Siis, todella kusessa.
Seisoin tulikuumassa suihkussa otsa kaakelia vasten. Limainen suihkuverho takertui jalkaa vasten kuin känniääliö baarissa, mutta se ei edes rekisteröitynyt kunnolla tajuntaani. Kipu oli sietämätöntä. Se poltti syvällä selässä ja vatsassa. Tuntui kuin selkärankani olisi täynnä tulikuumia metallilastuja. Kipu tuli aaltoina, jokainen aalto edellistä pahempana.
Sitten se loppui.
Ja alkoi uudestaan.
Ja uudestaan.
Ikinä ei tiennyt, alkaisiko pian uusi aalto vai oliko tämä nyt tässä. Toistin aaltojen tahtiin mielessäni lausetta "this too, shall pass" ja yritin hengittää. Kivun pahentuessa lausekin puuroutui tunnistamattomaksi thistoooshapaah-mantraksi. Lopulta hokema päättyi oksentamiseen, kun kipu yltyi sietämättömäksi. Tulikuuma vesihöyry, aaltoileva kipu ja oksennuksen lemu sekoittuivat jonkinlaiseksi absurdiksi kellertäväksi näytelmäksi.
Kun kohtaus meni viimein ohi, makasin suihkun lattialla sikiöasennossa ja kuuntelin voimattomana veden levollista lirinää. En jaksanut avata silmiäni tai nousta ylös. Iho oli arka ja kaikkiin lihaksiin sattui. Olo oli hirveä. En kuollut tuolloin, vaikka välillä toivoin sitä.
Kohtaukset loppuivat lopulta yhdellä tehokkaalla leikkauksella, mutta fyysinen kipu ei ollut pahinta, mitä tuohon aikaan jouduin sietämään. Surkeaan sappirakkoon tepsi kirurgin veitsi, mutta vaikeaan vitutukseen ei auttanut alkoholikaan.
Olin nimittäin juuri tajunnut, miten olin rakentanut yrityksestä itselleni vankilan.
IT-firmani oli sen verran iso taloudellinen ja henkinen investointi, että sitä ei voinut noin vain lopettaa, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli. Yritys tuotti nipin napin elannon ja vähän tulosta, mutta vastapainoksi jouduin pitämään päiväkotia ihmisille, joita ei olisi pitänyt ikinä edes palkata. Ja toisin kuin työntekijäni, en vain voinut heittää irtisanomislappua pöydälle ja rallatella uusien haasteiden pariin.
Tunsin olevani epäonnistunut kaikessa: tulos näykki nollaviivaa, työntekijöiden kanssa joutui jatkuvasti varomaan sanojaan ja läskiäkin oli kertynyt vyötärölle stressin seurauksena pienen ranskalaisen vaatemallin verran. Arki kului itse aiheutettujen tulipalojen sammuttelussa ja isoimmat strategiset linjaukset piti pohtia öisin keltaisten katulamppujen loisteessa.
Olin uupunut, poikki, kaput.
Yhtenä sapenmakuisena yönä sitten totesin itsekseni, että thistoooshapaah, perkele.
Lopetin turhan puuhastelun. Karsin palveluita ja pistin tuotteistusprojektin käyntiin. Opettelin kieltäytymään epämääräisistä yhteistyöprojekteista ja tuumailin tosissani, ketkä ovat asiakkaitamme ja miksi. Vetelin isolla pensselillä suunnitelmat seuraaviksi vuosiksi. Minusta tuli pahimman luokan kassavirtafanaatikko.
Ja se toimi.
Parin vuoden kuluttua tiputin firman avaimet ostajan pöydälle ja lähdin lomalle. Olisin voinut myös jatkaa firman pyörittämistä, koska olin rakentanut yrityksestäni hyvin hyrräävän tuloskoneen. En vain halunnut. En enää ikinä halunnut joutua tilanteeseen, jossa joutuisin valitsemaan perheeni ja jonkun kiukuttelevan työntekijän tarpeiden välillä.
Ei. Koskaan. Enää.
Nyt firma on myyty ja elän elämäni onnellisinta aikaa. Ylipaino on sulanut, aamuisin ei vituta nousta sängystä ja saan tehdä töitä rakastamieni asiakkaiden kanssa. Lomailen silloin kun huvittaa, eikä minun tarvitse ottaa enää jokaista ovesta sisään änkeävää renkaanpotkijaa asiakkaaksi.
En valehtele. Onhan se mahtava tunne.
En kerro tätä rehvastellakseni, vaan siksi, että se on mahdollista sinullekin. Haluan auttaa myös sinua pääsemään tilanteeseen, jossa yrityksestäsi tulee riippakiven sijasta joko tuottoisa yrityskauppa tai elämää vakauttava vaurauden lähde.
Mietit varmasti tässä kohtaa, että juuri sinun yrityksesi on erityistapaus. Että seuraavat neuvot eivät päde sinuun, koska yrityksesi ei ole asiantuntijayritys, ala on erilainen tai bisneksessä on jotain poikkeavaa.
Voi olla. Tai sitten ei.
Jokainen menestynyt yritys on omistajilleen miellyttävä tuloskone, kun taas jokainen yrmeä yrittäjä on pistänyt firmansa solmuun hieman eri tavalla. Siksi ei kannatakaan keskittyä siihen, miksi sinun firmasi asiat ovat solmussa, vaan siihen, miten niiden pitäisi olla. Sinä olet kuitenkin oman yrityksesi paras asiantuntija. SINÄ tiedät ihan varmasti, mikä firmassasi mättää, kunhan ensin näet, miten hyvin asiat voisivat olla.
Onneksesi korjausprosessi on hyvin yksinkertainen. Seuraavaksi kerron👇, miten tilannetta lähdetään korjaamaan.
Tästä eteenpäin sisältö on vain uutiskirjeeni tilaajille. Älä huoli, en spämmää sinua, ja lähetän uutiskirjeen vain kerran viikossa (ja voit peruuttaa uutiskirjeen tilauksen milloin vain). Kun olet vahvistanut rekisteröitymisen sähköpostissasi, palaa uudestaan tälle sivulle.