpostien hallinta on yksi ajanhallinnan perusasioita, ja se miten hoidat sähköpostejasi kertoo miten hoidat kaikkea muutakin elämässäsi. Joko olet oman elämäsi valtias, tai sitten olet koko ajan muiden oikkujen vietävänä.

Sinun valintasi.


Käytä aikasi siis mahdollisimman tehokkaasti ja ole häikäilemätön oman aikasi suojelemisessa. Se on suorastaan velvollisuutesi. Jos joudut valitsemaan oman aikasi ja jonkun tunteiden välillä, tiedät kyllä mitä tehdä. Jonkun toisen loukatut tunteet ovat paljon parempi vaihtoehto kuin liian aikaisin loppunut elämäsi.