KPS youtubessa!

Tein elämäni ensimmäisen videon Youtubeen. En varmaan muuten olisi lähtenyt urakkaan, mutta jos Parantainenkin näkee videot järkeväksi touhuksi niin kai se sitten on minunkin kokeiltava.

Ensimmäiseksi aiheeksi valitsin kassavirtaprojektion, koska sen kanssa jouduin aloittelevana yrittäjänä kaikkein eniten taistelemaan. Siitä on myös kaikkein eniten hyötyä, jos ei yhtään tiedä miten firman raha-asioita pitäisi oikein hallinnoida.

https://www.youtube.com/embed/0Eu6aDUHKqc?rel=0

On muuten kohtuu hankalaa touhua, kun on introvertti. Kirjoittaessa pystyy revittelemään ihan kivasti, mutta videolla ei vaan saa itsestään vielä irti samaa raivoa kuin kirjoittaessa. 😀

Pistä kanava tilaukseen!

Elina presidentiksi! Tai edes puheenjohtajaksi

Varoitus: tässä kirjoituksessa loukkaan melkein jokaista puoluekantaa.

En ole poliittisesti kovin aktiivinen ihminen, vaikka minulla onkin varsin selkeitä mielipiteitä. Tämä on antanut paljon liikkumavaraa vaaleissa, kun on pitänyt valita sen hetken kannalta fiksuimmat ehdokkaat. Tilanne on kuitenkin muuttunut, koska oman ja perheen kannalta alkaa olla kärsivällisyys lopussa. Aina vain heikompaan suuntaan menevä talous ja alituinen kolmikantakuopan kaivaminen ajavat tätä maata tehokkaasti jyrkänteeltä. Samaan aikaan tapahtuva jatkuva päätöksenteon vatulointi, näköalattomuus ja johtajuusvaje syövät miestä. Vaihtoehdoiksi on tällä hetkellä lukkiutumassa tilanteen nieleminen sellaisenaan, muutto muualle tai sitten muutoksen ajaminen. Kokeillaan nyt kuitenkin ensin muutoksen ajamista.

Elina presidentiksi
Kaksi kylmäsydämistä kapitalistia.

En ole löytänyt poliittista kotia mistään puolueesta, koska jokaisessa isommassa puolueessa ovat omat käsittämättömät sokeat pisteensä. Vihreillä se on ydinvoima ja kaikenlaisten värienhaistelijoiden fanittaminen, kepulla kritiikitön maakuntakeskeisyys, rkp:lla kielikysymykset, persuilla sikaniskojen rasismiölinä, demareilla totaalinen ymmärtämättömyys talousasioissa sekä vasemmistoliitolla Venäjän nuoleskelu ja wannabe-anarkismi. Kokoomuksen ongelmana on taas EK:n hännystely ja sellainen yleinen päämäärättömyys, kun yritetään olla niin jotenkin koko kansan omaa puoluetta. Kaikissa puolueissa tympii kuitenkin eniten se, että mennään kaikessa tunteet edellä. Meneillään on jokin emotionaalinen kilpailu siitä, kuka saa uhriutua eniten ja loukkaantua verisimmin. Poliittisia irtopisteitä pystyy keräämään olemalla vaikka tarpeeksi rasittava tai säälittävä. Siksi tuntuikin todella raikkaalta tuulahdukselta, kun Elina Lepomäki lähti Kokoomuksen pj-kisaan mukaan. Nyt jos koskaan tarvitaan tiukkaa asiantuntijaosaamista ja kiihkotonta johtamista (se on kai sitä kylmäsydämisyyttä).

Elinan piti olla puhumassa yrittäjäpäivillä viime vuonna, mutta silloin eivät valitettavasti tähdet olleet oikeassa asennossa. Viime maanantaina pääsin kuitenkin korjaamaan tilanteen, kun Kokoomuksen pj-ehdokkaat olivat vaalikiertueella vanhassa pääkaupungissa. Kun muut jonottivat kättelemään Stubbia ja Orpoa, itse ryntäsin suoraan Elinan puheille (se oli yllättävän vaikeaa, koska joutui kampittamaan tieltä melkoisen lauman toimittajia). Itse jutustelusta ei tietenkään tullut mitään, koska jalat olivat ihan spagettina enkä keksinyt mitään fiksua sanottavaa. Mulla käy aina samalla tavalla kun pääsen tapaamaan idoleita. Samalla tavalla kävi myös alfa-nörtti Hyppösen kanssa.

Lyhyt tapaaminen vain vahvisti sitä kuvaa, mikä Elinasta on julkisten esiintymisten ja perustili-kirjoitusten pohjalta tullut: vahva, esiintymiskykyinen ja kompetenssiltaan osaava johtaja. Hankala kuvitella parempaa valintaa Kokoomuksen puheenjohtajaksi.

Hyvä Kokoomus: valitkaa nyt ihmeessä Elina, jos haluatte joskus nousta itse kaivamastanne kuopasta. Muilla ehdokkailla voi olla enemmän poliittista kokemusta, mutta Elinalla on selkeästi paras kompetenssiosaaminen finanssi- ja businessmaailmasta — eikä vain paikallisen nakkikioskin pyörittämisestä, vaan kansainvälisestä bisneksestä. Elinan valinta on myös lähes pomminvarma keino ahmia pienyrittäjien äänet — ne, jotka luovat yli 96% tämän maan uusista työpaikoista. Se on muuten se sama porukka, jonka muroihin olette EK:n kanssa lorottaneet jo liian monta vuotta.

Disclaimer: olen nähnyt Elinan vain kerran, eikä Elina omista minua eikä palaa firmastani. Hän on vain parasta mitä Suomelle voisi tapahtua.

Suomeen tarvitaan lisää juhaneita toimitusjohtajiksi

Hesari kirjoitti ajan hengessä kriittisen kirjoitelman kotimaisista toimitusjohtajista. Jutun punaisena lankana tuntui jälleen kerran olevan, että “Juhani, 51” — tietenkin mies — on paska johtaja, ja että maailma suunnilleen pelastuisi, jos yrityksissä olisi vähemmän 51-vuotiaita juhaneita toimitusjohtajina. Sen lisäksi että Juhani yliarvioi omat kykynsä eikä arvosta ihmisiä tarpeeksi, Juhani on huono ihminen, koska hän tekee töitä yli 50 tuntia viikossa. Siitä tulee stressiä ja elämänhallinta katoaa.

Juhani elää myös kuplassa. Jutusta ei käy ihan ilmi, missä kuplassa Juhani elää, mutta se on varmasti kusikupla, koska ainoastaan kusipäät pukeutuvat pukuun ja solmioon. Juhani on myös selkeästi väärää ainesta toimitusjohtajaksi, koska Juhania motivoivat kehittäminen, onnistumiset, mahdollisuus vaikuttaa ja tulokset — ja sitten vasta ihmiset. Hesarin mukaan selvitys luokin siksi “synkän kuvan” ihmisjohtajuudesta vuonna 2016. Tämä siitäkin huolimatta, että toimitusjohtajat itse pitivät yrityskulttuurissa tärkeimpinä asioina turvallisuutta ja luottamusta. Kyllä, kuulostaa ihan pirun synkeältä.

Kun toimareilta itseltään kysyttiin stressin lähteistä, ykkösenä olivat henkilöstöasiat. Sen ei luulisi tulevan yllätyksenä kenellekään, joka on ollut joskus oikeasti esimiesasemassa. Btw, se että titteli on “päällikkö” tai peräti “johtaja” ei vielä tarkoita että jollain on johtamiskokemusta. Ihmisten johtaminen, erilaisten tarpeiden huomioon ottaminen ja yleensäkin reiluus ovat todella hankalia asioita, oli millainen luonnonlahjakkuus hyvänsä. Henkilöstöasiat ovat isoin stressin aihe juuri siksi, koska ne ovat hankalimpia ja tärkeimpiä asioita johtamisessa. Siksi ne stressaavat.

Juhanin pitäisi olla Lissu, ja mielellään parikymppinen. Kunhan ei kuitenkaan mies, eikä varsinkaan kilpailuhaluinen. Eikä insinööri. Juhanin pitäisi keskittyä pelkästään keskustelemaan ihmisten kanssa ja vähät välittää yrityksen taloudellisesta tilasta. Puvun sijasta Juhanilla pitää olla huppari, koska se jotenkin maagisesti tekee toimitusjohtajasta innovatiivisen ihmisjohtajan.

Ja koska elämänhallinnan pitää olla kunnossa, Juhani ei saa tehdä töitä kuin 37,5 h viikossa. Koska ihmiset ovat kaikkein tärkein asia, ihmisten kanssa vuorovaikuttamiseen pitäisi mennä suurin osa Juhanin ajasta. Excelillä johtaminen on merkki vanhanaikaisesta suhtautumisesta, ja siksi päätöksien perusteena ei voi olla taloudellinen kannattavuus. Ja vaikka olisikin, sitä ei saa sanoa ääneen, ettei kenellekään tule paha mieli.

Suomessa tarvitaan lisää juhaneita yritysten johtoon. Lisää ihmisiä, jotka ymmärtävät taloutta, myyntiä ja lukuja. Lisää ihmisiä, jotka ymmärtävät miksi yritykset ovat olemassa. Lisää ihmisiä, jotka pystyvät tekemään vaikeita päätöksiä. Me emme tarvitse tähän maahan enää yhtään ideologista johtajaa, joka ei tiedä mistä raha tulee. Niitä on politiikassa jo ihan riittävästi.

Vuoden 2016 kuumimmat aiheet

Tähän aikaan vuodesta on muodikasta arvailla mitä ensi vuonna tapahtuu. Alla on omat arvaukseni ensi vuoden kuumimmista aiheista:

Tekoäly. Tästä on ollut nähtävissä viitteitä jo tämän vuoden puolella (uutiset itse ajavista autoista ja droneista ovat jo arkipäivää), mutta selkeimmän sykäyksen aiheeseen antoi OpenAI -järjestön perustaminen. OpenAI sai miljardirahoituksen, jonka taustalla ovat mm. Teslan Elon Musk, PayPalin Peter Thiel ja LinkedInin perustaja Reid Hoffman. Itse kirjoitin aiheesta jo jouluun alussa.

Uni. Kenellekään ei ole enää uutinen, että nykyihminen nukkuu huonosti ja liian vähän. Huomiosta kilpailevat erilaiset älylaitteet, ja työ on muuttunut sellaiseksi, että aivot eivät lakkaa käsittelemästä kompleksisia asioita oikeastaan koskaan. Tämä vaikuttaa unen laatuun ja määrään. Jokainen meistä tietää, että väsyneenä vituttaa kaikki. Sen lisäksi väsyneenä ratkaisukykymme heikkenee merkittävästi. Itse olen mitannut uneni laatua ja määrä kotimaisella Bedditillä, ja se on auttanut minua huomattavasti parantamaan unenlaatuani. Vahva suositus!

3D-printtaus ei ole myöskään mikään uutinen, mutta merkit arkisiin läpimurtoihin ovat jo nähtävissä. Kiinassa printtaillaan betonielementtejä, käsiproteesit ovat jo vanha juttu ja jotkut ovat vieneet 3d-printtauksen myös vähän pidemmälle: katso esimerkiksi miten robotti hitsaa siltaa 3D-printtauksena. Bioprinttaus (orgaanisten kudosten printtaus 3D-teknologioilla) on ottanut myös ensimmäisiä askeliaan.

VR eli Virtual Reality (tai AR, Augmented Reality) alkaa olemaan jo aiheena melko kaluttu, mutta nyt asian suhteen on todellista momentumia. Pinnan alla kuplii lukuisia VR-pohjaisia peli- ja muita sovelluksia jotka tulevat räjäyttämään potin. Google tarjoaa saippuahalvan keinon päästä kokeilemaan VR-ohjelmia ja Clas Ohlsonilta voi ostaa omanlaisensa pahvitötterön johon puhelimen saa pistettyä. Ihmettelen kovasti, jos markkinoille ei tule piakkoin ensimmäistä kuluttajahintaista läpimurtotuotetta.

Oman mainintansa ansaitsevat myös IoT (Internet of Things), aurinkovoiman kehitysaskeleet (esimerkiksi printattava ja edullinen aurinkopaneeli) ja kryptovaluutat. Sen lisäksi ensi vuoden aikana tullaan varmasti näkemään melkoisia vääntöjä yksityisyydensuojan murenemisesta — mutta toisaalta, milloinpa yksityisyydensuojasta ei olisi väännetty kättä?

Joka tapauksessa, edessä on mielenkiintoinen vuosi. Millaisia arvauksia sinulla on ensi vuodesta?

Yrmyn yrittäjän 10 kohdan lista kuolemanlaaksosta kipuamiseksi

Rinne

Tiistaina oli Ylen A2ilta. Kaikesta haitarihumpasta ja höhöttelystä huolimatta ohjelmassa ehdittiin käsittelemään tärkeitäkin asioita.

Useimmilla yrittäjillä on tatti otsassa, ja ihan syystäkin. Itsellä on täysin surrealistinen olo, kun tuntee että Suomi ajaa jyrkänteeltä ja kyydissä vain kinastellaan kuinka paljon kaasua pitäisi painaa. Päätösvaltaiset poliitikot eivät ole valmiita tekemään kivuliaita päätöksiä, koska siinä menisi oma ura. Johtajuus puuttuu, mutta se puuttuu poliitikoilta.

Mitä sitten pitäisi tapahtua, jotta maa lähtisi nousuun? Tässä yrmyn yrittäjän lista kuolemanlaaksosta kipuamiseksi.

  1. Velanoton katkaisu välittömästi. Se että rahaa tulee taikaseinästä, ei tarkoita sitä etteikö rahaa täytyisi maksaa takaisin — kaikki tämän päivän velka on huomisen veroja. Voisi ihan hyvin säätää lain velkakatosta, jotta samoja virheitä ei enää toistettaisi. Joku houraileva vääräleuka voi esittää, että valtion pitäisi laittaa säästöön silloin kun on hyvät ajat, ja elvyttää sitten kun on huonot ajat. Just. Hyvin on toiminut.
  2. Välitön julkisen sektorin eheytys. Enkä tarkoita palkkakustannusten leikkaamista luonnollisen eläkepoistuman kautta, vaan nyt ja heti. Koko valtion kattavat YT:t käyntiin ja esimerkiksi viiden vuoden irtisanomissuojat unholaan ihan saman tien. Leikkauslistoja ei kannata kysellä saman ministeriön sisältä, vaan haetaan startup-henkisesti tuoreita ajatuksia toisten ministeriöiden piiristä. Leikkauskohteita löytyisi varmasti helposti.
  3. Verojen laskeminen kautta linjan. Olemme hirvittävässä kierteessä, jossa ostovoima heikkenee ja samalla verotus kiristyy palvelujen tuottamisen muuttuessa kalliimmaksi. Väestön ikääntyminen ei kauheasti auta asiaa.
  4. Läpinäkyvyys. Nyt päätöksenteko on avointa vain paperilla. Todelliset talouteen vaikuttavat päätökset tulee avata täysin avoimesti (esimerkiksi tukirahojen käyttö). Jokainen meistä haluaa, että yhteiskunta huolehtii heikompiosaisista, vanhuksista, sairaista ja turvallisuudesta. Nyt ihmiset kokevat aivan aiheellisesti, että vääristä paikoista leikataan. Kiukkua lisää se, että kukaan ei tiedä, minne raha konkreettisesti menee.
  5. Työmarkkinoiden jousto. Suurin osa uusista työpaikoista syntyy pienyrityksiin, mutta näillä ei ole asiaa neuvottelupöytiin. Palkkauksesta ja irtisanomisesta täytyy tehdä helpompaa ja joustavampaa.
  6. Palkkatason sitominen vientiin. Vienti määrittelee viimekädessä miten hyvin meillä menee. Jos vienti ei vedä, on taloudellinen itsemurha nostaa palkkoja ilman huolta huomisesta.
  7. Tuloerojen lisääminen. Kyllä, luit ihan oikein. Nyt on vallalla jonkinlainen fantasia siitä, että kaikkien pitäisi saada samaa palkkaa, ihan sama miten ahkera tai kekseliäs on. Tuloerot ovat hyvä asia: ne ajavat ihmisiä kehittymään, kasvamaan ja luomaan lisäarvoa ympärilleen. Tuloerojen kasvaminen ei tarkoita sitä, että köyhät jätettäisiin heitteille tai syöpälapset laitettaisiin kadulle. Se tarkoittaa yritteliäisyydestä palkitsemista ja mahdollisuutta tulevaisuuteen. Entä sitten jos joku rikastuu ihan överisti? Suomessa ei kunnon ökyrikkaita edes ole, ja silti täällä ollaan ihan helvetin kateellisia jos naapurin pihaan ilmestyy uusi auto.
  8. Työttömyysturvan järkeistäminen. Työttämäksi joutuminen ei saa olla taloudellinen tappotuomio. Olisi järkevää maksaa valtion kassasta esimerkiksi 6 kk täysin palkkaa vastaavaa työttömyyskorvausta, ja sen jälkeen tippua kipurajan alle. Ja jos ei tämä onnistu, esimerkiksi perustilistä on esitetty todella hyviä ajatuksia.
  9. Suomi ensin, sitten muut. Ei meidän tarvitse olla maailman reiluin ja mukavin valtio. Meidän täytyy ensisijaisesti huolehtia omistamme ja sitten vasta muista. Se tarkoittaa myös raadollisemman asenteen ottamista valtioiden välisessä kilpailussa. Miksi emme esimerkiksi voisi tarjota kaikille kansainvälisille yrityksille naurettavan härskejä veroetuja vaikka seuraavaksi 5 vuodeksi, jos ne siirtävät pääkonttorinsa Suomeen? Mitä haittaa siitä olisi?
  10. Asennemuutos. Suomi on taloudellisessa sotatilassa. Nyt ei ole aikaa kuunnella kaikenlaisten maailmanparantajahippien syyllistämistä ja taivaanrantojen maalailua nauruterapialla säestettynä. Suomessa on tehty pitkäjänteistä ja onnistunutta myyräntyötä teollisuuden häätämiseksi ja yrittäjyyden demonisoimiseksi. Sen täytyy loppua.
  11. Bonus: Tämä on yrittäjäkollegan idea, mutta rakastan sitä täydestä sydämestäni. Pohjoista sijaintiamme voisi hyödyntää paremmin. Kaikenlaisten paperikoneiden perään haikailun sijasta voisimme ihan hyvin tehdä Suomesta internetin Sveitsin. Tietoturvan suhteen Suomessa on kovaa osaamista, ja kansainvälinen maineemme on hyvä. Lisäksi ilmasto auttaa kaikenlaisten konesaliratkaisujen jäähdytyksen kanssa. Sijaintimme idän ja lännen rajalla saisi aivan uusia ulottuvuuksia.

Lyhyellä aikavälillä kaikki tämä sattuisi ihan helkkaristi, mutta mikä on vaihtoehto? Otetaan lisävelkaa niin kauan kuin piikki on auki, ja jätetään koko mätäsäkki jälkipolvien lapioitavaksi?

Käsillä alkavat olla viimeiset hetket jolloin tilannetta voidaan vielä parantaa. Jos Suomi olisi yritys, vastuulliset johtavat tekisivät ikävät päätökset ennen kuin koko firma kippaa. Nyt mennään vain niiden ehdoilla, joilla on käsi keksipurkissa.

Olisiko hiljalleen aika kuunnella niitä jotka tämän lystin maksavat?