Kivi, Paperi, Sähköruoska
Modeemin sirinästä raudan kolinaan
Kävin puhumassa 5.9.2019 Tietokeskuksen järjestämässä tapahtumassa leanista. Samalle päivälle sattui sopivasti myös toinen lean-esitys, joten piti kohtuullisesti kiirettä. 😀 Arokki Creative ikuisti esityksen, ja se on nähtävissä alla kokonaisuudessaan.
Joskus on erityisen kiva nukkua. Erityisesti aamulla. Ja erityisesti vielä silloin, kun on lomalla. Nukkumisesta ei välttämättä tule mitään, jos jälkikasvu päättää vetää innostuneen kimakan riehumisrallin Minecraft-alttarin edessä aamuisin. Sen sijaan että kiukkuinen isikarhu mönkisi murisemaan jälkikasvua hiljaiseksi, ajattelin automatisoida prosessin. Oma osaaminen ei ihan riittänyt, joten kyselin twitteristä näkemyksiä. Juho Lehtisen ajatus tuntuikin heti toteuttamiskelpoiselta:
Yks ratkasu olis hankkia wifi (tai muuten etäohjattava pistorasia) ja sitten erikseen vaikka raspi, joka seuraa desibelirajaa. Kun menee yli niin lähettää vaan signaalin pistorasialle et "Good night"
— Juho Łɇħŧᵾ Lehtinen (@lehtuska) August 6, 2018
Sitten vain googlettelemaan ja päätä raapimaan. Tavoitteena on tehdä kokonaisuus, joka varoittaa visuaalisesti jos melutaso nousee liian korkealle ja tarvittaessa katkaisee virran etäpistorasiasta jos melutaso ei palaudu järkevälle tasolle. Järjestelmän pitää myös saada laitettua päälle/pois kännykästä. Ja olisi hyvä, jos ei joudu kolvailemaan, koska olen todella hyvä johtamaan sähköä.
Yhden illan suunnittelun jälkeen päädyin seuraavanlaiseen kokonaisuuteen:
Netatmo on noista kallein yksittäinen elementti, ja Fibaron älypistorasian hintakin oli kohtuu suolainen. Budjettitietoinen kolvailija saattaa saada rakennettua vastaavanlaisen kokonaisuuden varmasti halvemmalla, jos keskittyy edukkaampiin komponentteihin.
Ohessa ohje kokonaisuuden rakentamiseksi.
Raspberryn asentaminen ja konffaus vei määrällisesti eniten aikaa, mutta oli myöskin hyvin tyydyttävää. En halunnut asentaa raspiin (kyllä, se on Raspberry Pi:n lempinimi) erillistä näyttöä ja näppistä, vaan halusin hallinnoida sitä pelkän komentorivin kautta. 3B+ sisältää valmiin wifi-piirin, joten erillistä wifi-donglea ei tarvita. Tarvitset raspin lisäksi koneen jossa voit myös kirjoittaa muistikortille (OS X:llä voit käyttää Etcheriä).
Hae uusin Raspbian käyttöjärjestelmä. Minulla oli kortille esiasennettuna NOOBS, mikä oli virhe. Tuhlasin kuitenkin turhan paljon aikaa sähläämiseen, kun yritin päästä raspiin sisälle SSH:lla ja ei vaan ottanut onnistuakseen. Mieluummin asentaa oikean käyttiksen niin pääsee saman tien sukeltamaan linux-maailman syvään päätyyn. Raspberryn sivuilla on selkeät ohjeet asennukseen (ja tässä hyvä ohje ns. headless-moodissa asentamiseen).
Asentaessa on hyvä muistaa laittaa ssh päälle (ohje, kohta 3) ja asettaa wifi-tunnukset kuntoon. Näin asennuksen jälkeen raspi menee suoraan wifi-verkkoon ja pääset ssh:lla sisään:
$ ssh pi@raspberrypi.local
Sitten pääsee konfiguroimaan raspia komennolla:
$ sudo raspi-config
Vaihda ensimmäiseksi salasanasi. Säädä kuntoon myös aikavyöhyke ja kieliasetukset (mahdolliset lokalisaatioon liittyvät virheilmoitukset pystyy fiksaamaan helposti googlettamalla).
Nyt kun raspi osaa mennä verkkoon, asennetaan Netatmo. Minulla oli nurkissa ajelehtimassa Netatmon vanha sääasema, jossa on erillinen sisä- ja ulkoasema. Onneksi sisäasema tallentaa äänitasotietoa, sillä pikaisesti googlettamalla äänen voimakkuuden monitorointi ei olisi ollut ihan yksinkertaista. Netatmosta pystyy hakemaan dataa rajapinnan kautta, mutta se vaatii rekisteröimisen Netatmon sivuilla (ilmaista). Asenna sitten Netatmon wrapperi Pythonille:
$ pip install lnetatmo
Db-taso saadaan nyt haettua Netatmon rajapinnasta pythonilla:
Netatmon rajapinta ei valitettavasti anna reaaliaikaista dataa, vaan tieto tulee 5 minuutin intervalleilla. Tähän käyttötarkoitukseen se on ihan riittävä, mutta reaaliaikaisempien sovellusten kanssa Netatmo ei ole oikea valinta.
