Kalastaja, bisnesmies ja bullshit

Sinäkin olet varmasti kuullut jonkun version tästä modernista "kalastaja ja bisnesmies" -kansantarinasta. Yksi versio siitä löytyy esimerkiksi Tim Ferrisin 4 Hours Work Week -kirjasta tai vaikka täältä. Tarina menee osapuilleen näin:

Bisnesmies menee lomalle jonnekin perähikiälle, jossa kalastaja lappaa lahnoja laiturille saavitolkulla. Bisnesmies ihastelee kalansaaliista ja kysyy kalastajalta, paljonko siihen meni aikaa?

Kalastaja vastaa, että ei juuri mitään. Helppoahan tää kato on, kun osaa.

Bisnesmies ihmettelee, että mitä kalastaja sitten tekee loppupäivän.

Kalastaja vastaa, että hengailee kotona, taputtelee puolisoa pyllylle, jutskailee kamujen kanssa ja leikkii lasten kanssa.

Bisnesmies vetää sitten miesselitysvaihteen silmään ja alkaa selittää, miten homma pitäisi oikeasti hoitaa. Tietenkin kalastajan kannattaisi rakentaa Haukionkala Oyj. Tiedättehän, sellainen megabisnes, jossa ensin ostetaan useampi vene, kalastetaan enemmän, otetaan koko tuotantoketju haltuun, laajennutaan, viedään firma pörssiin ja sitten ökyrikastutaan myymällä osakkeet.

Kalastaja kysyy varovasti, että kauanko tuohon kaikkeen menee aikaa?

Bisnesmies heittää hatusta, että vaan sellaiset rapiat 20 vuotta. Nopeamminkin selviää jos on tuuria.

Kalastaja kysyy, että mitä sitten?

Bisnesmies naurahtaa, että tietenkin sitten voi heittäytyä vapaalle: hengailla kotona, taputella puolisoa pyllylle, jutskailla kamujen kanssa ja leikkiä lasten kanssa.

Kalastaja sitten toteaa tähän, että "enks minä tee jo niin?"

Tässä kohtaa mulla sitten tupruaakin savu korvista. Tietenkin koko faabeli on jonkun kommunistin sepittämä läppä, mutta silti:

• Bisnesmies on tyhmä, koska ei tajua perheen ja pehmeiden arvojen merkitystä.
• Perähikiälle jämähtänyt kalastaja on kurko, koska se tekee vain ja just sen, mitä sillä hetkellä riittää selviytymisen minimisuoritukseksi.
• Kukaan ei tainnut kysyä kalastajan puolisolta, olisiko mukavampi jos kalastaja sohvalla makoilun sijasta tekisi vähän enemmän hommia, että saisi nakkuloille vähän koulutusta ja paremmat eväät elämään.
• Jos kyseinen kalastaja kuolee maksakirroosiin tai liukastuu veneessä, kuka hoitaa lapset? Ehkä puolison täytyy alkaa naaraamaan itse kalaa tai uutta äijää jostain.

Yhteiskunnassamme ajatellaan, että jos ihmisellä on paljon rahaa, sitä tulisi jakaa yhteisen hyvän eteen. Ja tietenkin vahvojen tuleekin auttaa heikompia. Ihan hyviä periaatteita kyllä, ei siinä mitään.

Mutta jos ihmisellä on mahdollisuus halutessaan tehdä enemmän rahaa eikä hän tee niin, miksi se on jotenkin ihailtavaa?

Eihän se ole mitään muuta kuin laiskuutta.

Kaikki eivät tietenkään kylve käteisessä tai tuurikortit on muutoin jaettu epäreilusti. Jokainen voi kuitenkin valita, pinnisteleekö urallaan eteenpäin, yrittääkö enemmän, kouluttautuuko, työntääkö firmaa kohti kasvua ja parempaa tulevaisuutta vai tyytyykö vain rallattelemaan elämän läpi minimisuorituksella.

Yrittäminen ja kehittyminen ovat omia valintoja. Toki, yrityksen kasvuarki ei ole aina helppoa. Se on ainaista myynnin ja tuotannon nokkapokkaa, mutta on se silti jalompaa kuin rantsulla makailu.