5 syytä, miksi heikommalle ainekselle kannattaa antaa kenkää

Työntekijöiden vähentäminen parantaa yleensä merkittävästi kannattavuutta. Syitä tähän on useita, joista alla viisi merkittävintä:

1. Tarpeettomat tekijät. Yrityksen liiketoiminta ja palvelutarjonta muuttuvat tietenkin sitä mukaa, kun markkinoiden kysyntä muuttuu. Palveluja ja tuotteita, joita ei osteta, ei kannata tarjotakaan. Tämä on tietenkin normaalia. Valitettavasti normaalia on sekin, että pienemmät yritykset eivät sopeuta toimintaansa tilanteen muuttuessa. Vaikka tiettyä palvelua ei menekään enää kaupaksi, työtä tekevät henkilöt pidetään kuitenkin palkkalistoilla tarpeettomasti. Liian usein firmat yrittävät keksiä tarpeettomille käsipareille mukatyötä, ettei näille tarvitsisi antaa kenkää. Valitettavasti tällaisessa tapauksessa työntekijät ovat kuitenkin huonoja valintoja uusiin tehtäviin, ja irtisanominen parantaisi kaikkien tilannetta.

2. Arvomaailmojen erot. Valitettavan usein ihmiset olettavat, että työpaikan pitäisi olla jotenkin oman maailmankuvan jatke. Sellaisiakin työpaikkoja tietenkin on, mutta jos on toisella palkkatöissä, koko ajatus on melko lapsellinen. Tällaisia tapauksia tulee kuitenkin vastaan yritysten tervehdyttämisessä koko ajan. Jos työpaikalla joudutaan jatkuvasti vääntämään peistä maailmanpolitiikasta, mielikuvista ja periaatteista, jossain on vikaa. Erityisesti pienempiin asiantuntijayrityksiin päätyy palkkalistoille sellaisia työntekijöitä, jotka saisivat asennevammansa takia kenkää isommista taloista alta aikayksikön. Kaikkien ei tarvitse olla kaikesta samaa mieltä, mutta työpaikoilla omistaja määrää, mitä tehdään – ja jos se ei itselle sovi, töissä ei ole pakko olla.

3. Arvonlisän sulaminen. Kun yritys tekee samaa työtä vuosikaudesta toiseen, ihmiset ja prosessit hioutuvat pakostakin hieman tehokkaammiksi. Siitä huolimatta yrittäjänä ei yleensä huomaa, että asiakastyöt valmistuisivat sen nopeammin tai halvemmalla kuin aikaisemminkaan. Päinvastoin, palkkakustannukset nousevat aina, ja kiire tuntuu olevan alituista. Syynä on tietenkin se, etteivät kuukausipalkalla toimivat ihmiset itsenäisesti tee asioita nopeammin. Miksi tekisivätkään? Jos palkintona on vain lisää töitä, ei työntekijöillä ole mitään insentiiviä nopeuttaa tekemistä. On yrityksen vastuulla huolehtia siitä, että insentiivit osoittavat oikeaan suuntaan. Todella usein käy siten, että työvoiman leikkaamisen jälkeen työt valmistuvatkin nopeammin ja paremmalla laadulla kuin ennen – vaikka tilausten määrä pysyy samana tai kasvaa.

4. Näkymättömät laiskottelijat ja puurtajat. Tyypillisesti asiantuntijayrityksissä on merkittävä määrä kusettajia, jotka työntävät omia hommiaan kiltimmille työkavereilleen. Tämä näkyy käytäväkeskusteluissa erilaisina avunpyyntöinä, jelppimisenä ja neuvomisena. Lopputulos on kuitenkin se, että osa porukasta työntää hommiaan muille, vaikka ne pitäisi tehdä itse. Nämä samat tyypit ovat yleensä sitten myös niitä pahimpia natkuttajia, jotka vastustavat kaikkia muutoksia – erityisesti sellaisia, joissa työtä tehdään näkyväksi.

5. Paska asenne. Jokaisessa tervehdytettävässä firmassa on pohjalla jonkinlaisia ihmisongelmia. Joskus klikkien juurisyynä ovat vuosikymmeniä vanhat kaunat, joskus taas syytä ei löydy, vaikka kuinka kaivelisi. Osa henkilöstöstä vaan happanee vuosien kuluessa, vaikka työnantajana tekisi mitä. Se on sitten lähinnä jokaisen yrittäjän omasta elämänkatsomuksesta kiinni, kuinka kauan erilaista perseilyä firmassa jaksaa katsoa. Kaikkein nopein tapa parantaa masentuneen yrityksen mielialaa on hankkiutua mielialan mädättäjistä eroon. Työnantajan tehtävänä ei ole korjata ihmisten asenneongelmia, se on työntekijöiden omalla vastuulla.

Kaikissa näissä tapauksissa voi tietenkin perustella, että ensin pitäisi yrittää ratkaista asiat pehmeästi ja keskustelemalla. Se on tietenkin hyvä neuvo. Mutta jos yrityksen tulos hakkaa miinusta, asioita on yleensä katsottu läpi sormien liian pitkään. Yrittäjät ovat lähes aina tarpeettoman hitaita reagoimaan henkilöstön alisuoriutumiseen. Erilaisia mielialan mädättäjiä ja tuloksen tuhoajia katsellaan läpi sormien vuositolkulla, vaikka tilanne pitäisi hoitaa nopeammin.

Hyvän kriisin ei kannata antaa mennä hukkaan. Jos firman tulos kyntää tappiota, nyt on hyvä aika tehdä isoja peliliikkeitä.