Puu kasvoi kaiteen päälle

Miksi annoin anopilleni kymppitonnin?

Tapanani on ottaa aika pitkän ajan tavoitteita. Luonteeni on kombinaatio kymmenen vuoden strategista tavoiteajattelua ja sekunnin sytytyslangalla varustettua supersuorittajaa. Strategisen tavoiteasettelun vuoksi olen saanut elämääni monia hyviä asioita.

Olen tänä vuonna päässyt tekemään paljon sellaista, mihin aikaisemmin ei ole ollut aikaa tai mahdollisuuksia. Luen paljon, kirjoitan (osta kirja!), treenaan kotisalilla ja nakkelen nakkuloita lähiuimarannalla vesipommeina muiden iloksi ja kiusaksi. Olen yrittänyt olla myös nöyrä stoalaisuuden ja itsevastuun opiskelija, mutta vähän vaihtelevammalla menestyksellä.

Ihan kaikkeen en kuitenkaan ole tyytyväinen, nimittäin painooni. Tai oikeastaan rasvaan, koska painostani selkeästi suurin osa on tällä hetkellä lihasta. Vaikka olen nyt huomattavasti enemmän sinut itseni kanssa kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, läski on edelleen tuskastuttavaa. Ruoka on vaan liian hyvää ja liikkumista on liian helppo laiminlyödä. Ikään kuin huomaamatta oma etureppu alkoi taas kasvaa, ja totesin että jottain tartteis tehrä (tällä ei ole sitten mitään yhteyttä siihen, että kotisalini peili menee uusiksi).

Päätökseen vaikutti pari muutakin asiaa:

  • Jussi Karin perkele meni ja tipautti itsensä alle 100 kiloon. Jussi on tietenkin hieronut tätä tosiasiaa naamaani silleen miehekkäästi aina tilaisuuden tullen.
  • Läheinen ystäväni sai infarktin. Ystävä väisti kuoleman, mutta palautuminen on ottanut aikansa, enkä halua olla seuraava.
  • Nykyinen habitukseni ei vastaa minäkuvaani. Ristiriita aiheuttaa tarpeetonta stressiä.

Okei, mutta asiaan. Miksi helkutissa annoin kymppitonnin anopilleni?

Olen lukenut viime aikoina erityisesti uusien tapojen muodostamisesta. Paras aiheeseen liittyvä kirja on Atomic Habits. Opus iski sen verran kovaa, että luin sen pariinkin kertaan. Kirjan ytimessä on pienten muutosten kasaaminen isoksi myönteiseksi kasvukierteeksi. Kyseessä on tuttu korkoa korolle -efekti, joka toimii niin osakesäästämisessä kuin leanin kaizen-ajattelussakin. Kirjassa alleviivataan myös “vastuutettavaksi hankkiutumista”. Elämäntapamuutos onnistuu nimittäin kaikkein todennäköisimmin, jos saat läheiset mukaan vastuuttamaan (tai siis piiskaamaan) sinua.

Aikani pähkäiltyäni keksin suorastaan pirullisen nerokkaan keinon, jolla saan sekä itseni että vaimon tiputtamaan rasvapainoa: annoin anopilleni 10000 euroa.

Jos emme saa vaimon kanssa tiputettua painoa jouluun mennessä (mun täytyy tiputtaa 17 kiloa), anoppi saa pitää rahat. Jos taas paino tippuu, niin anoppi palauttaa kymppitonnimme takaisin kostein silmin.

kuitti 1
Kyllä, tämä on kuvakaappaus todellisesta kuitista.

Luulet varmaan, että anoppi antaa sen kymppitonnin takaisin, jos emme pääse vaimon kanssa tavoitteeseen? Hah. Voit olla ihan varma, että rahat palavat armottomasti vaikka keittiöremonttiin, jos meidän perh(/s)een rasva ei tirise sovitusti.

Voit seurata projektin etenemistä twitterissä häsällä #KymppitonniAnopille

Janne K. Jääskeläinen

Moi! Olen Janne K. Jääskeläinen, Turun tylyin kasvuyrittäjien koulija ja yrittäjien ymmärtäjä. Autan kaltaisiasi sankariyrittäjiä myymään yrityksensä nopeasti ja hyvään hintaan.

Akuutin tarpeen yllättäessä voin myös ottaa yrityksen ohjat ripeästi vuokratoimitusjohtajana.

Seuraa minua twitterissä tai liity sisäpiiriini.

8 vastausta artikkeliin “Miksi annoin anopilleni kymppitonnin?”

  1. Aikamoisen tavoitteen olette asettaneet; hyvän sellaisen👍 Jos tarvitsette kovan treenin vastapainoksi kehon huoltoa tai muuta, mitä joogan keinoin saa, tarjoan sellaista jooganohjausta, josta vasta-alkajakin hyötyy🧘🏻‍♀️🙏

  2. Kova moovi! Sytyn ajatukseen: todelliset ja tuntuvat sanktiot on paras tapa motivoitua.

    Itse on tullut merkattua n. kerran kuussa paino ylös MyFitnessPaliin kohta viiden vuoden ajan. Homma ei alkanut oikeastaan mitenkään tavoitteellisesti, eikä ylimääräistä painoa ole liikaa kertynyt missään vaiheessa – mutta homma on jatkunut silti tasaiseen tahtiin.

    Aina kun vaaka alkaa näyttää tiettyjä lukuja ja graafin käyrä alkaa näyttää ylöspäin, niin tulee automaattisesti korjattua elintapoja pikkasen parempaan suuntaan. Tulee sen heräte-Snickersin sijaan vetästyä banaani, työmatkapyöräily alkaa taas maistua ja buffasta lähtee mukaan vain yksi lautasellinen (jossa iso osa vihreitä).

    Mulla siis on tällainen datapohjainen lähestymistapa tähän hommaan.

    • Moi Julius! Kiitos kommentista! Ja tollainen systemaattinen seuraaminen on tosi fiksua. 👍

      Itse tosiaan mietiskelin, että pitää olla sellainen panos, että epäonnistuminen ei ole oikeasti edes vaihtoehto. Ja tässä tapauksessa se ei ole vaihtoehto. 😂

  3. Hmm, eli aina kun käytte anoppilassa, on tarjoilu megaluokkaa. Pullaa, kaljaa, viiniä, pekonia, kakkua jne. 😉

  4. Janne, teikäläisen aivoihin voi aina luottaa – jotain järjetöntä siellä synapseissa tapahtuu. Ja tässä ennakoinnin ammattimiehen ennustus: hyvin se menee!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *