Joskus iso pipi on parempi kuin pieni pipi

Neuvonantajan hommissa on tullut tutuksi erikoinen tilanne, jossa asiakas selkeästi tarvitsee apua, mutta ei koe tarvitsevansa sitä. Vaikka sivusta katsottuna näkee selkeästi, että hommat menevät päin peetä, yrittäjä itse saattaa kokea, että asiat ovat ihan ok.

Kaikki kipuilut eivät kuitenkaan ole samanarvoisia.

Hämmentävää kyllä, yleensä isompi trauma on yrityksille hyödyllisempi kuin pienempi trauma. Jos asiat ovat "riittävän hyvin" vaikka vähän sattuukin, on helpompi jatkaa vain sitä samaa tekemistä kuin aina ennenkin.

Jos taas tulee isompi kriisi tai jopa konkurssin uhka, tilanne onkin sitten ihan eri. Pakon edessä yritykset lopulta säpsähtävät hereille horroksestaan, ja tarpeellisia muutoksia aletaan tehdä.

Erikoisen tästä tilanteesta tekee sen, että yrittäjä kyllä tunnistaa kipupisteet kun niistä puhutaan, mutta ei halua kuitenkaan tehdä asialle mitään. Kipupiste on sen verran ärsyttävä että se vaivaa, mutta se ei vaivaa tarpeeksi. Ongelmalle ei sitten tehdä mitään, se vain siedetään. Mutta jos asia tulisi isona kertalaakina syliin, se kyllä korjattaisiin samantien.

Ilmiölle on nimikin, nimittäin region-beta -paradoksi.

Hienosta nimestään huolimatta kyseessä on varsin yksinkertainen ilmiö. Huomaat ilmiön arjessa esimerkiksi tällaisissa tapauksissa:

• Yrityksen myynti ei kasva ollenkaan, mutta et halua vaihtaa myyjää, koska kyseessä on "ihan ok tyyppi" ja se hoitaa kuitenkin myynnin paremmin kuin muut yrityksen työntekijät. Niinpä siedät alle keskinkertaista suoritusta lähes loputtomiin. (Jos myynti tippuisi nollaan, myyjä saisi sen sijaan tietenkin kenkää heti.)
• Polveasi on jomottanut portaita noustessa, mutta et ole jaksanut mennä sen takia lääkäriin. Jalka kuitenkin toimii riittävän hyvin ja kipu sattuu vain tietyissä tilanteissa, joten siedät sitä. (Jos polvi niksahtaisi sijoiltaan, kiljuisit kuin kiimainen kapybara ja menisit piipaa-autolla sairaalaan.)
• Olet siedettävässä työpaikassa vaikka tiedät, että parempiakin työpaikkoja sinulle olisi. Et kuitenkaan tee asialle mitään, koska palkka on ihan ok ja työpaikka ei kuitenkaan ole aivan hirveä. (Jos sen sijaan hakisit samaa työtä uudestaan, tuskin ottaisit työtä vastaan, vaan valitsisit toisen ja paremman työpaikan).

Ilmiön seurauksena ihminen päätyy valitsemaan vähiten kivuliaan vaihtoehdon lyhyellä aikavälillä, vaikka se olisi pitkässä juoksussa haitallisin vaihtoehto. Region-beta -paradoksia voi ajatella ehkä helpoiten tällaisen esimerkin kautta:

Ensimmäisessä vaihtoehdossa kuvitellaan, että jokainen päivä kun sinulla on polvi kipeänä, saat yhden kipupisteen (lyhenne AUTS). Täten vuoden aikana keräämiesi kipupisteiden määrä on 365 AUTSia, kahden vuoden aikana 730 AUTSia ja niin edelleen. Kymmenen vuoden aikana niitä kertyy mojovat 3650 AUTSia.

Toisessa vaihtoehdossa nilkutat reippaasti pari vuotta, jonka aikana keräät yhteensä 730 AUTSia. Koska varot polvea portaissa, eräänä päivänä vedät väärän asennon vuoksi liukkaissa portaissa lipat ja tulee isompi pipi. Jos polvi menee sijoiltaan, se on helposti 500 AUTSin arvoinen suoritus. Nyt joudut piipaa-autolla sairaalaan ja jalkasi leikataan. Seuraavan 8 vuoden ajan sinulle ei kuitenkaan enää kerry uusia AUTSeja yhtään, joten loppusaldo on 730 + 500 AUTSia, yhteensä 1230 AUTSia.

Ero pienen ja ison ongelman välillä on loppupeleissä 3650 - 1230 = 2420 AUTSia.

Auts.

Mitä asioita sinä vain siedät? Onko se kipeä polvi, vaikea mutta juuri ja juuri työnsä hoitava työntekijä vai ärsyttävästi roikkuva kulmalista?