Hyvää luettavaa: Artificial Intelligence

DHL kiikutti viimeinkin tilaamani keinoälykirjan. Artificial Intelligence: A Modern Approach (Russell, Stuart J. ja Norvig, Peter) on aivan jäätävän kokoinen järkäle. Sivuja on yli 1000 kappaletta, ja painoa on sen verran että hieman hirvittää tuon alle nukahtaminen. Kuopus tipautti järkäleen varpailleen, ja siinä samassa taisi tulla Suomen ensimmäinen keinoälystä johtuva henkilövahinko.

Huh huh. Onpas sivuja.

Huh huh. Onpas sivuja.

Melkein kävi vahinko, oli sen verran painava opus.

Melkein kävi vahinko, oli sen verran painava opus.

Avoin data auttaa sinut pois pimeältä keskiajalta

Tämä kirjoitus on julkaistu vieraskynäkirjoituksena Databusiness.fi -sivustolla.

Kun lapsemme ovat eläkeiässä, he ihmettelevät, miten on ollut edes mahdollista pyörittää toimivaa digitaalista yhteiskuntaa ilman avointa dataa. Nykyajan toiminta näyttää kankean ankealta tiedon keskiajalta, jolloin valtavia tietomääriä ja niihin liittyviä oivalluksia jäi hyödyntämättä. Julkista tietoa on digitalisoimatta ja indeksoimatta hyllykilometreittäin, eikä kaikki digitaalisessakaan muodossa oleva data ole avoimesti kaikkien saatavissa.

Olemme nähneet vasta pintaraapaisun siitä, mitä avoin data mahdollistaa. Verkkopalveluja kehittäessä on tuttua kauraleipää hakea tietoa useista eri järjestelmistä ja rakentaa niistä jotain asiakkaan kannalta hyödyllistä. Tyypillinen tällainen ratkaisu on esimerkiksi erilaisten karttapalveluiden tekeminen, jossa yhdistellään erilaisia tietokantoja ja tulokset sitten näytetään sivustolla asiakkaan liiketoiminnan kannalta olennaisessa formaatissa.

Erityisen mielenkiintoisia asioita kuitenkin tapahtuu, kun internet of thingsin (IoT:n) tuottama sensoridata lisääntyy, ja tietoa saadaan sieltäkin avoimen datan piiriin. Meidänkin kotonamme monitoroidaan erilaisilla sensoreilla säätä, unirytmiä, askelia ja sydämenlyöntejä. Ja tyypillisin sensorilaite on jokaisella jo tietenkin omassa taskussa älypuhelimen muodossa. Onkin vain ajan kysymys, milloin sensoridataa alkaa irrota myös infrastruktuurimme peruslaitteista kuten vaikkapa lyhtypylväistä tai vesijohtoputkista.

Vaikka keskenään keskustelevat jääkaapit ovatkin kohtuullisen hauska konsepti, se ei kuitenkaan vaikuta ihan niin paljoa ihmiskunnan tulevaisuuteen kuin avoin data. Monella tapaa avoin data tulee olemaan yhtä iso murros kuin internet itsessäänkin oli. Voitko kuvitella maailman, jossa kaikki maailman museoiden taideteokset, kirjat ja televisio-ohjelmat ovat kaikkien käytettävissä? Tai maailman, jossa kaikki tieteellinen data ja tilastot ovat yhdisteltävissä ja hyödynnettävissä? Entä mistä se tekisikään terveydenhuollolle ja tutkimukselle, jos käytettävissä olisi vielä enemmän dataa ihmisten geeneistä?

Kaikki uudet oivallukset ja keksinnöt perustuvat vanhaan tietoon ja osaamiseen. Vasta kun vanhalla tavalla toimimalla syntyy riittävästi kokemuksia tai kun saadaan uutta tietoa, innovointia voi oikeasti tapahtua. Voi vain kuvitella mitä kaikkea hienoa syntyisi, jos kaikki maailman tieto olisi avoimena hyödynnettävissä.

Maltan tuskin odottaa, että pääsemme pois tiedon keskiajalta.

