Miksi annoin anopilleni kymppitonnin?

Tapanani on ottaa aika pitkän ajan tavoitteita. Luonteeni on kombinaatio kymmenen vuoden strategista tavoiteajattelua ja sekunnin sytytyslangalla varustettua supersuorittajaa. Strategisen tavoiteasettelun vuoksi olen saanut elämääni monia hyviä asioita.

Olen tänä vuonna päässyt tekemään paljon sellaista, mihin aikaisemmin ei ole ollut aikaa tai mahdollisuuksia. Luen paljon, kirjoitan (osta kirja!), treenaan kotisalilla ja nakkelen nakkuloita lähiuimarannalla vesipommeina muiden iloksi ja kiusaksi. Olen yrittänyt olla myös nöyrä stoalaisuuden ja itsevastuun opiskelija, mutta vähän vaihtelevammalla menestyksellä.

Ihan kaikkeen en kuitenkaan ole tyytyväinen, nimittäin painooni. Tai oikeastaan rasvaan, koska painostani selkeästi suurin osa on tällä hetkellä lihasta. Vaikka olen nyt huomattavasti enemmän sinut itseni kanssa kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, läski on edelleen tuskastuttavaa. Ruoka on vaan liian hyvää ja liikkumista on liian helppo laiminlyödä. Ikään kuin huomaamatta oma etureppu alkoi taas kasvaa, ja totesin että jottain tartteis tehrä (tällä ei ole sitten mitään yhteyttä siihen, että kotisalini peili menee uusiksi).

Päätökseen vaikutti pari muutakin asiaa:

• Jussi Karin perkele meni ja tipautti itsensä alle 100 kiloon. Jussi on tietenkin hieronut tätä tosiasiaa naamaani silleen miehekkäästi aina tilaisuuden tullen.
• Läheinen ystäväni sai infarktin. Ystävä väisti kuoleman, mutta palautuminen on ottanut aikansa, enkä halua olla seuraava.
• Nykyinen habitukseni ei vastaa minäkuvaani. Ristiriita aiheuttaa tarpeetonta stressiä.

Okei, mutta asiaan. Miksi helkutissa annoin kymppitonnin anopilleni?

Olen lukenut viime aikoina erityisesti uusien tapojen muodostamisesta. Paras aiheeseen liittyvä kirja on Atomic Habits. Opus iski sen verran kovaa, että luin sen pariinkin kertaan. Kirjan ytimessä on pienten muutosten kasaaminen isoksi myönteiseksi kasvukierteeksi. Kyseessä on tuttu korkoa korolle -efekti, joka toimii niin osakesäästämisessä kuin leanin kaizen-ajattelussakin. Kirjassa alleviivataan myös “vastuutettavaksi hankkiutumista”. Elämäntapamuutos onnistuu nimittäin kaikkein todennäköisimmin, jos saat läheiset mukaan vastuuttamaan (tai siis piiskaamaan) sinua.

Aikani pähkäiltyäni keksin suorastaan pirullisen nerokkaan keinon, jolla saan sekä itseni että vaimon tiputtamaan rasvapainoa: annoin anopilleni 10000 euroa.

Jos emme saa vaimon kanssa tiputettua painoa jouluun mennessä (mun täytyy tiputtaa 17 kiloa), anoppi saa pitää rahat. Jos taas paino tippuu, niin anoppi palauttaa kymppitonnimme takaisin kostein silmin.

Luulet varmaan, että anoppi antaa sen kymppitonnin takaisin, jos emme pääse vaimon kanssa tavoitteeseen? Hah. Voit olla ihan varma, että rahat palavat armottomasti vaikka keittiöremonttiin, jos meidän perh(/s)een rasva ei tirise sovitusti.

Voit seurata projektin etenemistä twitterissä häsällä #KymppitonniAnopille