Laita häpeä hetkeksi syrjään

Avun pyytäminen voi olla uskomattoman vaikeaa.

Vanha asiakkaani kertoi kerran, että hän oli kerännyt rohkeutta ottaa yhteyttä minuun yli vuoden. Vuoden! Se on pitkä aika tuskailla taloustilanteen kanssa ja syödä kynsiä stressaantuneena.

Kun kuulin tämän, päätin kysyä muutamalta muultakin asiakkaaltani, mikä oli kaikkein suurin syy siihen, että avun pyytäminen oli viivästynyt. Luulin ensin, että kyseessä olisi jokin selkeä asia, kuten palvelujen hinta, toimitusehdot tai epäselvyys siitä, mitä tarkalleen ottaen tarjoan.

Ehei.

Tyypillisin syy oli häpeä.

Ja nämä eivät olleet mitään aloittelijoita. He olivat onnistuneita yrittäjiä, oman alansa huippuja ja mahtavia persoonia. Silti häpeä oli onnistunut luikertelemaan haarniskan läpi, synnyttänyt epävarmuuden hetkessä särön ja kasvanut kaikessa hiljaisuudessa isoksi möröksi.

Jokainen ymmärtää, ettei tilanne ole omaa syytäsi, mutta häpeä tekee siitä silti isomman kuin se onkaan. Se on vähän sama kun häpeäisi sitä, että joutuu käymään hammaslääkärissä halkaistuaan hampaansa safkan seassa olevaan kiveen.

Kun häpeä pääsee kasvamaan, se voi ottaa yllättävän tiukan otteen. Päässä alkaa pyöriä ajatuksia, jotka eivät päästä irti. Pikkuhiljaa nämä ajatukset muuttuvat totuudeksi, vaikka ne olisivat täysin perusteettomia. Häpeä ei ole looginen asia – se on tunteen sokaisema sisäinen ääni, joka kuulostaa esimerkiksi tältä:

• Mitähän se ajattelee minusta?
• Pitääkö se minua tyhmänä?
• Varmaan nauraa minulle, kun olen tehnyt tyhmiä juttuja.
• Hävettää, etten ole osannut korjata tilannetta.
• Nolottaa, kun en osaa itse ratkaista tätä.
• En oikein osaa selittää, miksi tilanne tuntuu pahalta.
• Kaikki muut sanovat, ettei ongelmaa ole – kuvittelen varmaan. Miksi minulla on silti huono olo?
• Tuntuu, että olen epäonnistunut. Tämä pitäisi osata.
• Nolottaa, että olen antanut tilanteen mennä näin pitkälle.

Jos tunnistat itsesi näistä ajatuksista, tiedä, ettet ole yksin. Olen nähnyt saman monesti ennenkin – ja voin luvata, etten pilkkaa enkä tuomitse sinua, vaikka olisit tehnyt miten tyhmiä juttuja tahansa. Itse asiassa uskon, että jokainen yrittäjä kohtaa jossain vaiheessa haasteita, joita ei voi tai tarvitse ratkoa yksin.

Ymmärrän silti, että yhteydenotto ei ole helppoa.

Yrittäjänä tottuu kannattelemaan kaikkea ympärillään. Työntekijöiden työpaikka, asiakkaiden liiketoiminta ja jopa kotitalouden hyvinvointi saattavat riippua päätöksistäsi. Painolasti kasvattaa uskomuksen, että asiat on aina ratkaistava itse – silloinkin, kun se käy mahdottomaksi.

Mutta totuus on tämä: mitä nopeammin pyydät apua, sitä nopeammin voimme alkaa ratkaista asioita. Ja sitä nopeammin tilanne helpottaa.

Vain ojennettuun käteen voi tarttua.