Milloin kannattaa alkaa yrittäjäksi?

Olin pari viikkoa sitten puhumassa tulevaisuuden yrittäjille. Kerroin omasta yrittäjätaustastani, ja siinä samalla sivusin parasta aikaa yrittäjyyden aloittamiseen.

En muista mistä tämän hienon ajatuksen varastin, mutta kuva visualisoi mielestäni hienosti ihmisen elinkaaren kapaloista krematorioon.

  • Kun on nuori, aikaa ja energiaa riittää (teinien vanhemmat voivat olla eri mieltä), mutta rahaa on vähemmän.
  • Kun on keski-ikäinen, energiaa on ja rahaakin jo vähän, mutta aika on kortilla.
  • Kun on seniori, aikaa ja rahaa on, mutta energiaa ei juurikaan.

Ensimmäinen yritys kannattaa mielestäni perustaa mahdollisimman nuorena. “Ensimmäinen” siksi, että aika harva osaa hoitaa asiansa kunnolla heti laakista. Ja yrityksen perustaminen nuorena kannattaa erityisesti neljästä syystä:

  1. Kun ei ole rahaa, on pakko keksiä fiksuja ratkaisuja. Monelle yritykselle turvallinen menestyminen on innovoinnin ja kehityksen loppu. Ja kun rahaa ei oikeasti ole, yritykseen juurtuu reipas myyntinälkä ja kulukuri jo alusta saakka.
  2. Kun on nuori, on sitä aikaa ja energiaa. Molemmat ovat todella tärkeitä resursseja silloin kun yritys on vastasyntynyt eikä rahaa ole.
  3. Epäonnistuminen ei haittaa niin paljoa. Kun elätettävänä ei ole vielä perhettä eikä muita isompia velvollisuuksia, pienet taloudelliset hikat eivät tunnu niin pelottavilta.
  4. Kun on kokematon, ei vielä tiedä mikä on mahdollista ja mikä ei. Se on paras tapa saada aikaiseksi jotain hienoa. Jos takana on kymmeniä vuosia työelämässä, järki lyö usein jarruja päälle. Sen lisäksi vanhemmiten tutut ja kaverit ovat hanakampia kertomaan mikä kaikki ei voi toimia.

Itseäni harmittaa hieman, että en alkanut yrittäjäksi jo paljon nuorempana.

Ajattelin ääneen samaisen esityksen aikana, että olisi ollut kiva jekku perustaa kaikille kuulijoille yritys valmiiksi. Olisi ollut taas yksi tekosyy vähemmän. Tai miten hienoa olisikaan, jos jokainen vastasyntynyt saisi jo yrityksen lahjaksi? Ei olisi iso kustannus, ja parantaisi yhteiskunnan suhtautumista yrittäjyyteen.

Mitä yhteistä on Marilyn Monroella, Marxilla ja Madventuresilla?

Yrittäjyyspäivä Turun AMK:lla

Olipas eilen kiva meininki. Jännitin yrittäjyyspäivän puheenvuoroani tyypilliseen tapaani turhaan, koska yleisö oli todella mukavaa ja aihe tietenkin omaa sydäntä lähellä. Päivän saldoksi jäi mahtavia tapaamisia ja hyvä fiilis.

Pienen firman bussivakio

Livngroomin Laura Johansson kertoi oman yrittäjätarinansa. Tarina oli hyvin tuttua omankin yrittäjäuran taipaleelta. Lauran esityksestä mieleen jäi kaikkein selkeimmin kolari, joka melkein kaatoi koko firman. Moni yritys on riippuvainen omistajastaan, ja erityisen tukalaa on sellainen tilanne, jossa yrittäjä(t) joutuvat onnettomuuteen ja joutuvat hoitamaan itseään ja yritystään samaan aikaan. Hieno tarina ja tsemppiä!

