Työntekijä, tällä kysymyksellä erotut yhteisössäsi kuin yksisarvinen

YksisarvinenJohtamisesta ja sen laadusta on jatkuvasti puhetta. Yleensä aiheestakin, sillä hyvää johtamista ei ole koskaan riittävästi. Vaikka pomo onkin kriittisessä roolissa oman urasi etenemisen kannalta, itse voit tehdä asian eteen todella paljon, ja vielä aika pienillä muutoksilla. Moni lähtee yleensä kehittämään uraansa itseopiskelulla, hankkimalla lisävastuuta ja tekemällä työnsä mahdollisimman hyvin. On kuitenkin yksi salaisuus, joka auttaa sinua etenemään urallasi paljon muita keinoja nopeammin. Tai oikeastaan, se on vain yksi hyvin lyhyt kysymys, jonka voit kysyä pomoltasi:

Toivotko, että tekisin jotain toisin?

Takaan, että pomosi ei ole kuullut tätä kysymystä moneen vuoteen – tai ikinä. Mutta miksi tuo kysymys on niin tehokas ja hyödyllinen?

  • Se helpottaa uusien asioiden omaksumista. Työtehtävät muuttuvat. Harva yritys on strategialtaan tai liiketoiminnan tarpeiltaan samanlainen kuin sinä päivänä, kun aloitit itse siellä. Lisäksi muutosviestintä menee aina enemmän tai vähemmän massaviestintänä, joten kovin monessa organisaatiossa ei ole mahdollista räätälöidä viestintää jokaisen yksilön henkilökohtaisiin tarpeisiin. Toisin sanoen, kaikki tietävät periaatteessa mihin suuntaan pitäisi olla menossa, mutta aika harva tietää oikeasti mitä muutoksia se vaatisi omassa toiminnassa. Pomolle tai kollegalle nuo kehityskohdat ovat usein pistävän selkeitä, vaikka itse niille olisikin sokea.
  • Se siirtää aloitteen sinulle. Jos on käynyt niin ikävästi, että sinulle on päässyt kehittymään organisaation kannalta ei-toivottuja tapoja tai asenteita, saat tilaisuuden puuttua niihin ajoissa. On parempi että pääsee itse keskustelemaan asioista, ennen kuin siirryt pomon mielessä ”joku juttu nyt ei vaan toimi” -laatikosta ”hoidettavat ongelmat” -laatikkoon.
  • Se ei pakota osoittamaan tai kantamaan syyllisyyttä mahdollisista virheistä, vaan ohjaa keskittymään tulevaisuuteen ja konkreettisiin toimenpiteisiin. Kysymys avaa tilan rakentavalle keskustelulle, ja on suorastaan ihme jos et samassa yhteydessä pääse keskustelemaan myös organisaation nykytilasta, tulevaisuudesta ja tarpeista. Kaikki ne ovat kullanarvoisia asioita urakehityksesi kannalta.
  • Se antaa signaalin, että haluat kehittyä aktiivisesti ja kykenet vastaanottamaan palautetta. Mikään ei ota johtajana niin paljon päähän kuin alainen tai kollega, joka ottaa työhön liittyvän palautteen henkilökohtaisesti. Sen sijaan, että voisi helposti vain keskittyä itse aiheeseen, tilanteista tulee liian helposti ruttaantuneiden höyhenten oikomista. 

Tietenkin vastuu työn kehittämisestä on viime kädessä pomollasi. Modernissa työelämässä on kuitenkin pakko ottaa vastuuta myös oman työnsä kehittämisestä, jos mielii edetä urallaan. Kun otat vastuun omasta toiminnastasi, saat myös kohtuutonta etumatkaa verrattuna niihin, jotka eivät halua kehittää omaa toimintaansa edes yleisindeksin vertaa.

Milloin viimeksi olet kysynyt pomoltasi, mitä hän toivoisi sinun tekevän toisin?

Lean luettavaa

 

 

Tämä kirjoitus on julkaistu kategoriassa Lean

Joko sinulla on inbox 0?

Nyt kun kaikki ovat kirmaamassa kesälomille, on taas hyvä hetki treenata sähköpostinhallinnan lihaksia.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut sähköpostilimbon hallinnasta. Vinkit ovat edelleen ajankohtaisia, mutta haluaisin täydentää listaa vielä yhdellä Lean-opiskeluista tutuksi tulleella vinkillä: first in, first out. Eli käsittele sähköpostit sitä mukaa kun ne tulevat, ei jossain satunnaisessa järjestyksessä. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että opetat itsesi määrätietoisesti purkamaan listaa pohjalta käsin. Aluksi se on hankalaa ja vaatii hieman itsekuria, mutta kun tavasta saa kiinni, ei oikeastaan enää haluakaan palata vanhaan tapaan.

