Kapitalistin kasvatusopas, osa I: raha

Varoitus: tämä kirjoitus sisältää poikkeuksellisesti lapsia ja lämpöisiä ajatuksia.

Olen kaikenlaisen pelillistämisen fani, niin töissä kuin siiviilissäkin. Ja mikäpä olisi parempi paikka pelillistämiselle kuin omien lasten kasvatus?

Koska esikoisemme on hyvin omapäinen (onko muunkinlaisia?), olen useaan otteeseen joutunut käyttämään kaikki neuvottelutaitoni kun tilanne on eskaloitumassa vaatteidenpaiskomistilanteeksi. Jokainen vanhempi tietää, että kaikkein hankalinta on saada lapsi tekemään jotain sellaista, joka jostain syystä jännittää tai pelottaa. Myös jos askare on ikävä ja lapsi on väsy, ilmassa on helposti melkoisen kriisin ainekset. Pahimmassa tapauksessa nakkula saa neliraajaraivokohtauksen ja äiskä tai isukki toivoo, että harhaluoti tulis ja tappais.

Huutaminen ja rankaisu eivät ole kovinkaan toimivia metodeja. Joskus jäähy on ainoa ratkaisu, mutta sitäkään ei kannata tehdä kovinkaan usein, koska jäähyjen teho laimenee. Paljon parempia lopputuloksia saa neuvottelemalla ja palkitsemalla oikeanlaista käytöstä.

Kolikkopeliä vai käskemistä?

Olen kehittänyt kotona lapsille omanlaisensa finanssisysteemin, jossa valuuttana toimivat vanhat pokerimerkit. Pokerimerkki vastaa yhtä reaalimaailman euroa, ja sillä saa myös “ostettua” 10 minuuttia pädiaikaa vanhempien valitsemana aikana. Kolikoilla voi toki ostaa myös leluja, mutta lapset tuntuvat arvostavan tällä hetkellä kaikkein eniten pelejä.

Ja että elämä olisi mielenkiintoista, yhden punaisen pokerimerkin arvo on 5 tavallista pokerimerkkiä (väri tietenkin valittiin esikoisen värimieltymysten mukaan). Kun kolikoilla on erilainen vaihtosuhde, lapsi oppii aivan huomaamattaan laskemaan yhteen. Sen lisäksi myös vähennyslaskut sujuvat kuin itsestään, koska lapsi joutuu miettimään, montako kolikkoa jää säästöön, jos haluaa ostaa vähän pädiaikaa ja kädessä on vain yksi punainen kolikko.

Pokerimerkkejä voi ansaita tekemällä pieniä askareita, ja yhden pokerimerkin saa, jos on hoitanut päivän tehtävät kiltisti (tämä peli on oma kokonaisuutensa, mutta pojat päättivät yhdessä, mitkä asiat ovat tärkeitä hoitaa päivän aikana. Tällaisia ovat mm. aamutoimet, pottailut, päällepukemiset, kiukuttelemattomuus pädin kanssa ja hyvin hoidetut iltatoimet). Tietenkään aina ei pidä odottaa palkkaa. Toiselle ihmiselle ollaan ystävällisiä ilman kolikoitakin, ja omat tavarat viedään paikoilleen ilman palkkiotakin.

Tällä tavalla olemme saaneet esikoisen siivoamaan, yöpottailemaan, pukemaan ja riisumaan kiltisi, leikkauttamaan tukkansa ja niin edelleen. Kolikoiden tienaamisesta on erityisesti hyötyä silloin, kun täytyy tehdä jotain uutta ja jännittävää. Tarkoituksena ei ole lyödä kaikelle hintaa, vaan ohjata lasta keskittymään suoritukseen ja siitä seuraavaan positiiviseen tulokseen. Tietenkin myös kuopus apinoi isoveljeä, joten rahan arvo on hyvin iskostunut pääkoppaan pienemmällekin. Kolikot säilötään hyvin huolellisesti omiin rasioihinsa, ja niitä vartioidaan mustasukkaisesti.

Sen lisäksi meillä on erilaisia sääntöjä, jotka ovat helppo oppia: jos toinen ostaa pädiaikaa, molemmat saavat käyttää saman ajan. Tämä opettaa yhteistyöhön ja neuvottelutaktiikoihin. Ja kas kummaa, isoveljestä onkin tullut melkoinen neuvottelija, kun pikkuveljellä on kolikoita ja omat on loppu.

Kolikkosysteemin käyttöönoton jälkeen esikoisen kanssa on ollut helppo keskustella aika monestakin hankalasti selitettävästä asiasta: isi käy töissä, koska perhe tarvitsee kolikoita joilla saa ruokaa. Ei saa rikkoa esineitä, koska uudet maksavat kolikoita. Jotkut asuvat isommissa ja pienemmissä taloissa siitä rippuen, kuinka paljon kolikoita heillä on. Ja niin edelleen.

Pari kertaa on ollut naurussa pitelemistä. Sain erinomaisen muistutuksen siitä, miten tärkeää on että säännöt ovat todella selvät. Kun esittelin yöpottailun tienausmetodin, meni kaksi yötä ja homma toimi. Kolmantena yönä olin vielä ylhäällä, kun esikoinen hiipi vessaan. Nousin mennäkseni seuraksi, mutta kaveri näytti todella kiukkuisena stop-merkkiä. Kysyin sitten myöhemmin, miksi en saanut tulla mukaan. Esikoisen vastaus: “No kun pitää mennä YKSIN pissalle niin saa kolikon.” Niinhän mä olin sanonut…