Karismaa Katleenalta

Katleena veti tyypillisen tapaansa räväkän esityksen. Esityksen aiheena oli karisman merkitys, ja miten sitä voi käyttää. Karisma ei (vastoin yleisiä käsityksiä) ole synnynnäinen ominaisuus, vaan sitä voi opetella ja treenata. Karisma koostuu kuudesta osa-alueesta (itsetuntemus, itseluottamus, ilmaisutaito, vuorovaikutustaito, läsnäolo ja persoonallisuus), ja kaikkia niitä voi kehittää. Jokainen tunnistaa karisman alitajuisesti, mutta sen tunnistaminen itsessään ei ole helppoa:

Karisma on kuin ahteri. Sitä ei voi itse arvioida luotettavasti.

Samaa ajatusta jatkaen, on varmaan aika turhaa kysyä toiselta mielipidettä karismastaan, koska vastaus on aina “karismasi on just passeli — oletko sä treenannut?” 😀

Kokeneet esiintyjät voivat myös vaimentaa tai vahvistaa karismaansa tarpeen tullen. Se voi näyttää ulkopuolisen silmistä kuin karisman saisi päälle ja pois aivan kuin kytkimestä kääntäen. Näyttelijät ja julkkikset tekevät sitä koko ajan — esimerkiksi Marilyn Monroe demonstroi miten hän pystyi muuntautumaan parissa sekunnissa taviksesta supertähdeksi.

CC BY-SA 4.0
Kuva: CC BY-SA 4.0

Tietenkin Katleena antoi karismasta myös oman esimerkkinsä.

Katleena Kortesuo

Yritykset tarvitsevat Marxismia!

Kim Väisänen veti hyvän shown. Olen vähintäänkin fani. Suomessa ei nyt ihan hirveän montaa esimerkkiä ole taloudellisesti menestyneistä yrittäjistä, jotka ottaisivat kantaa myös yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kimin omien sanojen mukaan varallisuuden paras puoli on se, että ei enää tarvitse varoa sanojaan (tätä kuunnellessa tuli vaan mieleen, että voi helveta, mähän teen tätä hommaa ihan väärässä järjestyksessä).

Kimillä oli todella hyvä esitys kansainvälistymiseen liittyen. En tosin olettanut ikinä näkeväni esitystä, jossa Kim kertoo yritysten tarvitsevan lisää Marxismia. Enkä olettanut näkeväni kuvaa Tony Halmeen hanuritatuoinnistakaan, mutta yrittäjänä jokainen päivä on seikkailu.

Kim Väisänen ja Marxismi

Verijuotikasta vegetaristille

Mad/DocVenturesin Riku ja Tunna vetivät tietenkin tuvan täyteen. Vaikka happi loppui ja hiki virtasi, kokonaissaldo oli aika cool. Ydinviestinä kaksikolla oli, että rajojaan kannattaa rikkoa, epämukavuusalueeltaan poistua ja omat ennakko-odotukset unohtaa. Harva ihminen kuitenkaan haluaa tulla kohdelluksi jonkin ryhmän yleistyksenä.

Oli hihityttävää nähdä, miten maailmanparantajahipitkin pääsivät verenmakuun Tunnan popsiessa videolla Rikun veren pöhöttämiä juotikkaita. Klippi ei välttämättä ollut herkkävatsaisimmille, mutta jäipähän ainakin mieleen.

Halusin tietenkin kaksikolta omistuskirjoitukset, sopivilla saatesanoilla:

Madventures nimmari ahnaalle kapitalistille

Jälkifiilikset

Oli todella hyvä päivä. Mahtava yleisö, mielenkiintoiset puhujat ja mukavia uusia tuttavuuksia. Ensi vuonna uudestaan!

  • Päivän parhaat hetket: Fist bump Kimin kanssa selfien jälkeen ja anonyymiksi jääneen opiskelijan kehut Älä yritä! -kirjasta.
  • Päivän heikoin hetki: hävitin kannettavan 2 minuuttia ennen esitystä. Katleenan tauti selkeästi tarttuu.

Oman esitykseni diat löytyvät SlideSharesta (muistiinpanoista löytyy kuviin taustoitusta):

Yrittäjäpäivän twiitit löytyvät twitteristä hashtagilla #YPV15.

Esiintymisjännityksen salainen vastalääke

Olen puhumassa 11.11.2015 (agh, se on jo ensi viikon keskiviikko!) Turun ammattikorkeakoulun opiskelijoiden osuuskunta Tekymin ja I-dealin järjestämässä yrittäjyyspäivässä. Muita puhujia ovat Laura Johansson, Katleena Kortesuo, Kim Väisänen ja Mad/DocVenturesin kaksikko Riku & Tunna. Tyypilliseen tapaani panikoin jo reippaasti etukäteen.

Olen käsitellyt esiintymispelkoa ja siitä selviämistä Katleenan kanssa kirjoittamassani kirjassa (Nörtin esiintymisopas), mutta ei tämä kyllä silti helpompaa ole. Nytkin on vatsa kuralla ja sydän ottaa ylikierroksia jo pelkästä ajatuksesta. Mutta jotain on tällä kertaa eri tavalla. Aikaisemmin olen nimittäin jännittänyt itsekkäästi omaa suoritustani, mutta nyt mietin koko ajan, että miten saisin annettua yleisölle oikeasti jotain. Tuntuu pahalta ajatukselta, että hukkaisin ihmisten elämästä tunnin. Ei paineita.

Liikunta ja valmistautuminen lieventävät fyysistä ahdistuneisuuden tunnetta, mikäli sellainen äityy kovin pahaksi. Onneksi minulla on kuitenkin salainen ase esiintymisjännitykseen. Koko esiintymisopetteluni viisaudet on nimittäin kirjattu tähän vihkoseen, jonka Katleena minulle antoi osana henkilökohtaista opetussuunnitelmaani. Kirjanen sisältää muun muassa kuvan joulukuusesta ja lehmästä, jonka viereen on kirjoitettu sekavalla käsialallani “kukapa lehmän häntää nostaa ellei ammu ammuu ammummuuöääh”.

Epäonnistuminen ei selkeästikään ole vaihtoehto.

Jannen työkirja

Palvelua vai pippurisuihketta?

Kävin paikallisen yrittäjän kivijalkakaupassa. Sivukorvalla kuulin, kun yrittäjä hiiltyi puhelimessa jälleen yhteen puhelinmyyjään (oma pääni ei kestäisi yhtään kivijalkaliikkeen pyörittämistä, koska kaikkiin puhelinnumeroihin pitäisi vastata). Luurin paiskomisen jälkeen vaihdoimme kokemuksia ja vuodatimme yhdessä pari turhautumisen kyyneltä. Ei mitenkään yllättäen, kokemuksemme olivat yhteneväisiä.

Yrittäjänä saat yleensä kolmenlaisia yhteydenottoja:

  1. Joku haluaa hyötyä sinusta (myydä sinulle tuotteita/palveluita tai ryövätä aikaasi/kokemustasi/näkemyksiäsi).
  2. Joku haluaa ostaa sinulta jotain.
  3. Yhteydenottaja ei oikein itsekään tiedä mitä haluaa.
123

Tyypillinen ykkösryhmän yhteydenotto on joko puhelinmyyjän soitto tai sähköposti, joka alkaa näin:

Moi Janne! Katsoin sivujanne ja meillä olisi teille todella hyvä ratkaisu. Se maksaa teille helvetisti, on ruma ja hyödytön, mutta me teemme sillä hitosti rahaa. Ja tässä pitkät pätkät jorinaa siitä miten hyvä tuote se on. Kirjoitin tekstit varmuuden vuoksi Comic Sanssilla, jotta se näyttäisi ammattilaisen kirjoittamalta. Kerro minkä näistä otat!

Viestit ovat yleensä helposti tunnistettavissa, koska ne eivät ole mitenkään räätälöityjä, tai jos ovat, ainoastaan firman tai vastaanottajan nimi on muutettu. Itse pistän yleensä tällaiset yhteydenotot suoraan roskiin tai vastaan niihin todella hitaasti, ellei kyseessä ole itseäni kiinnostava tapaus. Hyvin harvoin yhteydenotto on sellainen, että oma ostoikkuna olisi auki. Jos lompakon nyörini olisivat levällään, olisin itse jo tehnyt asian eteen jotain. Eikä yleensä ole juuri silloinkaan käyttöä kontilliselle kiinalaisia LED-valoja.

Kakkosryhmän yhteydenotot yritän hoitaa siltä istumalta ja asian vaatimalla vakavuudella. Mikään ei tunnu niin jännittävältä kuin potentiaalisen asiakkaan yhteydenotto! Sellaiseen vastaa tietenkin mielellään. Täydellisessä maailmassa viesti on tällainen:

Moi! Tarvitsen asian x, budjetti on y, valmista pitäisi olla z. Onnistuuko?

Hankalimpia ovat kolmosryhmän yhteydenotot. Yleensä pienellä penkomisella ne osoittautuvat ykkösryhmän yhteydenotoiksi, jotka on vain kirjoitettu erityisen sekavasti:

Terve Janne! Mulla olis pari hyvää ajatusta joita olen pohtinut kahdenkymmenen kaljan jälkeen. Se on niin hyvä idea että haluaisin että allekirjoitetaan salassapitosopimus miljoonan euron sanktiolla ennen kuin kerron mitään. Mitään en tietenkään maksa näkemyksistäsi, ja haluaisin tuhlata aikaasi tapaamisella jossa horisen omiani ja kerron miten en osaa koodata, suunnitella, eikä minulla ole oikeastaan ole rahaa tai ensimmäistäkään asiakasta mietittynä. Itse asiassa olen sitä mieltä että koko internet pitäisi räjäyttää. Milloin nähdään?

Valitettavan usein nämä yhteydenotot ovat myös sellaisia, jotka kaupaksi muodostuessaan ovat juuri niitä hankalimpia ja monimutkaisimpia tapauksia. Tietenkin erilaiset yhteistyökuviot myös menevät samaan ryhmään:

Moi! Mulla olisi molempia osapuolia hyödyttävä ehdotus. Uskoisin että olisit hyvä yhteistyökumppani vaikka olemmekin putkiliike ja te teette verkkopalveluita. Yhteistyön malli on sellainen että ratsastamme maineellasi mutta olemme itse sotkemassa asioita välissä. Tietenkin otamme tästä myös tuntuvan korvauksen ja syytämme sinua kun homma menee persiilleen. Milloin sinulla olisi aikaa parin tunnin sessiolle?

Rasittavimpia kolmosryhmän yhteydenotoista ovat kuitenkin sellaiset yhteydenotot jotka ovat liian tärkeitä silputtavaksi mutta liian turhia heti vastattavaksi:

Hei huomasin että teilläkin on asia x rempallaan. Kirjoitan tästä pitkä meilin, mutta en oikein tiedä pitäisikö minun tehdä se teille hintaan x, y, z, å, ä tai ö, mutta silloin en voisi päästä pätemään. Varmuuden vuoksi kirjoitan vielä 300 riviä meiliä, jossa voin kertoa miten tärkeästä asiasta on kysymys. En kiusallanikaan kerro mitä sinun pitäisi mielestäni tehdä, jotta joudut varmasti lukemaan koko meilin läpi uudelleen ainakin viisi kertaa, ja sen jälkeen joudut vielä soittamaan minulle.

“Hauskinta” näissä yhteydenotoissa tietenkin on, että kakkosryhmän yhteydenotot ovat omalle yrityksellesi tärkeimpiä, mutta niihin menee vähiten aikaa. Eniten aikaa palaa sitten sellaisiin viesteihin, joista ei ole yrityksellesi välttämättä mitään iloa. Siksi kannattaa opetella sanomaan ei ja tehdä se usein.

Kannattaa olla hyvin tarkka kenet päästää kynnyksen yli ja kenelle tarjoaa pippurisuihketta. Aikavarkaat ja muut sählärit kun roikkuvat ovessa kuin zombiet konsanaan, eikä niistä pääse irti ilman moottorisahaa ja polttopulloa.

