Kasa kirjoja ja Visconti Homo Sapiens Evolution -mustekynä.

Mitkä ovat sinun alasi kirjoittamattomat säännöt?

Lähdetään tällä kertaa vähän kauempaa liikkeelle.

En tarkalleen ottaen tiedä, miten muut ihmiset keräävät tietoa ja opiskelevat. Itse olen kokenut peruskoulun, lukion, yliopiston ja sen päälle erilaiset yksittäiset kurssit mielenkiintoisten aiheiden ympärille (kuten HHJ®, toimitusjohtajakurssi ja TMC-koulutus). Pääsääntöisesti oppiminen tapahtuu noissa puitteissa kurssimuotoisesti ja ryhmänä.

Se on siis itse opetuksen osuus. Oppiminen ei tapahdu minulla kuitenkaan samaan aikaan kuin opetus. Oppiminen vaatii itselläni ainakin itse tekemistä, hetkellisiä pysähdyksiä, toistoja ja aikaa sulatella asioita. Erittäin tehokkaaksi tekniikaksi olen huomannut kirjoittamisen.

Sitäkin on kahdenlaista.

Julkinen kirjoittaminen on esimerkiksi tähän blogiin ja uutiskirjeesen kirjoittamista. Tässä metodissa on paljon hyötyjä, vaikka se onkin usein työlästä. Julkinen kirjoittaminen on muita varten, joten joitain kohtia kirjoituksessa joutuu yksinkertaistamaan. Vastaavasti joitain asioita joutuu tarkentamaan itselleen, kun tekstistä huomaa yllättäen omaavansa isojakin aukkoja perusasioissa. Julkinen kirjoittaminen siis ikään kuin pakottaa kertaamaan perusasiat jostain aiheesta ja vastaavasti selkeyttämään omia ajatuksia sellaisiksi, että muutkin siitä jotain ymmärtävät.

Yksityinen kirjoittaminen on enemmän fyysinen prosessi, jossa kirjoitan asioita muistiin joko päiväkirjaan, reMarkable-tabletille tai muistivihkoihin. Koska kirjoittaminen tapahtuu kynällä, muistijälki on erilainen. Ja koska käsialani on sysipaska, kirjoittaminen vaatii minulta uskomattoman määrän huolellisuutta ja energiaa. Siksi varaan tämän kirjoittamisen muodon vain sellaisille asioille, jotka ovat todella tärkeitä.

Päiväkirja ja reMarkable ovat aika itsestäänselviä asioita: ensimmäinen on siviilielämän tapahtumiin liittyvä, vuosikymmeniä jatkunut projekti. reMarkable taas on enimmäkseen työmuistiinpanoja varten.

Ja sitten ovat muistikirjat.

Jos elämässäni on joku iso asia, jonka ympärillä huomaan pyöriväni vuodesta toiseen, alan kerätä siihen liittyviä asioita talteen yksiin kansiin. Kirjoihin ja kansiin päätyneitä asioita ovat mm. Aucor (edellinen it-alan firmani), terveys, digital detox, lean, stoalaisuus ja turnaround eli yritysten tervehdyttäminen.

Leatherpress-muistikirja puupinnalla, mustavalkokuva.
Myönnän, minulla on fiksaatio muistikirjoihin. Kuvassa tervehdyttämisen muistikirja.

Mitä sitten tyypillisesti kerään talteen? Se tietenkin riippuu aiheesta, mutta yleensä kerään fyysisiin muistikirjoihin talteen sellaisia asioita, jotka ovat muuttumattomia, tärkeitä ja vähän tunnettuja. Esimerkiksi turnaroundeihin liittyen olen kerännyt tällaisia aiheita:

  • Sanasto, slangi ja selitykset.
  • Tärkeimmät käsitteet.
  • Tiivistelmiä (aiheeseen liittyvistä kirjoista).
  • Rahoitus.
  • Lainsäädäntö.
  • Henkilöstöasiat.
  • Rahansäästökeinoja.
  • Muutoskeinoja.
  • Perintäprosessi.
  • Yrityskaupat.
  • Tarinat.
  • Merkittävät osaajat ja kumppanit.
  • Alakohtaiset kirjoittamattomat säännöt.

Tuo viimeinen on tietenkin se mielenkiintoisin osuus.

Jokaisella alalla nimittäin on omat lainalaisuutensa, käytäntönsä ja kulttuurinsa. Mistä hyvänsä alasta löytyy kirjoitettuja kirjoja, youtube-videoita ja sometilejä seurattavaksi. Mutta vaikka periaatteessa kaikki maailman tieto on helposti saatavissa, se arvokkain tieto ei ole yleensä kirjoitettuna mihinkään. Tuon tiedon louhiminen vaatii superammattilaisten kanssa käytyjä luottamuksellisia keskusteluja, kokemusta ja pohdintaa. Se on sitä arvokkainta mahdollisinta valuuttaa, jota yritysten johtamisessa tarvitaan. Sellaista tietoa ei kirjoitella blogipostauksiin eikä sitä löydä netistä.

Onko sinun alallasi jotain sellaisia kirjoittamattomia sääntöjä tai suorastaan lakeja, joita on hankala selittää ulkopuolisille?