lintu

Digital detox – eli miksi tuhosin twiittihistoriani ja orjuutin älypuhelimeni?

Lomalla on ollut aikaa rauhoittua ja miettiä. Olen digipaastoillut, siivoillut virtuaalisia nurkkia, kuunnellut sohvalla hyvää musiikkia ja muutenkin hoitanut rästissä olevia asioita. Olo alkaa nyt jo olemaan parempi ja mieli kirkkaampi: Uni ja ruoka maistuu. Otsalla ei ole enää huolien hiomia kurttukanjoneita. Jatkuva kiireen tuntu ja levottomuus ovat selkeästi vähentyneet. Huomaan että minulla on paremmin aikaa ja kärsivällisyyttä pysähtyä kuuntelemaan vaikka pikkumiehen polveilevaa selitystä päivän pelitapahtumista tai keskustella hetki eskaritädin kanssa päivän kuulumisista.

En laita kaikkea muutosta pelkästään sen piikkiin että olen käytännössä lomaillut viimeiset kuukaudet. Koko palautumisajan olen puuhastellut jotain pientä. Puuhastelun lisäksi minulla on ollut aikaa miettiä, miten haluan (digitaalisen) elämäni järjestää. Sen verran tiesin, että en tule enää ikinä palaamaan samanlaiseen oravanpyörään jossa aikaisemmin olen puuskuttanut menemään. Jatkuvien keskeytysten katkeamaton virta on yksinkertaisesti liian raskasta aivoille. Kun kaikki viestimet ja notifikaatiot huutavat punaisena, päässä on vallalla jatkuva mielihyvän ja stressihormonien sekamelska josta harva ihminen ehtii normaalien viikkojen sykleissä palautua. Kun tämä tila jatkuu kauan, seuraa uupumista ja ahdistusta. Ei mikään ihme, että älypuhelimet aiheuttavat ihmisissä pahaa oloa (syynä mielenterveysongelmiin ei välttämättä kuitenkaan ole käytön määrä sinänsä vaan tapa millä laitteita käytetään eikä asian selvittäminen ole ihan niin yksinkertaista muutenkaan.)

Oma oloni on kuitenkin parantunut huomattavasti, kun pistin digitaalista elämääni vähän uuteen järjestykseen. Mitä sitten tein ja miksi?

Digitaalinen essentialismi

Digitaalinen hanurihuuhtelu on tehnyt ihmeitä keskittymiskyvylleni, vaikka peruskärsivällisyyteni onkin pääsääntöisesti kofeiinipöllyisen mangustin luokkaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että olen vähentänyt aikaa jota olen roikkunut puhelimen ruudun ääressä huomattavasti. Kun on ollut viimeiset 12 vuotta kaikkien tavoitettavissa pääsääntöisesti 24/7, jäljet alkavat näkyä. Oli kyseessä sitten joulu, juhannus tai joku muu juhla tai arki, minut on aina tavoittanut jostain kanavasta heti tai vähintään nopeasti. Nyt minut saa parhaiten kiinni sivustoni yhteydenottolomakkeella ja sähköpostitkin luen ehkä kerran päivässä. Minulla on käytössä useampi puhelinnumero ja tyhmä palikkapuhelin, eikä minulle oletuksena voi tuosta vain soittaa ja häiriköidä ilman etukäteen sovittua aikaa. Tuntemattomiin numeroihin en edes vastaa ja vastaajaviestitkin jaksan kuunnella ehkä kerran viikossa. Välinpitämättömyys on vaihteeksi todella vapauttavaa.

Olen karsinut puhelimesta kaikki tarpeettomat aikasyöpöt ja somevempaimet. Roskikseen lensivät slack, twitter, facebook, HBO, Netflix, LinkedIn, Instagram ja kaikki muutkin aikasyöpöt. Nyt olen pikkuhiljaa ottanut takaisin sellaisia appeja joita tulee oikeasti käytettyä, mutta säädin puhelin notifikaatioasetuksia aikaisempaakin kireämmälle. Sen lisäksi välillä puuhastelen pelkän palikkapuhelimen kanssa kun en jaksa sietää ulkoisia häiriötekijöitä.

Twitterin tuhosiivous

Twitterin avaaminen tuntuu aiheuttavan minussa välittömän oksennusrefleksin. Fiksutkin ihmiset ovat twitterissä täysiä vittupäitä toisilleen ja twitterin algoritmit pitävät huolen siitä, että aina löytyy jotain keskusteluja jotka menevät suoraan ihon alle vaikka niitä yrittäisi kuinka aktiivisesti vältellä. Twitterin koko ongelman voi oikeastaan tiivistää hyvin tässä kirjoituksessa mainittuun lainaukseen:

A thousand smart people will happily RT a stupid view in order to criticize it. A thousand stupid people will never RT a well thought opinion. They just don’t get it.

Ja niin paskalinko vaan jatkaa laulamistaan. Tyhmät möläytykset, valheet ja roska leviävät 1000x helpommin twitterin kaltaisessa dopamiinidosetissa kuin fiksut ajatukset ja kirjoitukset – vaikka kuinka hyvin raakkaisit seurattaviasi tai suodattaisit rasittavia avainsanoja. Usko pois, olen kokeillut: twitterin hiljennyslistani on pitkä kuin nälkävuosi, mutta silti mätä vaan tihkuu reunoilta suoraan syliin. Mitä enemmän ihmisellä on mielenterveyden kanssa ongelmia, sitä varmemmin hän saa twitterissä omanlaistaan yleisöä ja sitä varmemmin sinäkin siihen törmäät tahtomattasi.

