Tiina Tekoäly tekee saman bisneksellesi kuin Tesla teki Jaguarille

Salesforcen digievangelista Vala Afshar jakoi mielenkiintoisen grafiikan automaailmasta.

Vaikka taulukko nyt onkin vähän kärjistetty ja tarkoitushakuinen, se kertoo karua kieltään siitä mitä tapahtuu, kun markkinoilla tapahtuu teknologinen disruptio. Tässä tapauksessa Tesla Model S tuli ja veti kaikkia korville ihan suvereenisti. Ja kymmenen vuoden päästä on ihme, jos samaisessa taulukossa on enää muita kuin sähköautoja.

Tekoäly tulee tekemään saman jokaiselle mahdolliselle bisnekselle. Tähän mennessä ensimmäisenä muutoksen kourissa ovat olleet sellaiset bisnekset, joissa on tarvittu raakaa laskutehoa. Nyt vuorossa ovat bisnekset, joissa seulotaan kultahippuja suurista tietomassoista. Mutta se mikä tulee räjäyttämään potin, ovat ihmiskieltä ymmärtävät oppivat järjestelmät.

Olemme tottuneet siihen, että tietokoneet ovat tyhmiä ja että erilaisten komentojen syöttäminen täytyy tehdä juuri oikein, tai ei saa mitä haluaa. Siihen on syynsä. Kärjistetysti voisi sanoa, että aikaisemmin kaikki ohjelmistot ovat olleet vain iso kimppu if/else-vaihtoehtoja, jotka ovat aika mustavalkoisia päätöksenteon kannalta. Kun ohjelmisto perustuu tarkasti rajattujen vaihtoehtojen välillä toimimiseen, itse ohjelman käyttökin on käyttäjän kannalta aika mustavalkoista.

Mutta entäs kun ohjelmistot kykenevät oppimaan ja muuttamaan käytöstään? Millaiset alat muuttuvat ensimmäisenä? Otetaan esimerkiksi asiakaspalvelija. Jokaisella on varmasti ollut heikkoja kokemuksia asiakaspalvelutilanteessa. Tässä yksi malliesimerkki:

Vaikka tapaus olikin hauska, se ei ollut erityisen poikkeuksellinen. Asiakaspalveluhommat ovat aika usein niitä huonoiten maksetuimpia ensityöpaikkoja, ja palvelun laatu vaihtelee sitten sen mukaan, millainen ihminen näppäimistön toisessa päässä sattuu olemaan. Ja sitten jos joku oppii oikein hyväksi asiakaspalvelijaksi, työpaikka vaihtuu. Tieto ja kokemus yleensä häviävät siinä samalla.

Mutta mitä tapahtuu, kun tekoäly oppii jokaisesta asiakaskohtaamisestaan? Entä kun asiakaskohtaamisia kertyy tuhansia? Miljoonia? Satoja miljoonia? Entä kun oppiminen jatkuu kymmeniä vuosia? Mitä tapahtuu kaikille niille semiosaaville asiakaspalvelijoille, joiden työkaveriksi tulee Tiina Tekoälychatti, jolla on kokemusta miljoonista asiakaskohtaamista, joka osaa puhua kymmeniä kieliä natiivisti ja joka on skaalattavissa pelkästään luottokorttia vinguttamalla? Ai niin, Tiina Tekoäly on töissä 24/7, ja se tulee töihin yhden työntekijän kuukausipalkalla. Eikä vittuile asiakkaille siksi, että itsellä on huono päivä.

Voin sanoa, että se sattuu.

Tietenkin ihmisiä tarvitaan kaikenlaisissa töissä vielä pitkään. Tiina Tekoälykään ei selviä ihan jokaisesta tilanteesta, ja jossain vaiheessa päätöksentekoketjua tarvitaan ihminen tekemään päätöksiä. Mutta tekoälyn vaikutukset tulevat olemaan todella brutaaleja sellaisille aloille, jossa oppimiskynnys on matalalla.

Muistatko sinä ensimmäisen tietokoneesi?

Tämä nyt tuskin tulee kenellekään yllätyksenä, mutta olen aina ollut kunnon nörtti. Silmälasejani ei ole tarvinnut turpiinottamisen jäljiltä toki teippailla yhteen, mutta se johtuu vain siitä, että olin niin fiksu että laitoin lasit aina suojaan ennen kuin rystypurilaisen tarjoilu alkoi. Tämä oli aivan perusruokavaliota nörteille 80-luvun Kuopiossa. Ja mikä onkaan nörtimpää kuin tietokoneet.

Kansantalouden suhteen elettiin kai melko ok aikaa, mutta ei se arjessa ihan kauheasti näkynyt. Maistoin pizzaa ensimmäisen kerran joskus 1988, ja sitä ennen suurinta herkkua lähikaupasta olikin jauhoinen lauantaimakkara. Virastoissa ja toimistorakennuksissa haisi vielä tupakka, ja betonikolhoosit olivat edelleen suosittu arkkitehtuurin ilmentymä (näin jälkikäteen ajateltuna aikakausi kuulostaa ihan Neuvostoliitolta). Tuon ajan tietokoneet olivat enemmänkin kehittyneitä sähkökirjoituskoneita, ja varsinaisia tietokoneita alkoi hiljalleen ilmestyä eri muodoissaan vähän varakkaampiin perheisiin ja yrityksiin.

Ensimmäisen kerran pääsin käpälöimään oikeaa tietokonetta kummisetäni toimistolla. Sen verran kova veto oli tietokoneiden suuntaan, että muiden tuijottaessa telkkaria hipsin viihdyttämään itseäni taulukkolaskentaohjelmalla. Oli melko futuristinen olo, kun junttasi koneeseen lerpun ja sai palkkioksi eteensä vilkkuvan komentotulkin. Komentoriville pystyi kirjoittelemaan vaikka mitä, ja jos kävi tuuri, löysi jonkun komennon joka oikeasti tekikin jotain. Ja jos kävi oikein hyvä tuuri, se samainen komento ei pyyhkinyt koko lerppua tyhjäksi.

Vaikka komentotulkin käskyttäminen olikin mitä mielenkiintoisinta puuhaa, vastannee se nykyasteikolla viihdyttävyydeltään vähän samaa kuin kasaisi räkätapeilla käpylehmiä. Vihreässä näyttöpäätteen valossa kylpiessäni kuitenkin päätin, että jotenkin tähän tietokonemaailmaan on päästävä mukaan. Ja koska oikeaan tietokoneeseen ei ollut varaa, hommasin heti tilaisuuden tullen kirpparilta käytetyn funktiolaskimen (taisi olla Casio FX-7000G) pahinta tietokonekuumetta helpottamaan.

Laskin oli pienissä näpeissä sen verran iso, että sitä saattoi pitää sopivasti virittyneellä mielikuvituksella oikeana tietokoneena (ja nykyään ei tarvitse edes kuvitella). Sen lisäksi että laskimella pystyi laskemaan kaikenlaista, sillä pystyi myös piirtämään. Siis pystyi, jos osasi ensin kirjoittaa kaavan, jonka mukaan laskin sitten piirsi kuvaajan t-o-d-e-l-l-a-h-i-t-a-a-s-t-i. Funktiolaskimen käyttäminen piirto-ohjelmana oli kuitenkin hieman haastavaa, ja piirtelyn lomassa kului patteripaketti jos toinenkin erilaisia käyriä opetellessa. Eipä tosin mennyt aivokapasiteetti hukkaan, kun yritti hahmotella sopivan muotoisia sekundäärisiä sukupuoliominaisuuksia sinikäyriä säätämällä.

Tämä on nätti tapa kertoa, että piirtelin taskulaskimella tissikuvia.

AI-uutiset

Keinoälyasioiden suhteen eletään jännittäviä aikoja. Tutustuin viimeksi keinoälykehitykseen 2000-luvun alkupuolella, kun puuhastelin gradututkimukseni parissa (selvittelin, että pystyisikö digitaalisissa kuva-analyysimenetelmissä jotenkin hyödyntämään itseoppivia neuroverkkoja). Nykytilanne on aivan eri planeetalta. Vähän väliä tulee vastaan supermielenkiintoisia uutisia maailmalta, mutta niitä on vähän hankala löytää kootusti. Niinpä aloin kerätä linkkejä talteen muidenkin AI-asioista kiinnostuneiden iloksi. AI-uutiset löytyvät nyt yläpalkista ja oikeasta sivupalkista. Jos bongaat herkullisen AI-uutisen, vinkkaa ihmeessä!

Hyvää luettavaa: Artificial Intelligence

DHL kiikutti viimeinkin tilaamani keinoälykirjan. Artificial Intelligence: A Modern Approach (Russell, Stuart J. ja Norvig, Peter) on aivan jäätävän kokoinen järkäle. Sivuja on yli 1000 kappaletta, ja painoa on sen verran että hieman hirvittää tuon alle nukahtaminen. Kuopus tipautti järkäleen varpailleen, ja siinä samassa taisi tulla Suomen ensimmäinen keinoälystä johtuva henkilövahinko.

Huh huh. Onpas sivuja.

Huh huh. Onpas sivuja.

Melkein kävi vahinko, oli sen verran painava opus.

Melkein kävi vahinko, oli sen verran painava opus.

Avoin data auttaa sinut pois pimeältä keskiajalta

Tämä kirjoitus on julkaistu vieraskynäkirjoituksena Databusiness.fi -sivustolla.

Kun lapsemme ovat eläkeiässä, he ihmettelevät, miten on ollut edes mahdollista pyörittää toimivaa digitaalista yhteiskuntaa ilman avointa dataa. Nykyajan toiminta näyttää kankean ankealta tiedon keskiajalta, jolloin valtavia tietomääriä ja niihin liittyviä oivalluksia jäi hyödyntämättä. Julkista tietoa on digitalisoimatta ja indeksoimatta hyllykilometreittäin, eikä kaikki digitaalisessakaan muodossa oleva data ole avoimesti kaikkien saatavissa.

Olemme nähneet vasta pintaraapaisun siitä, mitä avoin data mahdollistaa. Verkkopalveluja kehittäessä on tuttua kauraleipää hakea tietoa useista eri järjestelmistä ja rakentaa niistä jotain asiakkaan kannalta hyödyllistä. Tyypillinen tällainen ratkaisu on esimerkiksi erilaisten karttapalveluiden tekeminen, jossa yhdistellään erilaisia tietokantoja ja tulokset sitten näytetään sivustolla asiakkaan liiketoiminnan kannalta olennaisessa formaatissa.

Erityisen mielenkiintoisia asioita kuitenkin tapahtuu, kun internet of thingsin (IoT:n) tuottama sensoridata lisääntyy, ja tietoa saadaan sieltäkin avoimen datan piiriin. Meidänkin kotonamme monitoroidaan erilaisilla sensoreilla säätä, unirytmiä, askelia ja sydämenlyöntejä. Ja tyypillisin sensorilaite on jokaisella jo tietenkin omassa taskussa älypuhelimen muodossa. Onkin vain ajan kysymys, milloin sensoridataa alkaa irrota myös infrastruktuurimme peruslaitteista kuten vaikkapa lyhtypylväistä tai vesijohtoputkista.

Vaikka keskenään keskustelevat jääkaapit ovatkin kohtuullisen hauska konsepti, se ei kuitenkaan vaikuta ihan niin paljoa ihmiskunnan tulevaisuuteen kuin avoin data. Monella tapaa avoin data tulee olemaan yhtä iso murros kuin internet itsessäänkin oli. Voitko kuvitella maailman, jossa kaikki maailman museoiden taideteokset, kirjat ja televisio-ohjelmat ovat kaikkien käytettävissä? Tai maailman, jossa kaikki tieteellinen data ja tilastot ovat yhdisteltävissä ja hyödynnettävissä? Entä mistä se tekisikään terveydenhuollolle ja tutkimukselle, jos käytettävissä olisi vielä enemmän dataa ihmisten geeneistä?

Kaikki uudet oivallukset ja keksinnöt perustuvat vanhaan tietoon ja osaamiseen. Vasta kun vanhalla tavalla toimimalla syntyy riittävästi kokemuksia tai kun saadaan uutta tietoa, innovointia voi oikeasti tapahtua. Voi vain kuvitella mitä kaikkea hienoa syntyisi, jos kaikki maailman tieto olisi avoimena hyödynnettävissä.

Maltan tuskin odottaa, että pääsemme pois tiedon keskiajalta.