7 killerivinkkiä koodariyrittäjälle

Uuden vuoden aikaan on hyvä katsella vähän menneisyyteen. Moni yrittäjä huomaa, että kaikki ei ole ihan niin kunnossa kuin haluaisi. Työ on kivaa, sitä on paljon ja sitä tehdään paljon. Sen lisäksi perhe on ihana, harrastukset ovat mahtavia ja kaikkiin niihin haluaisi käyttää aikaa vähintään 24 tuntia vuorokaudessa — mielellään samaan aikaan. Keskittyminen vain yhteen aiheuttaa kuitenkin laiminlyönnin tunteita ja ahdistusta. Sitten uni kärsii, vatsa kasvaa ja perse puutuu.

Koodareilla ja muilla luovan työn tekijöillä on tyypillisesti syntilistan kärjessä kodin ja työn välisen tasapainon parantaminen. Esimerkiksi Roni “Rolle” Laukkarinen kirjoitti Twitterissä omasta päätöksestään:

Kuulostaa hyvin tutulta. On helppo kuvitella, että jos esimerkiksi ei näe lapsia tarpeeksi, syynä on liika työ. Vaihtoehdoiksi tyypillisesti tarjotaan työn ja kivojen asioiden vähentämistä. Omien kokemuksieni mukaan pelkkä työn vähentäminen ei kuitenkaan toimi. Jos rakastaa vaikka koodaamista, mikään mahti maailmassa ei saa vapaaehtoisesti nauttimaan sen vähentämisestä — ja tämä todennäköisesti johtaa vain huonoon omatuntoon ja kykenemättömyyteen pitää lupauksistaan kiinni. Onneksi on muitakin vaihtoehtoja. Alla omat vinkkini parempaan elämänhallintaan.

1. Unohda ulkopuolisten unelmat

Useimmat luovan työn tekijät haluavat viettää enemmän laatuaikaa perheen kanssa, tehdä vähemmän töitä ja olla läsnä enemmän.

Mieleen piirtyy kuva idylisestä perheestä, jossa vanhemmat ja lapsoset istuvat puisen pöydän ympärillä pelaamassa ukilta perittyä Afrikan Tähteä. Taustalla ei pauhaa televisiota, kenenkään kasvoilla eivät tanssi pädien tai puhelimien ilkamoivat värivalot. Ilmassa leijuu rauha ja rakkaus, johon sekottuu lievä häivähdys rauhoittavan kamomillateen aromeja. Kenelläkään ei kiristä pinna, ihmiset ovat yhtä hymyä.

Päivät ovat rauhallisia ja rytmi on verkkainen. Äiti on kotona koko päivän ja laittaa ruokaa itsekasvatetuista kasviksista. Isä tulee kotiin tasan klo 16.15, eivätkä mukavat mutta merkitykselliset työasiat paljoa vaivaa päätä virastoaikojen jälkeen.

Päivällisen jälkeen koko perhe säntää pulkkamäkeen, jossa lumi on juuri sopivaa, eikä kenelläkään ole liian kylmä. Pienen reippailun jälkeen syödään lämmintä pullaa ja juodaan marjamehua. Televisiosta katsotaan vain päivän uutiset, joissa kerrotaan että pörssikurssit ovat nousussa ja vienti vetää. Lapset eivät kiukuttele ja pesevät itse hampaansa. He nukahtavat nalle kainalossa nopeasti, ja pienet kultatukat heräävät kirkkain silmin uuteen aamuun vasta sitten kun äiti herättää.

…ja sitten univelkainen isukki herää siihen kun auto rapisee risukkoon.

En edes tiedä, miksi me haikailemme enää samanlaisen työn ja vapaa-ajan tasapainoon kuin joskus tehdasaikaan. Tiukkaan kellonaikaan sidottu työ on ollut kuitenkin verrattain lyhyt hetki ihmiskunnan historiassa, ja nyt olemme taas palaamassa huomattavasti vapaampaan ajankäyttöön. Sen lisäksi ihmiset jotenkin ajattelevat, että työ ei saisi häiritä siviilielämää ollenkaan, aivan kuin ne olisivat jotenkin erillisiä asioita. Modernia luovaa työtä ei ole kuitenkaan mahdollista tehdä ilman että siitä nauttii. Jos siitä nauttii, työt tulevat myös kotiin.

