Yrittäjän vaaralliset ajatusmallit, osa III: pihistely

Kulukuri ja kassavirran hallinta ovat kriittinen osa menestyvän yrittäjän työkalupakkia. Yleensä yrityksissä on kaikenlaista hankintoihin liittyvää epäselvyyttä, mikä johtuu harkitsemattomista hankinnoista ja typeristä investoinneista. Voisi jopa sanoa, että rahan törsääminen kyllä onnistuu kaikilta. Siksi tuntuukin jotenkin likaiselta sanoa, että säästäminen on joskus pahasta.

Säästeliäisyys pääsääntöisesti on kuitenkin hyve, ainakin siviilipuolella. Yritystoiminnassa väärässä paikassa säästäminen on kuitenkin helvetin tyhmää ja pahimmillaan estää firmaa kasvamasta täyteen potentiaaliinsa. Jekku on siinä, että tietää milloin on aika investoida surutta parempaan ja milloin pitää kuristaa nyörejä tiukemmalle.

Mistä sitten tietää, kannattaako polttaa rahaa kalliimpaan koneeseen, uuteen pakuun tai hitsausrobottiin?

Olisipa minulla tähän yksinkertainen vastaus.

Jos olisi, saisin todennäköisesti Nobelin palkinnon. Nobelia ei kuitenkaan taida olla tulossa, joten täytyy tyytyä seuraavaksi parhaaseen ratkaisuun: itseään fiksumpien apinointiin.

Ray Dalio on amerikkalainen miljardööri, jolla on törkeän massimäärän lisäksi mielenkiintoinen suhtautuminen päätöksentekoon. Dalio avaa tarkemmin periaatteitaan kirjassa Principles: Life and Work. Tiivistettynä Dalio rohkaisee rakentamaan omista päätöksentekomalleista laskumenetelmiä – ja sitten hiomaan algoritmeja koko ajan oman päätöksenteon rinnalla. Tämä johtaa parempiin päätöksiin ja mahdollistaa jossain vaiheessa myös oman osaamisen levittämisen yritykseen helpommin.

Harvalla meillä on osaamista tai varaa alkaa rakentelemaan tekoälyrobotteja. Onneksi ei tarvitsekaan, sillä pelkkä taulukkolaskentaohjelma riittää.

Alla on esimerkki omasta päätöksentekokoneestani, jonka perusteella arvioin, onko ostos todennäköisesti hyvä päätös vai huti hankinta.

Miten tuollaisen päätöksentekokoneen voi sitten rakentaa?

1. Listaa ensin kaikki päätöksentekoon vaikuttavat asiat omille riveilleen, olivat ne sitten kuinka pieniä tai naurettavia hyvänsä. Jos ne vaikuttavat päätöksentekoon omassa päässäsi, ne kuuluvat päätöksentekokoneeseen. Älä mieti sitä, mitä muut ajattelevat, vaan sitä miten itse teet päätöksiä.
   
2. Anna kaikille vaihtoehdoille oletusarvo (esimerkiksi -1, 0 ja 1).
   
3. Testaa päätöksentekokonettasi viimeaikaisilla päätöksillä: jos et saa päätöksentekokoneesta samaa vastausta kuin mihin todellisessa elämässä päädyit, säädä lukuja isommiksi tai pienemmiksi (esimerkiksi jonkun vaikutuksen negatiivinen painoarvo voi olla -5 tai vaikka 0,2) kunnes saat saman vastauksen.

Nyt voit käyttää päätöksentekokonetta seuraavaa päätöstä pähkäillessä. Kokemuksien karttuessa päätöksentekokonekin kehittyy, ja sinäkin teet parempia päätöksiä.

Jaoin oman päätöksentekokoneeni Google Sheets taulukkona täällä. Voit tehdä siitä kopion ja sorvata siitä mieleisesi (tuplaklikkaamalla D-sarakkeen solua saat kaavan näkyviin ja pystyt muokkaamaan lukuja mielesi mukaan).

Säästämällä ei ole yhtään firmaa kasvatettu. On paljon parempi kasvattaa kakkua kuin miettiä, miten pieneksi lusikan saa hiottua.