Olen firmani osaamattomin työntekijä

Yle uutisoi tyypillisen populistiseen tapaansa entisistä Nokialaisista ja heidän vaikeuksistaan löytää töitä. Alla hienoimpia lainauksia:

Omalta kohdaltani olen huomannut, että vahva ammattitaitokin estää työllistymistä, siitähän on maksettava PALKKAA. Ilmaista työvoimaa on tarjolla työnantajille pilvin pimein mm. kouluista ilmaiset työharjoittelijat, palkkatuella, työkokeilun muodossa. Työn laadulla ei niinkään ole merkitystä.

Tässä on tyypillinen ajatusvirhe. Ammattitaidosta maksaa mielellään, mutta se että on istunut 15 vuotta Nokialla ei automaattisesti tee työnhakijasta kaikkien alojen teknologia-asiantuntijaa. Yleensä päinvastoin.

Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa loistoarvosanoin ja 20+ vuotta työkokemusta erittäin vaativista johtotason tehtävistä. Nyt olen hakenut töitä kuusi vuotta tuloksetta. Olen kuulemma ylikoulutettu ja ylipätevä, joten minun työmotivaationi kyseenalaistetaan täysin.

Työnantajaa ei yleensä kiinnosta hevonveenhumppaa vaikka sinulla olisi kymmenen tohtoritutkintoa, tai jos työkokemusta on 20+ vuotta jostain muusta tehtävästä kuin mitä yritys tarvitsee. Tässä taas näkee kuvitelman, että tutkinto jotenkin pätevöittäisi työelämään, ja jotenkin sen perusteella työntekijällä olisi oikeus johonkin palkkatasoon riippumatta siitä mitä yritys tarvitsee.

Jos on ollut kuusi vuotta työttömänä, ei ole selkeästikään myöskään realistista käsitystä oman osaamisen markkinahinnasta.

Sama toistuu melkein jokaisessa haastattelussa: “minulla on tutkinto xxx ja olen muka ylikoulutettu”. Todennäköisesti hakija on vain väärin koulutettu, mutta työnantaja yrittää olla lyttäämättä itsetuntoa tarpeettomasti. Toisin kuin yleensä ajatellaan, työnantajilla ei ole mitään erityistä motivaatiota tylyttää hakijoita.

Seuraava kommentti kertoo myös, miten iloisesti pihalla jotkut ovat:

Taitava johtaja osaa itse pohtia, miten hakijan osaamista hyödyttää ja mitä uutta hän toisi työpaikkaan. On vain hyväksi, että työnhakija ei täysin vastaa haettua. Vai pelkääkö johtaja muutosta, edistystä ja uudenlaista ajattelua? Siinä tapauksessa hän voi sanoa hyvästit yritykselleen, sitä ei kohta ole.

Varmasti tällainen henkilö on suoranainen kultakimpale yritykselle. Hänellä itsellään ei selkeästikään ole halua miettiä mitä hänellä olisi yritykselle annettavanaan, vaan yrityskin pitäisi kääntää nurin tämän taivaanlahjan taitojen ja osaamisen mukaan.

Tämä on kuitenkin kaikkein paras:

Yksi ISO ongelma johon olen törmännyt työnhaussa ja haastatteluissa. Jos olet hyvin koulutettu ja sinulla on osaamista ja työkokemusta enemmän kuin tulevalla pomollasi. Ei ole mukava tilanne pomolle kun alaiseksi on tulossa osaaja, jolla on osaamista huimasti enemmän.

Itse haluan palkata vain itseäni osaavampia työntekijöitä. En ole myöskään tavannut yhtään sellaista mystistä yrittäjää, joka vain omaa egoa suojellakseen palkkaisi itseään osaamattomamman. Siinä ei yksinkertaisesti taloudellisesti ole mitään järkeä! Ymmärrän että se on mukava pumpulitarina jonka työttömänä voi itselleen kertoa, mutta todellisuusperää siinä ei ole.

Meillekin on hakenut useampia “entisiä Nokialaisia” töihin. Yhtään en ole ottanut edes työhaastatteluun asti, koska viestintä on ollut puisevaa, CV-vetoista ja paikoin ylimielistä. On annettu selkeästi kuva, että tässä olisi nyt maailmanluokan talenttia powerpointtien ja corporate politicsin maailmasta tarjolla rupiseen pieneen nakkikioskiinne. Palkkatoiveet ovat heti olleet sen mukaisia, vaikka osaamista tai kokemusta ei ole ollut meidän tarpeisiimme juuri ollenkaan.

Kukaan ei halua omaan yritykseensä ihmistä, jotka tuovat mukanaan epäonnistuneen ja ylimielisen hasbeen-jättiläisen asenteita ja “kokemusta”. Tuo mieluummin oma itsesi ja mieti heti alkumetreillä, miten sinä voit olla hyödyksi yritykselle.

Jos määrittelee olevansa ex-jotain, tuskin on valmis avomielisesti tarttumaan uusiin haasteisiinkaan.

