Kuusi kriisikäskyä jotka olen tatuoinut hauikseeni – eli kaikki mitä johtajan täytyy tietää kriiseistä

Johtajana ei voi välttyä jossain vaiheessa jonkinlaiseen höyryävään yllätyskasaan astumisesta. Ei ole mitenkään erityisen kiva yllätys huomata, jos oma alihankkija on syyllistynyt rikokseen, työntekijä on törttöillyt twitterissä tai jos vaikka sattuu ihan itse rikkomaan lain kirjainta ja henkeä. Oli syy sitten mikä hyvänsä, on hyvä tietää mitä tehdä sitten jos housut ovat jo pesukonekunnossa.

Jos lööppi on jo lipsahtanut

Kun lanta lentää tuulettimeen eikä epämukavan tiedon julki tuloa voi enää välttää, muista nämä kolme tärkeää asiaa:

1. Kanna vastuusi. Se tarkoittaa, että otat ongelman heti omalle vastuullesi (oma naama ja nimi, ei esimerkiksi firman anonyymi sometili) ja kerrot kaikki mitä lain puitteissa voit. Älä vyörytä syytä muille. Se on johtajan tehtävä ja velvollisuus. Siitä sulle maksetaan.
2. Vastaa posin kautta. Jos joku kysyy esimerkiksi suorassa televisiohaastattelussa “ajoitko sinä Matti Möttönen autolla ylinopeutta ja naapurin vittumaisen kissan yli viisi kertaa” sinun tulee vastata ”ajan aina lakien ja säädösten mukaisesti tilannenopeutta” eikä esimerkiksi ”no en v*ttu varmaan ajanut ylinopeutta”. Tämä siksi, että vastaamalla positiivisesti ja totuutta korostaen sanojasi ei voida vääristellä lööppeihin tarkoitushakuisesti. Olettaen tietenkin että oikeasti et ajanut ylinopeudella kännissä kissan yli. Jos kuitenkin ajoit, tunnusta nöyrästi ja kanna vastuusi.
3. Turpa kiinni ja tottele. On ihan sama mitä luulet tietäväsi tai miltä sinusta itsestäsi tuntuu, mutta kriisiviestinnässä kysymys on ainoastaan siitä miltä asiat näyttävät. Jos maksat kovaa hintaa kriisiviestinnän asiantuntijalle (ja tietenkin maksat, koska halvat ovat paskoja), kannattaa kuunnella ja uskoa.

Tietenkin olisi hyvä, että et oikeasti ajaisi kännissä ylinopeudella naapurin kissan yli, koska valheesta jää kiinni ja rattijuopot joutuvat helvettiin juuri sille osastolle, jossa kuunnellaan ruotsinlaivakaraokea laskuhumalassa alkavan migreenin kera.

Jos joudut virkavallan kanssa tekemisiin

Jos nyt sitten sinua kuitenkin oikeasti epäillään naapurin kissan liiskaamisesta peltihevosella ja käy silleen ikävästi, että virkavalta tulee hakemaan sinua kuultavaksi, paskaraivaririehumisen sijaan kannattaa muistaa nämä kolme asiaa:

1. Pyydä vettä ja viihdettä. Kuulusteluun noudettaessa voit pyytää kohteliaasti, että voitko ottaa mukaan kirjan, vettä ja syötävää. Tämä siksi, että kohteliaasti kysymällä se voi jopa onnistua jos aluksi tajuaa kysyä, mutta asemalla on turha enää mussuttaa kun älypuhelin viedään etkä oikeasti tiedä kauanko siellä joudut olemaan. Ja ei, poliisia ei kiinnosta pätkääkään, tuleeko sulle paha mieli tai muriseeko masusi.
2. Älä valehtele kuulustelussa tai esitä muistamatonta. Saat toki siis valehdella (sinulla ei ole velvollisuutta epäiltynä puhua totta), mutta se on tyhmää koska sitten sinua ei enää uskota ollenkaan etkä kuitenkaan muista myöhemmin mitä viimeksi valehtelit. Älä myöskään esitä muistiongelmaista, vaan kerro palaavasi asiaan myöhemmin kun olet ensin keskustellut juristin kanssa (ja kaikillahan pitäisi olla oma taskujuristi, eiks jeh? Btw, suosittelen Turrea).
3. Älä allekirjoita mitään mistä et ole täysin samaa mieltä. Vaadi korjauksia kunnes olet tyytyväinen.

Varmasti parempiakin nyrkkisääntöjä on, mutta nämä asiat ovat syöpyneet muistiini Katleenan ja Jussin kanssa työskennellessä. Katleenan palveluja olen joutunut soveltamaan useastikin, mutta putkaneuvoja ei ole onneksi tarvinnut livenä kokeilla. Sen verran tyhmillä kysymyksillä olen molempia kuitenkin pommittanut, etten enää yhtään ihmettele miksei Katleenalla ole rastoja eikä Jussilla tukkaa.

Sanomattakin lienee selvää, että on paljon helpompaa välttää ongelmat tekemällä asiat oikein kuin siivota myöhemmin törttöilyjen jälkiä julkisuudessa tai raastuvassa. Nämä neuvot on kuitenkin hyvä painaa mieleen sitä hetkeä varten kun joudut tahtomattasi johtajuuden todelliseen tulikokeeseen.