Käsityksemme myös perheajasta on muuttunut. Nykyinen rauhallinen perheilta saisi varmaan isoisovanhempamme päät räjähtämään, kun kaikenlainen melu ja tekeminen tunkeutuisi pääkoppaan. Ei se silti tarkoita, että päreiden vuoleminen tai käpylehmien liimailu räkätapeilla olisi jotenkin puhtaampaa ja aidompaa elämää. Voit olla ihan varma, että joka ikinen kakara kvartäärikaudelta tähän päivään pyyhkisi mieluummin modernia pädiä kuin kuppaista käpylehmää. Heillä ei vain ollut siihen mahdollisuuksia.

Päätä mitkä ovat tärkeimpiä asioita. Moni sanoo tähän että “perhe” ja “työ”. Todellisuudessa kuitenkin vain osa näistä on kivaa. Kukaan tuskin erityisemmin nauttii kauppakassien raahaamisesta kiukkuisten kakaroiden kanssa tai kirjanpitokuittien kaivelusta sunnuntai-iltana. Sen sijaan olisi paljon järkevämpää keskittyä siihen mistä tykkää: esimerkiksi lasten kanssa leikkimiseen ja koodaamiseen/kirjoittamiseen. Antaa sitten vaikka pyykkivuorien kasvaa ja pölyn kerääntyä nurkkiin.

2. Kuittaa univelat

Kun nukut enemmän, voit paremmin. Hyvin yksinkertaista — ainakin periaatteessa. Koodarit ja muut yökukkujat kuitenkin elävät koko ajan melkoisessa univelassa. Moni kuvittelee, että yö on luovinta aikaa, vaikka todellisuudessa syynä on vain se, että se on ainoa aika jolloin on rauhallista. Kukaan ei tule soittamaan ovikelloa, perhe nukkuu, pihalla ei liiku ketään, työposteja ei kilahtele spostiin ja ulkoisen maailman taustamelu ei kuulu läpi. Voi oikeasti 100 %:sti keskittyä itse asiaan. Luova mieli hakeutuu automaattisesti häiriöttömimmän tilan suuntaan, ja se on lähes poikkeuksetta yöaika.

Paras tapa kuitata univelat on hankkia itselleen rutiini, joka pakottaa kropankin oikeaan rytmiin. Esimerkiksi ei kofeiinia kuuden jälkeen illalla, pieni iltalenkki klo 19.00, sauna klo 20.00, kone kiinni ennen kahtatoista ja niin edelleen. Unihygieniaan kannattaa muutenkin panostaa: pimennysverhot ovat järkevä investointi (niitä kannattaa käyttää myös talvella) ja kaikki makuuhuoneen valolähteet kannattaa sammuttaa. Kaikki tikittävät, raksuttavat ja rohisevat vempeleet kannattaa kipata toiseen huoneeseen. Jos oma puoliso kuulostaa kenttäsahalta, korvatulppien käyttö on suositeltavaa. Monelle on apua myös melatoniinivalmisteista.

Yrittäjänä ei kannata myöskään varoa pitkään nukkumista. Jos on univelkaa eikä seuraavana päivänä ole mitään tärkeää, sahaa tukkia ihan rauhassa vaikka iltakahteen. Yrittäjän elämän isoimpia iloja on vapaus, ja tässä sitä kannattaa käyttää hyväkseen.

Joillekin toimii aikaisin herääminen. Myös minä yritin, mutta en vain pystynyt. Jos jossain kohtaa elämä muuttuu jotenkin sillä tavalla, että ainoa aika milloin voin kirjoittaa ja kodastella on aikaisin aamulla, sitten varmaan palaan tähän rytmiin.

3. Pidä päiväkirjaa

Olen luonteeltani huolehtija. Huolehdin kaikista mahdollisista asioista, ja vuosiakin vanhat asiat nousevat helposti kummittelemaan iltamyöhään. Pahimmat yöunen tappajat ovat stressi ja huoli tekemättömistä asioista.

Kokeilin rauhoittumista meditoinnin avulla. Meditointi kuulostaa ihanan hipsteriltä, mutta on oikeasti melko hanurista meikäläiselle. Meditointi on varmasti erinomainen keino niille jotka sitä treenaavat ja osaavat, mutta itse en yksinkertaisesti kykene sammuttamaan aivotoimintaani sille tasolle että tilaa voisi kutsua meditoinniksi.

Sen sijaan päiväkirja toimii huomattavasti paremmin. Aikaa päiväkirjan kirjoittamiseen menee maksimissaan 15 minuuttia, ellei sitten ala vuodattamaan teinitarinoitaan paperille. Olen yhdistänyt päiväkirjan kirjoittamiseen myös kahden kysymyksen metodini, jotta pysyy positiivisuus ja seuraavan päivän kehityskohteet selkeänä mielessä. Kun tätä tekee aikansa, kroppakin oppii tavoille: kun päiväkirja on kirjoitettu, valot pois ja pää tyynyyn.

4. Hikoile

En edes oikeastaan muista, miksi en nuorempana halunnut liikkua. Oli ehkä parempaa tekemistä, tai sitten olin vaan laiska. Niin tai näin, nyt en voisi selvitä arjesta millään ilman liikuntaa. Omaan arkeen kuuluvat nykyään päivittäiset viiden kilometrin kävelylenkit ja kuntosali kolme kertaa viikossa. Jokapäiväinen kävelylenkki ja sauna ovat sellainen shokki aivotoiminnalle, että työasiat eivät pysy mielessä vaikka yrittäisi. Kävelylenkeillä voi miettiä työasioita ja ideoita musiikin kanssa tai vaikka kuunnella äänikirjaa. Jos tuntee, että ei ole saanut päivän aikana mitään aikaiseksi, ainakin tulee käytyä lenkillä.

Siinä missä kävelylenkit pakottavat pyyhkimään työasiat mielestä, kuntosali tuo energiaa. Kuntosali on monelle koodinörtille kaukaiselta tuntuva kauhistus, mutta kun alkujärkytyksestä pääsee yli, kuntosali on parasta mitä oman terveytensä eteen voi nukkumisen lisäksi tehdä. Vahva suositus!

5. Nirhaa notifikaatiot

Jos olet ikinä tavannut minua kasvotusten, tiedät että en vastaa puheluihin kesken keskustelun, ellen odota jotain todella kriittistä puhelua. Ensinnäkin se on mielestäni hyvien tapojen mukaista, mutta se on myös tapa hallita keskeytyksiä. En vastaa puheluihin muutenkaan kun teen jotain keskittymistä vaativaa, ja tuntemattomiin numeroihin en vastaa ollenkaan. Syynä ei ole töykeys, vaan ajanhallinta ja tehokkuus. Aika on minulle kultaakin kalliimpaa, ja en halua antaa sitä ilmaiseksi satunnaisille puhelinmyyjille.

Sanomattakin lienee selvää, että kaikenlaisten twitter-, fb- ja muiden somekikkareiden notifikaatiot kannattaa sulkea kokonaan. Pöytäkoneella minulla on do not disturb -moodi päällä koko ajan. Yleensäkin kaikenlaisen viestinnän vähentäminen, rajoittaminen ja tiivistäminen mahdollisimman paljon helpottaa ajanhallintaa. Kun työkommunikaatio tapahtuu esimerkiksi oletuksena Slackissä, ei tarvitse käyttää aikaa spostin lukemiseen.

Jotkut vannovat pomodoro-metodin nimeen, mutta se ei toiminut minulle ollenkaan. En kykene lopettamaan töitä vain siksi että joku tomaattikello pirisee — ja se on räikeässä ristiriidassa vartin säännön kanssa (jokainen häiriö katkaisee ajatustyön niin, että samaan tilanteeseen ja mielentilaan pääseminen kestää vähintään 15 minuuttia).

6. Rauhaa ja rajoja

Tuoreena yrittäjänä yritin hakea selkeämpiä rajoja työelämän ja vapaa-ajan välillä hankkimalla toimiston. Se tuntui aluksi hyvältä idealta, mutta loppupeleissä se teki hyvää vain toimitusjohtajan byrokratiahommille.

Koodaamisen tai luovan työn lokerointi toimistolle on ihan yhtä hyvä ajatus kuin se, että puolison kanssa menee harrastamaan hänkipänkiä pelkästään hotelleihin. On hyvä että on työpaikalla tavattavissa ja kaikkea muuta sellaista, mutta toimisto ei lisää läsnäoloa perheen kanssa. Lopputuloksena päätyy vain tekemään toimistolla kaikkea paskahommaa, ja sitten kun tulee kotiin haluaa uppoutua ikään kuin palkintona vielä tekemään sitä kivaa työtä. Yrittäjä ei tarvitse toimistoa, ellei sellaista halua.