Twitterin kanssa ei vaan voi voittaa. Twiittivirran pikainenkin vilkaisu aiheuttaa välittömästi huolen ilmastokatastrofista, syöpäkasvaimesta tai vähintään kolmannesta maailmansodasta. Twitter on kuin rumien ihmisten instagram, missä henkistä persekuvaa tyrkytetään maailmalle tykkäysten ja kommenttien toivossa. Katselin omaakin twiittihistoriaani ja totesin, ettei siellä hirveän paljon säilyttämisen arvoista ole. Vaikka tapasinkin nykyisen vaimoni twitterissä, reaalimaailma on kuitenkin se paikka jossa haluan elää ja jonka muistoja haluan vaalia. Niinpä sitten työnsin twiittihistoriani kylmästi silppuriin (jos päädyt tuhoamaan twiittihistoriasi kuten minä ja moni muukin, huomaathan että tykkäykset ovat ikuisia). Ja ei, kukaan ei huomannut twittien tuhoutumista eikä ketään kiinnostanut.

Varmaan palaan vielä keskustelemaan aktiivisesti twitterissä jossain vaiheessa, mutta toistaiseksi saan teknologia-alan uutiset näppärästi TLDR:n uutiskirjeenä sähköpostiini ja verenpaineeni pysyy paremassa kunnossa.

Mitkä asiat sitten eivät toimineet?

Ihan kaikki asiat ja kokeilut eivät tietenkään menneet ihan putkeen. Tässä muutama:

  • Paperikalenteri ei vaan toimi minulla, vaikka kuinka olisin halunnut. Jos olisin erakko ja asuisin jossain vuoristossa ypöyksin, sitten ehkä tulisin toimeen paperikalenterin kanssa. Mutta silloin en varmaan tarvitsisi edes koko kalenteria. Paperinen kalenteri on lyömätön selkeydessään, mutta ei se vaan pärjää jaetulle Google-kalenterille. Tämä kokeilujakso maksoi minulle pari missattua tapaamista.
  • Erillinen musiikkisoitin. Kun älypuhelin on jäähyllä, huomaa aika nopeasti olevansa aika helvetin tyhmä. Tapahtumien ajat eivät pysy päässä, reitit eivät vaan tule ulkomuistista ja korvissa soi vaan korvamato eikä mielekäs musiikkivalikoima. Vaikka erillinen musiikkisoitin onkin ihan kiva huomattavan hyvän äänenlaadun vuoksi (esimerkiksi Hifiman HM700 soi kauniisti), huomasin aika usein että käytännöllisempää oli vain kuljettaa mukana iPhonea medialaitteena. Sen lisäksi AirPods Pro taustaäänien vaimennus on jumalaisen tehokas julkisissa tiloissa: kun noise cancel potkaisee, tuntuu kuin astuisi omaan rauhalliseen zen-kuplaansa.
  • Instagramin lopettaminen. En jaksa yhtään katsoa ihmisten instastooreja, mutta tykkään katsella hienoja maisemia ja valokuvia. Siihen tarkoitukseen päädyin sitten itsekin käyttämään instagrammia. Se on tällä hetkellä ainoa sosiaalisen median palvelu jota käytän melkein säännöllisesti.
  • Totaalinen älypuhelimen pois heittäminen. Moderneissa älypuhelimissa on yksinkertaisesti niin paljon elämää yksinkertaistavia toiminnallisuuksia, että totaalinen palikkapuhelimen käyttäminen lähenee jo masokismia. Mutta jos notifikaatiot alkavat käydä hermoille, Nokia 3310 on paras ”Digital Detox” -laite mitä kannattaa hankkia.

Mitä tästä kaikesta on sitten jäänyt käteen?

No, ainakin olo on selkeästi parempi. En enää koe jatkuva FOMO-fiilistä, koska en vaan halua kuulua ”jonnekin”. Haluan olla rauhassa ja miettiä pääsääntöisesti omia juttujani. Ja on kiva vaihteeksi kun pystyy keskittymään siihen mitä ympärillä tapahtuu. Ja aika usein huomaan olevani kahvilassa ”se psykopaatti joka vaan juo kahvia ja katselee maisemia, ilman älypuhelinta”. 😀

Milloin viimeksi sinä olet miettinyt omaa suhdettasi sosiaaliseen mediaan ja älylaitteisiin? Miten ne ovat vaikuttaneet sinuun ihmisenä?

Lisää luettavaa

P.S. Sen sijaan että kommentoit tätä kirjoitusta sosiaalisessa mediassa (jonne tietenkin tämän jaan), arvostan jos jätät kommentin blogiin. Täällä kommenttisi saa arvoisensa kodin. 🙂

Janne K. Jääskeläinen

Moi! Olen Janne K. Jääskeläinen, Turun tylyin kasvuyrittäjien koulija ja yrittäjien ymmärtäjä. Autan kaltaisiasi sankariyrittäjiä myymään yrityksensä nopeasti ja hyvään hintaan.

Akuutin tarpeen yllättäessä voin myös ottaa yrityksen ohjat ripeästi vuokratoimitusjohtajana.

Seuraa minua twitterissä tai liity sisäpiiriini.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *