Enkö saa pukeutua miten haluan? Kauheeta natsismia!

Ei ollut vaikeuksia arvata, että pukeutumisesta kirjoittaessa seuraa paskamyrsky. Minna Kiistalan ja Jani Niipolan kirja ja ulostulo paremman pukeutumisen puolesta saikin ihmiset repimään ruttuiset prismaverkkarinsa. Ja koska elämme agressiivisen individualistista nenäherneilyn aikakautta, Kiistala ja Niipola on maalattu ties millaisiksi vaatenatseiksi.

Newsflash: he ovat oikeassa. Tottakai se tympii, jos joku edes vihjaa, että ei osaa pukeutua kunnolla. Jos kuitenkin pukeudut huonosti etkä huolehdi itsestäsi, turha siitä on peiliä syyttää.


Kauniit ja komeat pääsevät elämässä helpommalla. Jos olet leuantipauttaja, autot pysähtyvät eteesi suojatiellä, saat etuilupaikan jonossa ja tyhmempiäkin aivopierujasi kuunnellaan kuin ne olisivat jotain profetiaalista viisautta. En sano että se on oikein, mutta niin se vain on.

Moni tietenkin ajattelee olevansa immuuni pukeutumisen vaikutuksille. Todellisuudessa kaikki meistä arvioivat ihmisiä sen mukaan, miten he pukeutuvat, käyttäytyvät ja kantavat itseään. Jos et usko, kuvittele mielessäsi vaikka tällainen ajatusleikki: menet hammaslääkäriin, ja sinua tervehtii hammaslääkäri, joka on pukeutunut risaisiin farkkuihin. Tukka on pesemättä, hampaat kellastuneet, sormet haavoilla ja ympärillä leijuu hikirauhasista tiristetty vanhan valkosipulin pistävä aromi. Antaisitko mielelläsi tämän ihmisen käydä purukalustosi kimppuun? Minä en.

Sama se on bisneksessäkin. Monessa ammatissa voi ihan hyvin olla toimistolla verkkareissa, farkuissa tai vaikka toogassa, mutta mitä kalliimpia asioita myydään, sitä herkempi ostaja on kaikille pelkosignaaleille. Ja jos olet antamassa 100 000 euroa yrityksesi rahaa jollekin, pienikin epäkohta voi helposti olla se viimeinen asia, joka romahduttaa luottamuksen korttitalon. Ja vaikka ei olisikaan, jos kilpailija tarjoaa muuten samaa kuin sinä mutta on luotettavamman oloinen, kauppa menee nenäsi edestä.

Vaikka pukeutumiskoodisto onkin löysentynyt vuosien kuluessa, älä kuvittele, etteikö sillä olisi edelleen merkitystä. Pukeutuminen on kohteliaisuutta, ja huonosti pukeutuminen on välinpitämättömyyttä. Jos esimerkiksi meille hakee töihin myyjäksi ja tulee paikalle kulahtaneissa farkuissa ja collegetakissa, jää melko varmasti pesti saamatta. Vaikka jokainen saakin pukeutua miten haluaa, en halua menettää kauppoja vain sen takia, että toisella ei ole herkkä pelisilmä sosiaalisten tilanteiden suhteen. Ja asuvalinta on osa kokonaisuutta.

Moni perustelee resuista pukeutumistaan sillä, että esimerkiksi Facebookin perustaja Mark Zuckerberg pukeutuu pelkkään t-paitaan. Joo, se on totta. Mutta vaikka Zuckerberg pukeutuisi pelkkään jätesäkkiin ja pinkkiin hevosnaamariin, sillä ei olisi mitään väliä. Ellei verkkarin taskuissa majaile massia miljoonatolkulla, sinun ja minun kannattaa kuitenkin vielä miettiä aika tarkkaan, mitä laittaa asiakastapaamiseen päälleen.

Aiheesta muualla:

Yksi asukokonaisuus tuo mielenrauhaa

Paitoja.

En muista tarkkaan, milloin aloin pukeutua samoihin vaatteisiin työkuvioissa (siis identtisiin vaatteisiin, en samoihin vaatteisiin joka päivä). Luulen että se tapahtui siinä kohtaa, kun oli helkkarinmoinen kiire ja samaan aikaan piti miettiä, mitkä housut käyvät minkäkin paidan kanssa. Kun esikoinen roikkuu jalassa ja yrittää samalla kurlata suunsa tulikuumalla kahvilla, asukokonaisuuden miettiminen on ehkä viimeinen asia mitä haluaa tehdä.

Olen huomannut, että samanlaisiin vaatteisiin pukeutumisesta on pari etua:

  1. Säästyy aikaa ja vaivaa.
  2. Säästyy energiaa olennaiseen.

Tietenkin tässä kuviossa myös menettää. Moni haluaa pukeutua erilaisiin vaateparsiin ihan vain siksi, että siitä tulee hyvä mieli. Valitettavan usein juuri kukaan ei kuitenkaan huomaa vaatteita, elleivät ne pistä silmään joko hyvällä tai huonolla tavalla, joten en koe tätäkään ihan hirveänä menetyksenä.

Maailmalla on muitakin, tunnettuja monopukeutujia, esimerkiksi mr. Facebook ja edesmennyt Steve Jobs. Myös Barack Obama käyttää vain kahta pukua. Jos sinäkin siis haluat säästää aikaasi olennaiseen, kippaa 99 % vaateparrestasi pelastusarmeijalle. Muista kuitenkin hankkia ensin riittävästi samanlaisia vaatteita, ettei tule työkavereilta sanomista.

Oikeaa parranajoa

Lopetin jo teininä partakoneen käytön. Risuparran kasvattamisen sijasta olen käyttänyt Giletteä koko pienen ikäni. Aika ajoin olen miettinyt ns. oikeaa parranajoa, mutta partaveitsen kanssa säheltäminen ei ole houkuttanut. On ehkä tullut nähtyä liian monta kauhuleffaa, joissa leikataan jotain aivan muuta kuin partakarvoja.

muhle

Kun Karl Filtnes kehui twitterissä (taas) oikean parranajon ihanuutta, päätin kokeilla mistä on kysymys. Parin YouTube-videon jälkeen oli aika selvää, että oikea parranajo on lähes nirvanaan verrattava kokemus, joka jokaisen miehen tulee oppia.

Siis ostoksille. Karlin suosituksesta ostin ns. safety razorin, johon saa näppärästi vaihtoteriä. Vinkit osoittautuivat hyviksi, ja oikeanlainen ajovarsikin löytyi laakista. Näillä mennään:

Viiltelyjä ei sitten tarvitse pelätä. Jos on ajellut aikaisemmin Giletellä, meininki ei ihan hirveästi poikkea opitusta. Jos taas on tottunut ajamaan partaansa repimellä, ero alkuperäiseen voi olla melkoinen.

Ja miltä se sitten tuntuu? Ihan helvetin hienolta! Parin viikon treenailun jälkeen ajaminen alkaa sujua, joskin operaation kestossa on vielä toivomisen varaa. Pidemmän ajon vastapainona saa supersileän ihon, päräyttävän hyvän fiiliksen heti aamusta ja poski pysyy sileänä (melkein) iltaviiteen asti. En voi muuta kuin suositella.

Kiitos Karl.

Trinity

Solmion (tai kansankielellä krakan) voi solmia hyvin monella tapaa. Perussolmu on aika plääh, mutta se sopii vähän joka tilanteeseen. Itse kuitenkin suosin yleensä trinity-solmua. Se sopii parhaiten yksivärisen solmion kanssa, mutta olen nähnyt mahtavia kuviosolmujakin.

Ohjeet solmimiseen löytyy tietenkin vaikka Youtubesta. Jos haluaa vähän jotain hankalampaa, kokeile Eldredgeä.

trinity

Uusia solmioita

Yllättävän iso osa solmioistani on jotenkin punasävyisiä. Joukossa on myös sinisävyisiä, mutta niiden sopivuus tumman sinisen puvun kanssa on välillä vähän kyseenalaista ja fiiliksistä on tietenkin lämpö kaukana. Stockmannin ja muiden paikallisten ketjujen solmiovalinnat ovat lähinnä hanurista, ja kuosit tuntuvat olevan niitä perussävyjä, jotka pölyttyvät jossain lasivitriineissä (Turun Wiklundilla on muuten olematon palvelu, välttäkää). Yleensä tilaankin solmiot verkosta, mutta solmioita ei pääse hypistelemään livenä ollenkaan.

Kävin tutustumassa Herrainpukimon valikoimaan. Vaikka valikoima on melko suppea, solmiot ovat perusmassasta vähän poikkeavia, ja erittäin korkealaatuista kotimaista. Käsityöstä en tiedä, en kysynyt.

tie

En pääsääntöisesti ole mikään keltaisen/kultaisen ystävä, mutta tällä kertaa mukaan tarttui kaksi hienoa solmiota. Solmioiden takaa löytyy tietenkin valmistajan tagi.

herrain-pukimo

Valikoimassa olisi ollut todella mahtava kulta-sininen raitasolmiokin, mutta itsesuojeluvaisto alkoi kilkattamaan. Oli ilmeisesti ollut joku sportsing-kilpailu, jossa joku oli hävinnyt jollekin. 😉