Jos joku asia on rikki yhdellä tapaa, se on rikki yleensä toisellakin tapaa

Analysoin erään asiakkaani bisnestä.

Analyysivaiheen jälkeen oli selkeää, että tappion takana oli yksi ainoa liiketoiminta-alue. Sen lisäksi ongelmat valitettavasti henkilöityivät yksittäiseen duunariin, joka oli onnistunut rakentamaan yrityksen sisälle oman pikku poteronsa. Sieltä käsin tämä sitten sekoitti pakkaa sen minkä ehti, ja aina kun joku yritti korjata tilannetta, duunari teki kaikkien elämästä helvettiä.

Tilanne kerpelöityi lopulta niin pahasti, että firma menetti yhden tärkeimmistä asiakkaistaan duunarin toilailujen vuoksi. Siinä vaiheessa yrittäjä otti minuun yhteyttä.

Kun osoitin selkeän kipupisteen ja korjausehdotukseni yrittäjälle, ei tämä yrittäjälle tietenkään yllätyksenä tullut. Olihan yrittäjä nyt itsekin tajunnut, että ongelman juurisyy oli ilmiselvästi tuo kyseinen duunari poteroineen. Jotenkin yrittäjä vain tarvitsi ulkopuolisen kertomaan itsestäänselvän asian, jotta pystyisi tekemään asialle jotain.

Kun homma oli saatu lopulta taputeltua nätisti maaliin, yrittäjä piiskasi itseään kun ei ollut tajunnut tehdä asialle mitään aikaisemmin. Lohdutukseksi päädyin kertomaan yrittäjälle tarinan sähköhammasharjastani.

Joitain vuosia sitten minulla kävi erikoisempi sattumus sähköhammasharjan kanssa. Se nimittäin päätti hajota. Tämä ilmeni siten, että harja alkoi päristä itsekseen keskellä yötä. Juuri kun olin vaipunut syvään uneen, alkoi kuulua rasittava "brrrzzzzzzzzz" ääni.

Tietenkään se ei ottanut loppuakseen.

Ekalla kerralla hyppäsin tikkana pystyyn ja olin valmiina kanavoimaan sisäistä teenage mutant ninja turtleani mahdollisten murtovarkaiden varalta.

(Kaikkien osapuolten kannalta oli kuitenkin varmasti parempi, että kyseessä oli murtovarkaiden sijasta elämäänsä kyllästynyt sähköhammasharja.)

Tokalla kerralla ei enää kauheasti naurattanut. Ja kun ääni toistui kolmannen kerran, oli käpy kärähtää.

Mutta mitä tuollaisessa tilanteessa sitten oikein voi tehdä?

• Patteria ei voi ottaa irti rikkomatta kuorta, koska hammasharja on liimattu tiukasti kiinni.
• Pöydälle tai laturiin sitä ei kannata jättää, koska mistä sen tietää kärähtääkö se itsestään. Sen lisäksi ääni herättää luultavasti koko perheen jatkuessaan.
• Odottaminenkaan ei kannata, koska akussa piisaa varmasti virtaa.

Niinpä tein ainoan loogisen ratkaisun jonka keksin: vein hammasharjan yöksi ulos. Tarkemmin sanottuna, heitin sen kiinni kosteaan nurmikkoon.

Siinä on varmaan ollut naapureilla ihmettelemistä aamulehden hakureissulla, kun Jääskeläisen etupihalla pärisee sähköhammasharja nurmikossa.

Mutta miten sähköharja liittyy alun bisnescaseen?

No, ei se sähköhammasharja mitenkään yllättäen rikki mennyt.

Ensinnäkin, olin jo huomannut pieniä merkkejä kapistuksen rapistuksesta jo aikaisemmin. Joskus hammasharja päästi hassun käyntiäänen kun sen laittoi kiinni. Päätin vain jättää sen huomiotta, koska harja kuitenkin lähti päälle ja meni kiinni riittävän normaalisti.

Toisekseen, hammasharja oli ylittänyt jo parhaan käyttöikänsä. En edes muista, milloin olin sen ostanut. Oli kuitenkin aivan selvää, että harjan käyttö oli tullut jo tiensä päähän ennen kuin se päätti alkaa örisemään keskellä yötä.

Olin siis ihan itse jättänyt huomiotta selkeät vikaantumisen merkit ja sen lisäksi vielä tietoisesti käytin hammasharjaa vaikka se olisi pitänyt vaihtaa uuteen jo aikoja sitten.

Sama toistuu työntekijöiden, työkalujen, tuotteiden ja strategioidenkin kanssa. Välttelemme asioiden kohtaamista ja toimintaa, vaikka ihan varmasti tiedämme, että joku asia ei itsestään enää korjaannu. Kunhan asiat vain toimivat riittävän normaalisti, voimme alitajuisesti jättää vaaran merkit vain huomiotta.

Ja sitten päätyy keskellä yötä paiskomaan sähköhammasharjaa nurmikkoon.