Juho Lehtisen suosituksesta ostin Fibaron etähallittavan pistorasian. Pistorasia käyttää Z-wave -teknologiaa. Pistorasian lisäksi tarvitaan Z-wave -hubi, jonka olisi voinut hankkia erillisenä USB-donglenakin. Päädyin kuitenkin laajentamaan raspia ostamalla siihen z-wave -hallinnointipiirin. Se mahtui kivuttomasti läpinäkyvään koteloon.
Itse pistorasian ja z-wave -piirin asennus sujuivat ongelmitta. Enemmän päänvaivaa tuotti z-wave ohjelmiston ja serverin asentaminen raspille. Ohjelmiston asennus onnistui ohjeiden mukaan ja sitten piti vähän fiksata (ohje). Tämän jälkeen Z-wave Smart Home hubi löytyy selaimella raspin osoitteesta, portista 8083. Kirjaudu sisään ja liitä Fibaron etäpistorasia hubiin.
Z-wave Smart Home rajapinnan dokumentaatio oli vähän raskasta kahlattavaa. Loppujen lopuksi ainoa tapa selvittää millä pistorasian saa päälle/pois oli kurkkia millaisia komentoja Z-Wave Smart Home hallintapaneeli javascriptillä hubille lähettää (Chrome developer tools auki ja kliksuttelemaan nappeja expert -moodissa). Kun autentikaation ja komentourlin sai kaivettua, pistorasian laittaminen päälle/pois oli melko yksinkertaista:
Alkuperäinen ajatukseni oli, että pleikkarin virta katkeaisi varoittamatta, mutta tarkemmin ajatellen siitä olisi saattanut saada luisen nyrkin aamuherätykseksi naamatauluun. Niinpä täytyi viritellä jonkinlainen varoitusmekanismi. Vaihtoehtoina olisi ollut etsiä joku ulkoinen ledisysteemi ja liittää se raspiin. Sen sijaan olin laiska ja otin raspin omat ledit hyötykäyttöön (raspissa on punainen ja vihreä ledi). Molempia voi hallinnoida suoraan komentoriviltä:
En kuitenkaan halunnut, että järjestelmä on koko ajan aktiivinen. Silloin kun MINÄ pelaan niin volyymia pitää tietenkin olla riittävästi. 😉 Sitä varten tein erikseen mekanismin, jolla järjestelmän voi ”virittää”:
Kun järjestelmä on viritetty, vihreä ledi syttyy palamaan. Kun viritys on poistettu, molemmat ledit ovat pimeinä ja pistorasiasta tulee virtaa normaalisti. Virittäminen onnistuu toki SSH:n ylikin, mutta tulevaisuudessa tähän olisi varmaan kiva hankkia joku fyysinen kytkin. Sitä odotellessa, asensin puhelimeen applikaation, jolla voi ajaa helposti SSH-makroja raspille. Virittäminen onnistuu siis puhelimella suhteellisen vaivattomasti.
Lopusi loin monitorointiskriptin, joka tarkistaa onko järjestelmä viritetty, ja jos on, tarkistaa melutason. Jos melutaso on hyväksyttävällä tasolla, ei tapahdu mitään. Jos melutaso on liian korkea, ensin vilkutetaan punaisia ledejä viisi minuuttia. Jos tänä aikana melutaso nousee vielä yli sallitun rajan, ledi menee punaiseksi ja pistorasialle lähtee sulkemiskomento.
Monitorointiskripti ajetaan minuutin välein cronilla:
$ */1 * * * * sudo python /home/pi/Documents/skriptit/monitor.py
Sitten vaan virta irti, raspi paikoilleen ja laitteet seinään. Kokonaisuus toimii hämmentävän hyvin ainakin arkitestailussa. Seuraavaksi täytyy etsiä hyväksyttävät melutasot ja hankkia raspiin mekaaninen kytkin.
Saas tosin nähdä kauanko pikkumiehiltä kestää tajuta, että koko homman voi kiertää laittamalla pleikkarin johdon vapaaseen pistorasiaan…
Nyt kun kaikki ovat kirmaamassa kesälomille, on taas hyvä hetki treenata sähköpostinhallinnan lihaksia.