Näin haihduin kuin pieru Saharaan

Näkymätön johtaja

Tunnustan olevani näkymätön johtaja.

Osittain kysymys on introverttiydestä, mutta suurempi syy on tehokkuuden tavoittelu. Olen sen verran laiska, että haluan keskittyä vain olennaiseen, ja kaikenlaiset keskeytykset tappavat tehon.

Paikallaolon vaatimus elää kuitenkin melko vahvana edelleen. Työehtosopimukset on rakennettu fyysisen työpaikan käsitteen varaan, ja pisimpään työpaikalla istuvia pidetään oletuksena edelleenkin muita ahkerampina. Isoin ongelma tässä näkemyksessä on se, että oleminen sekoitetaan jotenkin välittämiseen. Läsnäolo on kuitenkin yhtä paljon välittämistä kuin lyöminen on lempeyttä.

Tällaisena pragmaattisena uuden ajan digijohtajana mietin sitäkin, että kyseisessä ajattelumallissa taitaa olla mukana ripaus myös vanhaa kunnon kyttäysmentaliteettia. Ikään kuin perusolettamuksena on, että aikuiset ihmiset eivät saisi tehtyä töitään ilman että joku on katsomassa perään. Tai että Suuri Johtaja tietää kaiken parhaiten, joten kaikki päätökset pitää sitten kierrättää hänen kauttaan. Jotenkin naurettava ajatus.

Myös ziljoonia tienannut Dan S. Kennedy vannoo näkymättömyyden nimeen. Aikaisemmin hän kokeili “oveni on aina auki” -politiikkaa, ja naulasi jopa suurieleisesti toimistonsa oven seinälle osoitukseksi siitä miten läsnäoleva hän on. Kennedy tunnusti myöhemmin virheensä ja siirtyi kahden toimiston malliin: toinen oli virallinen työpaikka ja toisessa toimistossa hän oikeasti teki työnsä. Nerokasta!

Itse en ole vielä vuokrannut toista toimistoa, mutta nämä keinot ovat osoittautuneet toimiviksi.

  • Jaa valtaa. Mitä enemmän vallasta luopuu, sitä enemmän vapautta saat. Anna ihmisten päättää enemmän omista töistään, äläkä nillitä joka sentistä.
  • Älä rankaise oma-aloitteisuudesta tai huonoista päätöksistä. Tämä liittyy ensimmäiseen kohtaan. Valta tarkoittaa myös vapautta epäonnistua. Päätöksistään joutuu vastuuseen, mutta se ei tarkoita sitä että jokaisesta kämmistä tulisi antaa piiskaa-keppiä-sapiskaa.
  • Suunnittele systeemejä. Yritys on asiakkaiden, ihmisten ja prosessien sulatusuuni. Yritysjohtajana tulisi huolehtia siitäkin, että prosessit ovat kunnossa. Kun kriittisimmille asioille on sovittu tapa tehdä asioita, sattuu paljon vähemmän vahinkoja.
  • Syleile uutta teknologiaa. Maksan mielihyvin mistä hyvänsä uudesta teknologiakikkareesta, jos se vain parantaa kommunikaatiota ja tehokkuutta tai helpottaa yrityksen elämää. Mitä enemmän asiat ovat tehtävissä erilaisten pilvityökalujen avulla, sitä vähemmän ihmisillä on pallo jalassa.
  • Vastaa hitaasti. Tämä voi kuulostaa hieman laiskalta, mutta olen huomannut että ongelmat ratkeavat ihan itsestään kun niihin ei puutu. Fiksut ihmiset keksivät aina ratkaisun kun heille antaa siihen mahdollisuuden. Jos singahtaa ratkaisemaan ja mikromanageroimaan kaikkia ongelmia, sitä saa olla tekemässä ihan koko ajan.
  • Valvo. Poissaolo ei tarkoita sitä, etteikö asioiden perään pitäisi katsoa.

Ja mitä sitten on tapahtunut, kun en ole koko ajan paikalla? Ei mitään pahaa ainakaan. Moni asia tuntuu luistavan paljon paremmin kun en ole itse sörkkimässä kaikkea.

Mitä mieltä sinä olet? Onko johtajan pakko olla paikalla, vai onko vapaus vahtimista herkumpaa?

Miten annat asiakkaalle kenkää?

Edellisessä kirjoituksessani kerroin Pareto-periaatteesta. Olen soveltanut periaatetta säännöllisesti yritykseni toimintaan, ja se on ollut toimiva tapa kehittää ja kasvattaa liiketoimintaa.

Teen yrityksessä joka vuosi tehosiivouksen. Jaottelen asiakaskunnan maksuhalun, -kyvyn, liikevaihdon, tuloksen ja asenteen mukaan. Kun pisteytys on selvillä, kaivan listasta avainasiakkaat (ne 20 % jotka tuottavat parhaiten ja ovat muutenkin mukavimpia) ja irti päästettävät. Irti päästäminen ei ole helppo tehtävä, mutta se on pääsääntöisesti aina parantanut tuloksellisuutta, työtehoa ja työntekijöiden motivaatioa. Osalle nostetaan palvelun hintaa, osalle asiakkaista ei vastata, vaan priorisoidaan mukavampia ja tuottavampia asiakkaita. Lopuille annetaan kylmästi kenkää, ystävällisesti mutta jämäkästi.

