Leica M6

Liha on heikko. Välillä suorastaan ahdistaa, miten helposti sitä irtaantuu vanhoista laitteista ja himoaa uusia. G.A.S. (Gear Acquisition Syndrome) elää vahvana. Räpsittyäni pari rullaa Lomolla tajusin, että filmin veto on todella kova. Sain JAS-kamerasta sen verran hyvän tarjouksen Leica M6:n rungosta, että ei ihan hirvittävän kauaa tarvinnut miettiä. Leica M6 kotiin ja M9 myyntiin.

Leica M6 on aivan puhdas filmikamera. Sen ainoa elektroniikka on sisäänrakennettu valoisuusmittari. Kamerassa ei ole automaattiasetuksia, erilaisia kuvausohjelmia eikä mitään muutakaan ylimääräistä. Ainoat säädöt ovat ISO (jos patteri kuolee, tämäkään ei toimi ja valoitusajan joutuu arvioimaan manuaalisesti) ja suljinnopeus. Loput säädöt ovat linssissä (aukko ja tarkennus).

Hyvät puolet:

• Todella hyvä kädessä. En tiedä mistä se johtuu, mutta vaikka mittasuhteiden puolesta M6 on lähes identtinen M9:n kanssa, M6 tuntuu pienemmältä ja istuu käteen paremmin.
• Suljinäänet <3.
• Todella kovalaatuinen ja jämerä runko. Tämä tuntuu kädessä kameroiden Rolexilta.

Huonot puolet:

• Liian pieni suljinaikarulla. Siihen ei yllä kovin helposti, kun kamera on silmällä. Tässä mielessä Leica M6 TTL voisi olla parempi.

Viikon ammuskelun jälkeen en yhtään ihmettele, miksi M6 on edelleen filmiharrastajien suosikki.