Olen aikaisemminkin kirjoittanut sähköpostilimbon hallinnasta. Vinkit ovat edelleen ajankohtaisia, mutta haluaisin täydentää listaa vielä yhdellä Lean-opiskeluista tutuksi tulleella vinkillä: first in, first out. Eli käsittele sähköpostit sitä mukaa kun ne tulevat, ei jossain satunnaisessa järjestyksessä. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että opetat itsesi määrätietoisesti purkamaan listaa pohjalta käsin. Aluksi se on hankalaa ja vaatii hieman itsekuria, mutta kun tavasta saa kiinni, ei oikeastaan enää haluakaan palata vanhaan tapaan.
Tähän on useita syitä:
Jos fifo ei jostain syystä onnistu, se yleensä kertoo siitä, että meililaatikkoon tulee liian vaihtelevaa tavaraa. Jos sinne puskee tikettejä (miksi?), uutiskirjeitä (unsubscribe!), tarjouksia (MIKSI?), automatisoituja viestejä (filteröi ne arkistoon), yksityiselämän sposteja (kuka lähettää enää sähköposteja, kun WhatsApp on keksitty?) ja tarjouspyyntöjä (mikseivät ne mene suoraan CRM:ään?) sekaisin, ongelma on isompi ja vaatii määrätietoista siivoustoimintaa. Sotkuisinkin sähköpostilaatikko tyhjenee parissa illassa, kun opettelee lajittelemaan suodattimilla sähköpostit oikein.
Olen nyt käsitellyt sähköpostini tulojärjestyksessä melkein vuoden ajan, ja voin luvata että se oikeasti toimii. Ihan sama miten kiireinen toimitusjohtaja, myyjä tai projektipäällikkö oletkaan, meilitulva on taltutettavissa.
Olisiko nyt hyvä hetki siivoilla sähköpostilaatikkoa?
Salihommat ehtivät olemaan reilun kuukauden täysin retuperällä. Pari perättäistä flunssaa, remontti ja muutto pitivät huolen siitä, että salille ei ole ollut asiaa. Nyt onkin hyvä hetki käydä vähän läpi, mitä on saanut rautaa halaillessa aikaiseksi.
Muuton yhteydessä purin vanhoja vaatteita, ja sieltä löytyi laadukas huppari jota en ollut hennonnut heittää kierrätykseen. Sain sen kiitokseksi Boost Turulta, kun kävin jakamassa tarinani Epäonnistumisen päivässä 2011. Muistan vieläkin miten vitutti, kun en mahtunut siihen. Huppari ei siis ole mitenkään erityisen pieni (L), mutta silloin se ei olisi mahtunut kiinni ilman leipäveistä ja jeesusteippiä. Nyt se meni päälle suht kivuttomasti.
Se oli hieman hämmentävä hetki. Ensimmäisenä ajattelin, että vaatteenpienentäjätonttujen veemäinen veljeskunta onkin viettänyt railakkaan pikkujouluiltaman ja pienessä pöhnässä sitten käynyt vaihteeksi lajittelemassa kuivausrumpuun parillisia sukkia ja venyttämässä varastoituja vaatteita. Mutta joo ei. Kyllä se on ihan alkuperäisessä koossa.
Luulen, että aika monella kroppaansa muokkaavalla saliapinalla on samanlaiset fiilikset. Tuntuu, että tuloksia ei tule pitkään aikaan, ja sitten tulokset tulevatkin yhdessä hujauksessa. Ei siksi, että ne oikeasti tapahtuisivat nopeasti, vaan siksi, että muutos on niin salakavalaa ettei sitä itse huomaa.
Moni on sanonut huomanneensa muutokset saliharrastuksen alettua, mutta itselläni on ollut oikeasti ongelmia muutosten huomaamisessa. Se johtuu ihan vaan siitä, että itsellä on mielessään tietty omakuva, jota ei ole nopea karistaa. Kun oma mielikuva on punkero, siitä ei pääse irti helposti. Aina se vaatii sen jonkun toisen sanomaan, että perse on noussut ylemmäs. Tarina ei tosin kerro, että tarkoitettiinko tällä heitolla naamaa vai tarakkaa.
Harmittaa vähän, että mennyt salille aikaisemmin. Kynnys salille menemiseen oli melko korkea, koska en ollut käynyt salilla ennen vuotta 2015 kuin ehkä kerran tai kaksi. Onneksi sain kyytiapua Arokin Esalta, joka lähti henkiseksi tueksi näyttämään miten hommat toimii. Ensimmäiset salikerrat yksin olivat kohtuullisen kuumottavia.
Otin aika nopsaan Personal Trainerin avuksi. Se, että ei tajua liikkeistä hevonhumppaa, on oikeastaan siunaus. Mitä vähemmän vanhoja virheitä tarvitsee unohtaa, sitä helpompaa uusien liikeratojen opiskelu on. Esimerkiksi kyykkäämisen suhteen alku oli ihan hirveää, mutta koska liike ei ollut yhtään tuttu, pääsin opettelemaan uuden liikkeen ohjattuna paljon helpommin.