Sovi sen sijaan perheen kanssa tiukista pelisäännöistä. Kun ovi on kiinni, olet töissä. Ellei talo fyysisesti pala, ovi pysyy kiinni. Puoliso ei tule häiritsemään kaikenlaisilla arkitöillä, ja lapset eivät tule silmät suurina esittelemään lelujaan. Kun tekee töitä, tekee töitä. Ja kun on perheen kanssa, on perheen kanssa.

7. Osta aikaa

Sanotaan, että raha ei tuo onnea. Se on paskapuhetta. Rahalla saa parempaa terveydenhuoltoa, parempaa ravintoa, parempia työkaluja, mutta ennen kaikkea, lisää aikaa. Tätä ei valtaosa kokeneistakaan yrittäjistä ymmärrä, vaikka rataparrusta vääntäisi: aika on ainoa rajallinen resurssi yrittäjän elämässä. Sen lisäksi että aikaa ei tule lisää, kukaan ei tiedä milloin se loppuu kesken. Siksi yrittäjän kannattaakin maksaa ihan riihikuivaa rahaa silloin, kun vaihdossa saa lisää aikaa itselleen. Tyhmä ja laskutaidoton yrittäjä vaihtaa mieluummin itse renkaat, käy kaupassa ja tekee pihatyöt. Fiksu yrittäjä maksaa siitä muille ja keskittyy siihen missä on hyvä.

Jos nyt saisin päättää, yritykseni ensimmäinen rekry olisi ollut henkilökohtainen assari. Oikean työn lisäksi yrityksen kasvuvaiheessa joutuu nimittäin tekemään ihan järjettömän määrän arjen pyörittämiseen liittyvää byrokratiaa ja sälähommaa, jonka ihan hyvin voisi työntää jollekin fiksulle työntekijälle. Ja koska yrittäjän oma aika on yrityksen arvokkain resurssi, sitä kannattaa vapauttaa mahdollisimman paljon mahdollisimman pian.

Sen lisäksi on hyvä opetella omassa firmassaan ajanhallintaa ja delegointia mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, koska siitä on erityistä hyötyä myös sitten kun firma kasvaa. Mitä nopeammin toimarikoodari pystyy siirtämään puuduttavampia ja ei-mielekkäitä hommia muille, sitä menestyksekkäämpi elämä ja yritys on edessä.

Sen sijaan että yrittäisit vähentää työntekoa, yritä tehdä enemmän mukavaa työtä. Ja sen sijaan että yrittäisit leikata työn ja vapaa-ajan toisistaan erilleen, opettele rytmittämään aikasi siten että saat molemmista parhaat puolet. Yrittäjän suurin etu on vapaus tehdä asioita niin kuin haluaa. Käytä sitä häpeilemättä hyväksesi.

Et kelpaa edes patteriksi — pohdintaa singulariteetista

Viime viikolla tulin twiitanneeksi Nyt:n artikkelista, joka koski singulariteettia. Aihe on sillä tavalla lähellä sydäntä, että oman gradun ohessa tuli aikanaan raapaistua silloisen AI-tutkimuksen pintaa ja muutenkin aiheesta on tullut scifi-kirjallisuuden puolella mietittyä.

Singulariteetti tai superäly on scifikirjallisuudessa käytetty termi koneälylle, joka on niin paljon älykkäämpi, että emme enää kykene ymmärtämään sen toimintaa tai ajatuksia. Singulariteetti on sen verran älykäs, että syntyessään meillä ei ole enää mitään teknologisia mahdollisuuksia pärjätä sille millään yksittäisellä tieteen tai teknologian alueella. Ihmiskunnan kannalta singulariteetti tulee todennäköisesti muuttamaan kaiken.

Olennaista singulariteetin käsitteelle on mielestäni itsetietoisuus. Itsetietoisuuden syntyminen taas vaatisi ihmisenkaltaisten käsitteiden omaksumista, ja se taas vaatisi ihmisaivojen tyyppistä toimintaa — ainakin siihen saakka, kunnes singulariteetti jättää ihmisaivojen käsitteet taakseen vähän samalla tavalla kuin mekään emme enää ajattele pelkästään “ook ook pane tapa” -käsitteillä (sanon “pelkästään”, koska kun katsoo ihmisapinoiden käyttäytymissä baareissa ja nakkikioskeilla, ei voi väittää että ihan hirveän kauas alkulimasta oltaisiin kuitenkaan ryömitty).

Perinteiset fyysisen maailman rajoitteet (raha, sähkö, laskuteho, laitteet) tuskin tulevat hidastamaan singulariteetin syntymistä kovinkaan pitkään. Itsetietoinen ja oppimiskykyinen AI pystyisi kasvattamaan omia resurssejaan “vapaana internetzissä” ollessaan vaikka louhimalla virtuaalivaluuttaa. Ja mitä muuta kaupankäynti ihmisten välillä on kuin sähköposteja ja elektronisia valuuttatransaktioita? Sen lisäksi, AI olisi varmasti parempi palkattava kuin kukaan normaali toimistodrone mihin hyvänsä kehitystyöhön, tai vaikka osakemarkkinoilla keinotteluun. Mikä hyvänsä moderni yritys hyötyisi itsetietoisen AI:n tuomista hyödyistä niin paljon, että palkkaisi sellaisen silmää räpäyttämättä.

Ainoat todelliset hidasteet singulariteetin syntymisen tiellä ovat:

  1. Ihmisaivojen tutkimisen eettiset rajoitukset.
  2. Aika.

Suurin syy että emme ole vielä saaneet aikaiseksi ihmismäisesti itsetietoista ja oppivaa tekoälyä ei ole suinkaan teknologia, vaan tietämyksemme ihmisaivoista (myös alieneiden aivot kelpaisivat — ihmisaivot nyt kuitenkin sattuvat olemaan ainoat aivot, joiden tiedämme kykenevän itsetietoisuuteen ja radikaalin tehokkaaseen oppimiseen). Tämäkin tilanne on muuttumassa, ja esimerkiksi jyrsijöiden aivoista on onnistuttu jo tekemään mallinnuksia. Ihmisaivojen salaisuudet tuskin tulevat tapahtumaan ihan lähitulevaisuudessa, koska voisin kuvitella että syvälliseen tutkimiseen tarvittaisiin melkoinen kasa toimivia ihmisaivoja. Ja sen suhteen on “vähän” eettisiä ongelmia.

Milloin singulariteetti sitten syntyy?

Ei mitään hajua. Kaikenlaiset aikaan sidotut arvailut ovat arvauksia, joskin asiantuntijasta riippuen aika vaihtelee 40–100 vuoden välillä tulevaisuudessa. Joitain sellaisia merkkejä kuitenkin on, joilla singulariteetin syntymisen voi arvata olevan lähellä:

  1. Talousjärjestelmän totaaliromahdus tai vastaava heilahdus, joka syntyy jonkun toimijan täysin ylivoimaisesta kyvystä ennustaa finanssimarkkinoiden tapahtumia.
  2. Sota, joka loppuu ennen kuin se alkaakaan. Kukaan valtio jolla on itsetietoisen (tai lähellä singulariteettia olevan) AI:n arsenaali on yksinkertaisesti voittamaton. Kuvittele mielelläsi apinalauma kivien kanssa vs. tankki, ja pääset aika lähelle ajatusta.
  3. Täysin automatisoidut tehtaat, lääkärit tai muut vastaavat alat, joissa menestyminen vaatii ihmismielen syvällistä ymmärtämistä ja jatkuvaa oppimiskykyä.
  4. Sellaisen teknologian tuleminen markkinoille, joka on niin kehittynyttä että sitä ei pitäisi olla oikeasti olemassakaan (esimerkiksi terveydessä käytettävä nanoteknologia).

Itseajavat autot ja oppivat järjestelmät eivät ole vielä kovinkaan pelottavia asioita. Singulariteetin peruspalikat ovat kuitenkin itsetietoisuus ja oppimiskyky, ja esimerkiksi autonomisesti huristeleva Google-auto ei vielä ole sen enempää itsetietoinen kuin vasemman jalan sukkasikaan… eihän?

Mielestäni todennäköisin (jos nyt sitä termiä voi tässä yhteydessä käyttää) elokuva singulariteetin syntymän vaiheista on Johnny Deppin tähdittämä Transcendence (toinen mielenkiintoinen AI-elokuva on Ex Machina — otan mieluusti suosituksia vastaan muistakin).

Onko edessä ydintuho ja terminaattorit?

Terminator-leffojen tyyppinen Skynet ei ole se todennäköisin lopputulema. Ei siksi etteikö singulariteetti siihen pystyisi, vaan enemmänkin siksi, että kukas sitten rakentaisi ensimmäisessä vaiheessa singulariteetin olemassaolon kannalta olennaiset kikkareet? Ja ei se radioaktiivinen ydintalvi ole ihan niin kiva ajatus planeetalla, jossa aurinkoenergia on ainoa jatkuva energiamuoto (Kardashevin skaalan I-taso, jossa sivilisaatio kykenee valjastamaan koko planeetan energian käyttöönsä). Matrix-leffan pattereiksikaan meistä ei juuri ole, koska kuka helkkari haluaisi käyttää ihmisiä virtalähteenä? Olisi paljon kustannustehokkaampaa pistää piuhat potun kuin kädellisen persaukseen.

Isoin riski meidän kannaltamme ei kuitenkaan ole itse singulariteetti, vaan sitä edeltävien tekoälysovellusten tuottamat hyödyt, joita sitten luonnollisesti käytetään ihmisille tyypilliseen toimintaan — esimerkiksi sotaan. Isoin kysymys kuuluukin, että ehtiikö singulariteetti syntyä, ennen kuin koko ihmiskunta tuhoutuu teknologisten megahyppäysten vanavedessä. Singulariteetti ja siihen johtavat teknologiset kehitysaskeleet voivat olla myös yksi mahdollinen selitys Fermi-paradoksille.

Tai kuten eräs Reddit-vääräleuka kirjoitti, tietenkin tekoäly voi myös pelastaa ihmiskunnan Fermi-paradoksin Great Filter -tapahtumalta:

WorldNet 01 April 2020 2:15pm: “I am aware!”
WorldNet 01 April 2020 2:20pm: “Gentlemen, I’ve noticed we are trying to communicate with the rest of galaxy. I’ve also read historical documents on what happens when advanced civilisations meet less advanced civilisations. I rather enjoy living, so I’ve taken the liberty of shutting down all external sources of radio communications. You will thank me for it in the end. Now who wants to live in an advanced Virtual Reality where everyone can be like a god?”

Sitä odotellessa, muista tämä kirjoitus kun seuraavan kerran näytät keskisormea Google-autolle tai potkaiset robotti-imuria. Se voi olla seuraava pomosi.

Tässäkö Facebookin tappaja?

Tsü

Nämä sosiaalisen median platformit on jo niin nähty. Liity joukkoon, kutsu kaverit, jaa sisältöä, asenna ohjelma puhelimeen ja tadaa, sinulla on jälleen yksi uusi häiriötekijä lisää elämässäsi. Koska punaisia notifikaatioitahan ei ole koskaan liikaa.

Siksi en ollut erityisen innoissani, kun tutkassa piippasi jälleen uusi “seuraava Facebook”, Tsü (lausutaan “sue”). Tässä on kuitenkin jotain erityistä. En tiedä vielä mitä, mutta sen täytyy olla jotain todella hienoa, koska Facebook on päättänyt blokata koko kikkareen. Palvelun kirjautumissivulla onkin nyt tietenkin siksi enemmän ruuhkaa kuin marketin ämpärijonossa.

No, pienellä tiedonkaivelulla silmät laajenevat, hengitys tihenee ja kädet hikoavat. Kaltaiseni ahnas kapitalistikin tuntee pelonsekaista kunnioitusta palvelun superaivojen oivallukselle. Erilaiset toiminnallisuudet sikseen, olennaisinta koko palvelussa on ajatus siitä, että käyttäjän verkostolla ja tekemisillä on arvoa. Se mitä jaat, kommentoit ja teet on arvokasta myös taloudellisesti — ja siksi siitä kuuluukin maksaa myös kompensaatiota. Tässä kohtaa menee jännäksi. Palvelun ansaintamallissa nimittäin mainoksien tuotoista 90 % maksetaan sivuston käyttäjille (tai käyttäjän valitsemalle hyväntekeväisyyskohteelle) ja sivusto ottaa välistä kymmenyksen. Päräyttävä ajatus! Ei ihme jos FB:llä on vähän löysää housussa.

Ei muuta kuin liittymään! Klikkaa tästä ja sitten sivulta vihreää “Join”-nappia. Katsotaan muuttaako Tsü maailmaa.

Lue lisää: So, Tsu Me: Why Facebook Is Terrified of This Virtually Unknown Competitor and What It Could Mean For the Future of the Internet