Leica M9

Ensin oli Fujix 100. Sitten Leica M8. Sitten Leica M9. Sitten Sony RX1r. Sitten Sony RX100 III. Sitten Sony A7 II. Ja nyt ostin Sony A7 II:n rinnalle saman M9:n jonka myin aikaisemmin pois. Tämä on hyvin tyypillinen esimerkki G.A.S. -syndroomasta (engl. gear acquisition syndrome), jossa himoitaan laitteita ja juostaan oikeanlaisen vempeleen perässä. En puolustele itseäni, kyseessä on aivan puhdas laitehimo. Kokemuksien perusteella kuitenkin uskallan jo olla näistä kameroista jotain mieltäkin.

Fujix 100 — erinomainen pikkukamera, joka jopa mahtuu taskuun. Tykkäsin: ovf/evf-ratkaisuista. Kuvien värit kivoja. En tykännyt: liian lelumainen ja halvan tuntuinen käsissä.

Leica M8 — reliikki, mutta edelleen edullisin Leican M-sarjan digirungoista. Megapikselit eivät päätä huimaa, ja M8 oli muutenkin täynnä ongelmia (joista pahin oli IR-suotimen puute) ja outouksia. Se oli kuitenkin ensimmäinen kosketukseni mittaetsinlaitteiden maailmaan (engl. rangefinder), ja siitä se Leica-purema sitten lähti.

Leica M9 — selkeä päivitys M8:sta. Ei hirveästi pahaa sanottavaa. Edelleenkin olis kiva jos moodinvalinta olisi vähän jämäkämpi, mutta sen kanssa voi elää.

Sony RX1r — todellinen tehopakkaus, ja mahtuu myös taskuun. Pieksää Fujix 100-sarjan kirkkaasti. Kiinteä Zeissin prime-linssi ja kenno toimivat niin hyvin yhteen, että kuvat ovat todella komeita katsottavia.

Sony RX100 III — “ihan kiva” pokkari, mutta en oikein jaksanut perustella itselleni, miksi en pärjäisi iPhonen kanssa. Jos mukana on pikkupokkari, mukana on samalla vaivalla jo sitten Sony RX1r, Leica tjsp. Kuvanlaatu toki pokkarisarjassa todella mainio.

Sony A7 II — myytyäni Leica M9:n en hennonnut myydä Summicron 35mm f2 ja Nokton 50mm f1.1 linssejä halvalla, joten ne jäivät kaappiin pölyttymään. Sony A7 II ottaa kuitenkin M-sarjan linssit sovittimella ihan kiltisti sisään, joten valinta oli helppo. Tässä kohtaa kameralle kuitenkin tuli toinenkin käyttäjä, joten ostin peruskäyttöön A7:lle suunnitellun Zeiss Sonnar T* FE 55/1.8 ZA:n. Erinomainen linssi.

Ei tosin kovinkaan kauaa tällä kombolla tullut räpsittyä kun tajusin, että vaikka Zeissin linssi on erinomainen, mutta siitä puuttuu silti “jotain” jota en oikein osaa kuvata — muuten kuin siten, että Sony + Zeiss ja Leica kuvat ovat erilaisia. Syynä luultavasti enemmänkin oma osaamattomuus tai tapa ottaa kuvia, mutta ero on silti selkä.

Siispä ostin M9:n takaisin. Nyt Sony A7 II on nopeita tilannekuvia yms. tarpeita varten, ja Leica M9 on omaan käyttööni. Vaimo saa hienoja otoksia Sonylla kun vain painaa sormi pohjassa ja osoittaa oikeaan suuntaan ja minä saan hifistellä vähäisten kontrollien kanssa 😉