Kaikki mitä tiedät on luultavasti p*skaa
Olen aina kokenut ylpeyttä siitä, että tiedän asioita. Selvitän asiat juurta jaksain, mietin mistä mikäkin asia johtuu ja pystyn kaivautumaan juurisyihin muita tehokkaammin. Ja sitten tapasin nykyisen ystäväni ja yhtiökumppanini Antin. Jouduin vähän nöyrtymään.
Antin kanssa keskustellessa nimittäin tajusin, etten tajunnut tieteestä, matematiikasta tai filosofiasta yhtään mitään. Tai ainakaan riittävästi.
Voisi jopa ajatella, että minulla on huijarisyndrooma.
Paitsi että kun se on juuri osa ongelmaa. Ilmiö nimittäin on todennäköisesti täyttä tuubaa. Huijarisyndrooman tieteellinen pohja on hatara, ja ilmiön olemassaoloa on hankala vahvistaa tutkimusten perusteella. Se siis voi olla totta tai olla olematta, mutta sen todistaminen on lähes mahdotonta. Tai kuten eräs tuttu lääkäri sanoi sähköallergiasta: "oireet todellisia, syy tuntematon". Ja jos nyt maailman kompleksisuutta miettii, on paljon todennäköisempää että ei ymmärrä tai osaa asiasta riittävästi kuin se, että osaa mutta vain kuvittelee, ettei osaa.
Suomeksi sanottuna, joskus ei ole huijarisyndroomaa, vaan et vain osaa.
Entäpä sitten Dunning-Kruger-efekti? Ilmiö toistuu myös random-datalla, joten sekin on luultavasti satunnaiskohinaa. Ilmiö siis voi tuntua todelliselta, mutta siinä on yhtä vähän tieteellistä peruspohjaa kuin hopeaveden lipittämisellä.
Tai muistatko Thomas Eriksonin suositun kirjan "Idiootit ympärilläni" ja sen jatko-osat? Jonkun aikaa se oli kuuminta hottia, ja kaikki kertoilivat innokkaasti omia värejään. No, se on valitettavasti täyttä tuubaa ja silkkaa pseudotiedettä, mutta se uppoaa ihmisiin kuin kuuma veitsi mummoon.
Jostain syystä kaikenlaiset kivat kalavaleet menevät läpi totuutta helpommin.
Ehkä se johtuu siitä, että kaikenlaisista sepitelmistä on helpompi kertoa raflaavia tarinoita. Tätä ajatusta tukee esimerkiksi se, että sellaiset tutkimukset joita ei voi toistaa, ovat suositumpia kuin toistettavissa olevat tutkimukset. Ja kun niihin viitataan enemmän, ne luultavasti päätyvät herkemmin uutisiin. Näin päästä keksityt pseudotieteelliset tarinat sitten päätyvät kansankieliseksi bisnesviisaudeksi.
Tarkoittaako tämä sitten, että tieteeseen ei voi luottaa?
Ei todellakaan. Suosittelen, että aina kun eteesi tulee johonkin tutkimukseen liittyvä uutinen, etsit käsiisi alkuperäisen tutkimuksen. Ja nykyään saa kivasti apua tekoälyltä. Sen kun syötät tutkimuksen vaikka ChatGPT:lle ja pyydät selittämään artikkelin kohta kohdalta.
En ole pitkään aikaan voinut luottaa sokeasti uutisiin, mutta nyt ei voi enää luottaa tieteeseenkään. Mikä on tavallaan ihan oikein minulle, sillä terve skeptisyys pitäisi olla jokaisen nojatuoliälykön perusasetus.