Kerron esimerkin.

Asiakkaanamme oli eräs terveysalan yritys. Omistaja oli ottanut ison askeleen ja investoinut kiinteistöön ja kasvurykäykseen merkittäviä määriä rahaa. Hienosta sivustosta huolimatta laskut olivat aina myöhässä, ja asiakkaalla oli tapana valittaa jokaisesta laskusta ihan periaatteesta. Samaan aikaan asiakkaalla tietenkin oli miljoonien kiinteistöt ja kallis julkisivu, joten rahan puutteesta ei ollut kysymys. Kolmannen osapuolen järjestelmä aiheutti toistuvia ongelmia, mutta asiakas otti ne aina sujuvasti puheeksi meidän virheenämme.

Asiakkaan osuus liikevaihdostamme oli joitain prosentin kymmenyksiä, ja maksuhäiriöt olivat perustila. Viimeinen niitti kuitenkin oli, kun asiakas kutsui minut eräänä kauniina perjantai-iltana keskustelemaan sivuston tulevaisuudesta ja yhteistyöstä. Koko tapaaminen oli pelkkää asiakkaan egon boostausta ja muiden tylyttämistä. Mukana ollut viestintäjohtaja häpesi tilannetta. Toimintatapa tuntui olevan sen verran tuttua toimintaa, että kyseessä oli selkeästi omistajan johtamisdogma.

Tapaamisen aikana kuuntelin kaiken oksennuksen luonnollisesti tyynesti ja ammattimaisesti. Ei tämä toki pahimmasta päästä ollut, mutta kaiken kaikkiaan tarpeetonta terapiaa, jossa asiakas purkaa huonon olonsa alihankkijalleen. Esitin tekeväni muistiinpanoja, mutta piirtelin paperiin kikkelinkuvia ja lentokoneita. Kun tapaaminen päättyi, menin vihellellen takaisin töihin. Miksikö? Siksi että tapaaminen teki seuraavasta vaiheesta niin paljon helpompaa.

Seuraavana aamuna (nukun oikeasti aina yön yli kun on tällaisista päätöksistä kysymys) lähetin asiakkaalle seuraavanlaisen meilin:

Terve xxxx!

Perjantaisen keskustelun jälkeen kävin läpi projektin vaiheet täällä meillä. Keskustelun perusteella on hyvin selvää, että ette näe palvelumme laatua ja työntekijöidemme osaamista riittävänä tarpeisiinne. Olemme selkeästikin epäonnistuneet pitämään teidät tyytyväisinä, enkä usko että pienet korjausliikkeet enää muuttavat kauheasti tilannetta. Olen tästä hyvin pahoillani, liiketoimintamme ydin on kuitenkin tyytyväinen asiakaskunta.

Tästä johtuen Irtisanomme ylläpito- ja tukisopimuksenne. Teillä on nyt 3 kk aikaa etsiä itsellenne uusi kumppani, joka toivottavasti kykenee palvelemaan teitä haluamallanne tavalla. Jos suositte paikallisia, XXX:llä on käsittääkseni paljon kokemusta julkaisujärjestelmästä. Jos haluatte Euroopan kärkeä, suosittelemme YYY. Mikäli kaipaatte isompaa toimijaa, suosittelen kääntymään XXX, XXX tai XXX suuntaan. Annan mielelläni heidän yhteystietonsa. Pyytäkää uutta kumppanianne ottamaan meihin yhteyttä, niin toimitamme heille sivustonne tiedostot ja tietokantadumpin. Hoidetaan nuo kesken oleva taskit myös alta pois ennen siirtoa.

Jos kuitenkin haluatte jatkaa yhteistyötä kanssamme, tuntihintamme teille on 480 €/h + alv 24 %, ja ylläpito + käyttötuki yhden arkipäivän reagointiajalla on 1 550 €/kk + alv 24 %.

Ilmoittakaa miten haluatte jatkaa, niin edetään siitä.

Sanomattakin lienee selvää, että asiakkaasta ei kuulunut sen jälkeen mitään.

Mitä sitten tapahtui? Maailma ei kaatunut eikä taivas tippunut niskaan. Työntekijäni olivat tyytyväisempiä, minä olin tyytyväisempi ja yrityksen energia voitiin suunnata paremmin tuottaviin asiakkaisiin.

Kuulin myöhemmin, että kyseinen asiakas oli käynyt koputtelemassa kyseisten yritysten oville, mutta hinta oli aiheuttanut henkisen sydänkohtauksen. Asiakas päätyi ottamaan halvimman, ja sivustot ovat olleet nurin tuon tuostakin.

Kotitehtävä: onko sinulla asiakas, jonka pelkkä ajatteleminen saa niskalihaksesi kiristymään? Tiedät kuka se on. Anna hänelle kenkää jo tänään.