Paras tapa sössiä elämänsä yrittäjänä, osa I

Kun töissä on kivaa, menettää helposti ajantajun ja painaa vaan menemään. Ja jos asiat menevät huonommin, on luonnollista upottaa työhön lisätunteja ja kuvitella sitä kautta pelastavansa tilanteen. Molemmissa tapauksessa perhe ja kaverit jäävät helposti taka-alalle. Jossain vaiheessa kaverit lakkaavat kutsumasta bileisiin ja totut siihen että puoliso hoitaa kodin juoksevat asiat. Olet huomaamattasi lipsunut tilanteeseen, jossa työ muodostaa suurimman osan elämästäsi.

Sanomattakin lienee selvää, että tilanne on hyvin riskialtis kaikenlaisille ongelmille. Jos työ on koko elämäsi, lapset ja parisuhde jäävät helposti vähemmälle huomiolle. Eikä aikaakaan, kun olet työtön läski yksiössä, ilman lapsia ja puolisoa. Kannattaa huolehtia itsestään ja sosiaalisista suhteistaan, ennen kuin on liian myöhäistä.

Miten sitten pitää ihmissuhteet kasassa?

  • Pidä lomia. Lomien ei tarvitse olla samaan aikaan kuin muu Suomi makaa laiturin nokassa, vaan voit valita itsellesi ja yrityksellesi parhaiten sopivan ajan (olet yrittäjä, se on niitä harvoja etuja joita voi oikeasti käyttää hyödykseen). Itse painan töitä helposti sen 6 päivää viikossa, mutta tiedän että 7 päivä on melko toiveajattelua. Jokainen tarvitsee hetken hengähtämisaikaa, ja yksi päivä viikossa on minimi. Yritän pitää myös jokaisen 7 viikon välein vähän löysemmän viikon, jolloin en ole tavoitettavissa helposti.
  • Yritä pitää työt työpaikalla. Yrittäjänä tämä on erityisen vaikeaa. Työt tulevat jossain määrin aina työpaikalta mukaan kotiin, mutta ei se sitä tarkoita että sinun kannattaisi tehdä töitä koko ajan.
  • Palkkaa lisäkäsiä. Muistat varmaan, että firmassa tarvitaan vain kahdenlaisia ihmisiä (niitä jotka hankkivat asiakkaat ja niitä jotka tekevät työt)? Sääntöön on poikkeuksena ne työntekijät, jotka hoitavat sinun työsi. Kun yritys kasvaa, palkkaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa assari, projektipäällikkö tai työmaapäällikkö joka on sinun oikea kätesi firmassa. Heti kun saat työnnettyä töitäsi muille, elämäsi laatu paranee kohisten ja firmakin hyötyy.
  • Pidä rajat. Kun olet saanut palkattua firmaan ihmisiä jotka tekevät sinun töitäsi, ala olemaan laiska työntekijöiden yhteydenottojen kanssa. Firma pyörii kyllä itsestään, jos ihmiset hoitavat työnsä. Jokaiseen yhteydenottoon ei tarvitse tai kannata reagoida.
  • Riittävän hyvä on parempi kuin tosi hyvä. Tähän syyllistyy hirvittävän moni yrittäjä. Asiakkaalle tehdään helposti sellaista laatua jota hän ei ole edes tilannut — tai vielä pahempaa, edes tiedä saavansa.
  • Tee työsi tehokkaammin. Oletko ihan varma, että asiakas tarvitsee sopimukset paperisina? Entä onko jokainen työvaihe oikeasti tarpeellinen? Sähköisten työkalujen käyttäminen ja omien prosessien virtaviivaistaminen helpottaa elämää kummasti, jolloin aikaa jää tärkeämmille asioille.

Toki voit olla noudattamatta näitä vinkkejä. Ei ole sellaista bisneskriisiä, jota ei kunnon sössiminen ihmissuhteissa synkentäisi.