tykkays ei ol tilaus

Tykkäykset eivät takaa tuloksia

Ei ole mitenkään harvinaista, että yritykset kertovat sosiaalisessa mediassa erilaisista työntekoon liittyvistä uusista kokeiluista erityisesti näin korona-aikaan. Jotkut kokeilevat rinta rottingilla pienempää tuntimäärää, toiset kilpailevat videopalaverien vähentämisellä ja kolmannet kilvoittelevat mitä erikoisimmilla työsuhde-eduilla. Lähes poikkeuksetta nämä ulostulot saavat aikaan paljon jakoja, tsemppausta ja tykkäyksiä.

Tämä nyt ei varsinaisesti yllätä, koska 90 % somehuutelijoista leikkii linkkarissakin jonkun muun kustantamalla ajalla.

Vaikka tykkäykset ja tsemppailu tuntuukin varmasti hyvältä, tässä piilee iso riski erityisesti aloittelevalle yrittäjälle. Jos ei ole ihan kaikissa liemissä marinoitunut, ei välttämättä osaa vielä tunnistaa kolmea tärkeää aloittelevan yrittäjän sosiaalisen median sääntöä:

  1. Äänessä oleva ihminen ei välttämättä ole asiakas. Pahimmassa tapauksessa asiakas katsoo, että ”ei saatana, jos toi kommunisti tykkää tästä, mä kartan ton puljun kaukaa” tai ”ei jumaleisson, toi vaikuttaa ihan natsifirmalta, en ikinä tilaa mitään”.
  2. Tykkäys ei ole tilaus. Ihan sama millainen pöhinä postauksesta käy, se ei välttämättä generoidu kaupaksi saakka.
  3. Fiksuimmat pitävät (yleensä) turpansa kiinni. Yleensä oikeista neuvoista nimittäin joutuu maksamaan tai ne ovat sen verran tulenarkoja, että kukaan fiksu neuvonantaja ei niitä julkiselle someseinälle heittele.

Suomeksi sanottuna, isoäänisin apinalauma on yleensä se, jonka näkemykseen kannattaa luottaa vielä vähemmän kuin poliitikkojen vappusatasiin. Tykkäykset tai someyleisön hurraus eivät kerro jonkun jutun toimivuudesta yhtään mitään. Vaikka joku asia saattaa paperilla kuulostaa tosi fiksulta, se voi olla oikeasti taloudellinen katastrofi. Usein jostain ulostulosta näkee jo vasemmalla pakaralihaksella, että kokeilu päättyy kyyneliin tai kassakriisiin.

kokemus erottaa neuvonantajat neropateista 1
(Klikkaamalla kuvaa saat sen isommaksi)

Jokainen meistä on evolutiivisesti johdotettu hakemaan hyväksyntää muilta ihmisiltä. Sosiaalinen media on taas liiketoimintaa, joka elää (yleensä negatiivisista) reaktioiden ruokkimista mainostuloista. Tällaisen yhtälön perusteella ei kannata kehitellä minkäänlaisia päätelmiä oman bisneksensä suhteen.