Tähän on useita syitä:

  1. Vaikeimmat asiat eivät jää vaivaamaan mieltä pitkiksi ajoiksi, koska ne käsitellään järjestyksessä. Yleensä ihmisillä on taipumuksena vältellä vaikeita asioita, jolloin ne jäävät alitajuisesti kaivamaan pitkiksi ajoiksi meililaatikon pohjalle. Fifo-järjestyksessä käsitellyt meilit tulevat hoidetuksi nopeammin ja stressikuorma helpottuu.
  2. Priorisointistressin häviäminen. Kun olet päättänyt käsitellä meilit tulojärjestyksessä, sinun ei tarvitse enää käyttää sekuntiakaan aikaa sen miettimiseen, mikä asia on tärkein. Teet asiat vain yksi kerrallaan. Ei tarvetta enää priorisoida.
  3. Inbox 0. Tämä on ainoa tapa, jolla meililaatikko pysyy systemaattisesti tyhjänä.

Jos fifo ei jostain syystä onnistu, se yleensä kertoo siitä, että meililaatikkoon tulee liian vaihtelevaa tavaraa. Jos sinne puskee tikettejä (miksi?), uutiskirjeitä (unsubscribe!), tarjouksia (MIKSI?), automatisoituja viestejä (filteröi ne arkistoon), yksityiselämän sposteja (kuka lähettää enää sähköposteja, kun WhatsApp on keksitty?) ja tarjouspyyntöjä (mikseivät ne mene suoraan CRM:ään?) sekaisin, ongelma on isompi ja vaatii määrätietoista siivoustoimintaa. Sotkuisinkin sähköpostilaatikko tyhjenee parissa illassa, kun opettelee lajittelemaan suodattimilla sähköpostit oikein.

Tältä näyttää inbox 0
Tältä sähköpostilaatikkoni näyttää joka päivä.

Olen nyt käsitellyt sähköpostini tulojärjestyksessä melkein vuoden ajan, ja voin luvata että se oikeasti toimii. Ihan sama miten kiireinen toimitusjohtaja, myyjä tai projektipäällikkö oletkaan, meilitulva on taltutettavissa.

Olisiko nyt hyvä hetki siivoilla sähköpostilaatikkoa?

Nordic Business Forum — bisnesseminaari, rokkifestari vai hihhuleiden herätyskokous?

Osallistuin tänäkin vuonna Nordic Business Forumiin (aikaisemmat kirjoitukset: 2014, 2015 ja 2016). Verkko varmaankin täyttyy pian tapahtumaa suitsuttavista kirjoituksista. Pintapuolisesti kaikki vaikutti olevan tänäkin vuonna “ihan ok”, mutta kokonaisuus tuotti ainakin minulle pettymyksen. Ja tuolla hinnalla “ihan ok” ei vain riitä.

En ollut ajatuksineni ilmeisesti ihan yksin, koska kysymys “kuka aikoo tulla ensi vuonna?” sai suorastaan hävettävän hiljaisen vastaanoton. Verrattuna esimerkiksi viimevuotiseen intoon ero oli pysäyttävä. Vaikka aihealueet ovatkin kiinnostavia, en usko raahautuvani ensi vuonna paikalle. Sitä paitsi yhtenä aiheena on ensi vuonna artificial intelligence — mutta sille ei ole löytynyt yhtään merkittävää puhujaa. Se kertoo ehkä enemmänkin siitä, että aihe on vain liimattu päälle trendikkyytensä vuoksi.

Mikä toimi:

  • Henkilökunta. Erityiskiitos tänäkin vuonna kuului Haaga-Helian opiskelijoille. Ilman niitä hymyjä ja palveluasennetta tuo reissu olisi ollut suorastaan heikko esitys. Mahtavaa työtä!
  • Esitykset olivat pääsääntöisesti viihdyttäviä ja mielenkiintoisia. Erityisen hyvin upposivat Stéphane Garelli, Adam Grant, Patrick Lencioni, Rachel Botsman ja Nick Vujicic.
  • Vettä riitti.
  • Seura. NBF parasta antia olivat muut ihmiset — jopa tällaiselle introvertille.

Ilmastointi pelasi. Joidenkin (Alina Saari, kuvassa) makuun vähän liiankin hyvin. 😉

Mikä ei toiminut:

  • Jonotus. Suomessa tykätään jonottaa, mutta joku roti nyt sentään. Väkeä oli yksinkertaisesti liikaa suhteessa ruoka-, wc-, narikka ja muihin palveluihin nähden.
  • Äänenvoimakkuus. Ymmärrän että haetaan ison maailman meininkiä. Ei se silti tarkoita silti sitä, että pitää vuodattaa verta tärykalvoista. Vähemmälläkin kuulee, ja jos yleisö on villinä, siihen ei valoshow’ta tarvitse. Ihmettelen, että kukaan ei saanut tuosta valo- ja ääni-invaasiosta kohtausta.
  • Catering-henkilökunnan johtaminen. Catering-porukan huulilla ei paljon hymyä näkynyt, ja vähän väliä tuntui joku paikka prakaavan. Jonotuksen lisäksi ruokapisteet olivat järjestelty siten, että selkeys oli avohärdellistä kaukana. Pahin vitutus irtosi kuitenkin siinä vaiheessa, kun ihmisiä jonotettiin vain siksi, että niin oli käsketty. Ruoka oli esityksen jälkeen katettu ja valmis, mutta pari minuuttia ennen sovittua aikaa ruokaa ei saanut. Selitys oli, että “tarjoilu alkaa klo se ja se”. Tämä ei kerro mistään muusta kuin huonosta johtamisesta. Ja tuntui suorastaan vittuilulta siinä kohtaa, kun kokeilevalla keittiöllä kidutetut vieraat raahautuvat ruokintapisteelle.

  • Keynotet. Tai oikeastaan niiden puute. Minulle ainakin jäi viime vuonna selkeä kuva, että tämän vuoden pääesiintyjät olisivat oikeasti esiintymässä. Nyt esitykset olivat videoklipeillä ryyditettyjä, tökkiviä haastatteluita, joissa asiat lypsettiin isoista nimistä moderaattorin toimesta. Ei mitään sellaista, jota ei youtubesta jo löytyisi (en tiedä miten Will Smith suoriutui, koska en jaksanut jäädä sitä enää katsomaan).
  • Höttöiset filler-esitykset. Luulin tulevani bisnestapahtumaan, mutta päädyinkin New Age -väritettyyn rokkikonserttiin. Siinä vaiheessa kun Severn Cullis-Suzuki alkoi vaahdota alahuuli väpättäen jotain saunasta ja hikoilun yhteydestä esi-isien viisauksiin, korvissa alkoi kohista ja raivon puna nousi kasvoille. Jaa että miksikö se ärsytti niin paljon? Koska yksi olennaisista yrittäjän ja johtajan ominaisuuksista on kyky tunnistaa, milloin sinulle myydään suut ja korvat täyteen paskaa tunneargumenteilla höystettynä. Ja tuo jos mikä oli sitä itseään. Emotionaalista jodlaamista kuunteli 7 500 seminaarivierasta, ja 35 minuutin esityksellä yhteiskunta menetti juuri 583 henkilötyöpäivää — sieltä kalliimmasta päästä. Well done.
  • Ne pikkujutut. Edellisinä vuosina VIP-lipun omistajia on ainakin yritelty hemmotella vähän eri tavalla. Tuoleille oli jaettu suklaata ja mitä ikinä, nyt kaikki tällaiset loistivat poissaolollaan. Nyt, kun VIP-lippujen määrää oli ahnehdittu reilusti isommaksi (vai kuvittelinko vain?), erityiskohtelu loppui kuin seinään.

Loppuanalyysi: NBF on kasvanut liian isoksi, ja lisääntyneet kävijämäärät aiheuttivat palvelutason laskun. Jos NBF tähtää sanojensa mukaan maailman kovimmaksi bisnestapahtumaksi 2021 mennessä, matkaa on vielä kuljettavaksi. Nyt tapahtuma vaikuttaa enemmän rokkifestarilta ja herätyskokoukselta kuin bisnestapahtumalta. Ja valitettavasti sillä tiellä saatte jatkaa matkaa ilman yhtä matkustajaa.

Edit 5.10.2017 klo 0.15: Hesari jatkoi samoilla linjoilla, ja sattui jopa valitsemaan saman sanan otsikkoonsa.