Kolme pointtia tekoälystä
Tapasin Suomen tunnetuimman robotisaation puolestapuhujan, Cristina Anderssonin. Oli muuten järkyttävän hauska ja energinen parituntinen! En muista milloin viimeksi olisi saanut puhua yhtä kauan suu vaahdossa tekoälystä ja robottien vaikutuksesta yhteiskuntaan ja tulevaisuuteen. Normaalisti keskustelukumppanit ohjaavat keskustelun hienovaraisesti muille urille siinä vaiheessa, kun keskustelu lähestyy singulariteettia ja ihmisen näköisiä androideja. Tällä kertaa kuitenkaan ei ollut kukaan hillitsemässä, eikä Katleenan lyöttäytyminen seuraan varsinaisesti keskustelua rauhoittanut.
Mitä enemmän tekoälystä lukee ja mitä useampia asiantuntijoita haastattelee, sitä selvemmäksi minulle käy, miten ison muutoksen kynnyksellä ollaan. Joka viikko kuuluu uutisia merkittävistä investoinneista ja esimerkkejä robottien ja tekoälyn läpimurroista. Jo lyhyen haastattelukierroksen perusteella minulle on selkeytynyt kolme asiaa:
1. Suomi laahaa tekoälykehityksen perässä
Maailmalla kaadetaan miljardeja tekoälytutkimukseen ja tekoälyteknologioiden käyttöönottoon. Kiina esimerkiksi ilmoitti hiljattain luovansa valtioavusteisesti 15 miljardin dollarin AI-markkinat vuoteen 2018 mennessä (mitä se sitten Kiinan tapauksessa tarkoittaakaan, jää nähtäväksi). Viimeisin positiivinen pilkahdus kotimaasta oli kuitenkin viime viikolla Valtioneuvoston periaatepäätös älykkäästä robotiikasta. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.
2. Ei ymmärretä miten isosta asiasta on kysymys
Tämä luonnollisesti liittyy edelliseen kohtaan. Koska ei ymmärretä miten perustavanlaatuisen disruptiivisesta asiasta on kysymys, ei tietenkään myös investoida tai tehdä mitään muutakaan tulevaisuuden eteen. Meillä väännetään sellutehtaiden ja kaivosten kohtaloista, mutta samaan aikaan maailmalla rakennetaan jo toisenlaista todellisuutta. Tämän näkee jo siitäkin, miten robottiautoihin suhtaudutaan.
3. Tekoälykehityksen kovassa ytimessä on ihminen ja ihmisyys
Itse teknologiaa ja ohjelmointia olennaisemmassa roolissa on kuitenkin kysymys, mitä ihmisyys oikeastaan tarkoittaa? On mahdotonta suunnitella ihmismäisesti toimivia tekoälyjärjestelmiä tai robotteja, ellei ole selkeyttä siitäkään, mikä tekee jostain käytöksestä tai toiminnasta ihmismäistä. Miten esimerkiksi määritellään tietoisuus, ja miten se on ohjelmallisesti toteutettavissa tai testattavissa? Tai miten voidaan suunnitella eettisesti kiva tekoäly, joka haluaisi suojella ihmiselämää? Entä onko kaikki elämä suojelemisen arvoista? Mihin hintaan? Miten määritellään uteliaisuus? Entä rakkaus? Miten koneelle opetetaan tunneälyä? Entä sarkasmia?
Nämä kysymykset voivat tuntua tarpeettomilta tai jopa turhilta. Ne ovat kuitenkin tärkeitä kysymyksiä silloin, kun yritetään rakentaa järjestelmiä, jotka ovat interaktiivisessa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa.
Tekoälytutkimukseen panostaminen ei ole fiksua pelkästään akateemisen mielenkiinnon vuoksi, vaan siitä on yhteiskunnalle myös valtavia taloudellisiakin hyötyjä. Esimerkiksi Yhdysvaltain asevoimien tutkimusorganisaatio DARPA arvioi, että pelkästään Persianlahden sodassa käytetty logistiikkatekoäly DART maksoi viikossa takaisin sen mitä DARPA oli laittanut rahaa tekoälytutkimukseen 30 vuoden aikana.