Kuva viskilasista.

Tämä on lähes yhtä vaarallista kuin epäonnistuminen

Tyypillisesti yrittäjän arki menee tulipaloja sammutellessa. On erilaista kiirettä, kiukkua ja kassakriisiä.

Jossain kohtaa kuitenkin kova työ ja fiksut päätökset palkitaan ja firma menestyy. Pätäkkää alkaa puskea ovista ja ikkunoista. Sähköposti täyttyy yhteydenotoista. Sukulaisilta ja tuttavilta tulee piilokateellista piikittelyä.

Menestys yllättää yrittäjänkin.

Yrittäjät ovat tottuneet toimimaan tietynlaisen stressin kanssa. Se on turvallista ja tuttua, kun painii aina samojen ongelmien kanssa. Mutta mitäs sitten tehdä, kun oikeasti firmalla meneekin hyvin?

Olo on outo.

Ensin ei oikein ota uskoakseen, että mikään ei olekaan vialla.

Seuraavaksi sitä alkaa miettiä mielessään kaikenlaisia skenaarioita, miten asiat voisivat mennä pieleen. Aivan kuten uutislähetykseen löytyy jostain aina sama määrä ahdistavia uutisia, myös yrittäjän mielessä pyörivät samanlaiset uhkakuvat, oli edessä sitten hiihtoloma tai ydintalvi.

Osa yrittäjistä alkaa keksiä itselleen ongelmia. Ei tietenkään tarkoituksella, mutta silleen alitajuisesti. Otetaan tarpeettomia riskejä, lähdetään laajentamaan, ostellaan typeriä juttuja ja niin edelleen.

Se on tietenkin ihan normaalia, mutta onnistumisen yllättäessä olisi hyvä olla varautunut. Ei nimittäin ole kiva jos pääsee maaliin vain huomatakseen, että vähempikin vaiva olisi riittänyt.

Onnistumisiinkin voi varautua suunnittelemalla asioita etukäteen, esimerkiksi näin:

  1. Tee yrityksestä kannattavaa tai jos se ei ole mahdollista, lopeta liiketoiminta.
  2. Kasvata yritys sille tasolle että sen voi myydä tai sille voi hankkia vetäjän.
  3. Kun tilillä on x euroa, investoi siitä joka kuukausi x prosenttia passiivisiin indeksirahastoihin.
  4. Kun perheen varallisuus riittää 20 vuodeksi, käytä aikaa harrastukseen x, uuteen liikeideaan y tai opiskeluun aiheesta z.
  5. Kun varallisuutta on kertynyt x euroa, lahjoita siitä y prosenttia hyväntekeväisyyskohteeseen z.

Ja niin edelleen.

Suunnitelmaa voi jatkaa niin pitkälle kuin haluaa. Olisi tietenkin hyvä, että suunnitelman tavoitteena on joku itsellesi tärkeä asia. Muiden unelmia ei kannata lähteä tavoittelemaan.

Alitajunta on väkevä instrumentti. Useimmiten pelkkä suunnitelmien tekeminen pistää mielen raksuttamaan oikeaan suuntaan. Sitten kun aikaa kuluu, huomaakin miten on päässyt tavoitteisiinsa ikään kuin huomaamatta.