Ensimmäinen vuosi meni iloisesti PT:n tekemän treeniohjelman mukaisesti. Noudatin ohjelmaa melko orjallisesti, mutta sitten kävi ikävästi ja rasautin selkäni salilla. Toipumisen jälkeen työkaverit vinkkasivat Bull Mentulan etävalmennuksesta. Bull’s All Out olikin juuri se mitä vittuuntunut mieli kaipasikin. Lopputuloksena hiki lensi, rasvaa suli ja lihasta tuli. Ei ihan samaa tahtia kuin vihreiden puheenjohtajalla, mutta kuitenkin.
All Out oli aika rankka rupeama, enkä kyennyt osallistumaan enää seuraavaan. Vaikka valmennus oli kaikkinensa hyvin tehokas, se vei yksinkertaisesti liikaa aikaa ja keskittymistä. Avioero ja sen jälkeinen uuteen elämään totuttelu eivät antaneet juurikaan aikajoustoja, ja oli pakko keksiä jotain muuta.
Sen sijaan että olisin heittänyt hanskat tiskiin, aloin etsimään jotain fiksuja vaihtoehtoja tällaiselle aikahaasteiselle nelikymppiselle toimarille. Eikä kauaakaan, kun Suomen kenties epäsovinnaisin lakimies Jussi Kari auttoi seuraavaan vaiheeseen siirtymisessä ja esitteli 531 -ohjelman. 531:ssä onkin monta kivaa puolta:
Nyt kun katsoo taaksepäin, on helppo nähdä kehitystä. Otin tähän neljä olennaista liikettä (kyykky, penkki, mave ja pystypunnerrus). Näistä mave ja pystypunnerrus ovat selkeästi heikoimmassa hapessa, koska aloitin tosissani niiden kanssa puuhastelun vasta alkuvuodesta.
Kyykky (alla) on siitä kiva liike, että se parantaa kivasti myös tasapainoa, ja ohjelmaan ei tarvitse välttämättä erillistä jalkapäivää. Voin sanoa, että noilla painoilla jalat ovat kipeänä syvältä perseestä ihan ilman jalkaprässiäkin.
Maastaveto on toinen kiva liike. En oikein ymmärrä, miksi en ole aikaisemmin ottanut sitä tosissani. Veikkaisin, että syynä on selän murtumisesta jäänyt pieni epävarmuus, koska mavella varmaan saa rikottua selkänsä jos liikkeen tekee väärin. Toisaalta, sain tähän sen verran hyvän ohjauksen Elixia Onkiniemen PT:ltä, että uskalsin alkaa nostelemaan painoa ihan tosissaan. Alussa kehitys ei tuntunut oikein etenevän, kun päätin että teen mavea ilman mitään vetoremmejä. Nyt vedot alkavat jo tuntuakin jossain.
Penkkipunnerrus on kiva liike, mutta tässä on vähän sama ongelma kuin kyykyn kanssa. Painon alle jääminen ei hirveästi houkuta, ja jos pää ei kestä, ei rautakaan nouse. Sen lisäksi mulla on penkkitekniikassa varmasti parannettavaa. En kiirehdi tämän kanssa, koska olkapäihin saadut vauriot eivät parane kunnolla — ja koska olen niiltä välttynyt toistaiseksi, niin ajattelin yrittää pitää tilanteen samanlaisena vastaisuudessakin. 😉
En oikein tiedä mitä mieltä olisin pystypunnerruksesta. 531:n alussa jouduin jauhamaan liikettä pelkällä 20 kg tangolla, ja se alkoi aika nopeasti v*tuttaa. Nyt tilanne on jo vähän helpottunut, ja on päässyt kiskomaan oikeita painojakin.
Tuloksia on siis tullut. Se hyvä puoli saliharrastuksessa on, että ei enää tuijota vaakalukemaa ultimaalisen hyvinvoinnin mittarina. Se kun ei kerro juuri muuta kuin kokonaismassan. Mittanauhan kanssa on vähän samaa ongelmaa: vyötärönympärystä mittaillessa näkee kyllä läskit, mutta ne näkee kyllä ihan paljaalla silmälläkin, thank you very much. Siksi selkeimmät tulokset näkyvätkin vaatteiden istuvuudessa ja ihan konkreettisissa voimatuloksissa.
Kesän aikana pääsi kertymään vähän parisuhdeplösöä vatsalaukun ympärille. Mikään iso ongelma se ei ole, mutta tuollainen lisuke on harmillinen särö omassa psyykessä, joten vatsaa voisi taltata seuraavaksi vähän soukemmaksi. Se onnistuu ihan vaan vähentämällä sokereita ja valkoista höttöä ruokavaliosta.
Sitten voisi kokeilla 531-ohjelman Jim Wendlerin Boring but Big -varianttia ja katsoa, miten se toimii.