Miksi degrowth on laiskottelua ja kasvu on kaunis asia?

Sain pyyhkeitä tutulta yrittäjältä. Minusta välittyy kylmä ja kova kuva. Minusta saa myös käsityksen, että arvostan vain massia ja bisnestä. Palaute oli hyvä ja asiallinen, vaikkakin se pisti miettimään. On ehkä hyvä avata sitä, miksi pidän rahaa, taloutta ja erityisesti yrittäjyyttä tärkeinä aiheina.

Voisin kertoa pitkät pätkät siitä, miten tärkeää yrittäminen on meidän kaikkien hyvinvoinnin kannalta. Tai että miten minäkin, kylmä kapitalisti, käyn joka yö varovasti silittämässä tuhisevien naperoiden tukkaa heidän tietämättään. Tai että miten virvoitan ikkunaan lentänyttä lintua, kunnes se pääsee omin siivin jatkamaan matkaansa. Mutta eihän sitä kukaan uskoisi. Eihän rahasta ja yrittämisestä saarnaavalla sikaniskaisella saliapinalla voi olla sydäntä.

Se ei liene yllätys kenellekään, että massi on minulle tärkeää. Mutta onko raha minulle tärkeintä? Ei todellakaan. Tärkeämpää minulle ovat rakkaus ja läheisyys. Että läheiseni voivat hyvin. Ja että lapseni pääsevät kasvamaan terveinä ja reippaina tulevaisuuteen. Olen valmis tekemään melkein mitä vain, että lapseni olisivat turvassa. Tämä, veikkaisin, on myös monen konservatiivilta vaikuttavan ihmisen sydämessä: ei se traditio ole tuhkan säilyttämistä, vaan tulen siirtämistä eteenpäin.

Tästä päästäänkin omaan rooliini isossa kuviossa: maskuliinisuuteen ja sen merkityksellisyyteen. Vaikka moderniin diskurssiin kuuluukin kaiken maskuliinisuuden demonisointi ja myrkyttäminen, olen ylpeä siitä, että olen mies. Olen ylpeä myös siitä, että olen päässyt tähän pisteeseen omin voimin ja taidoin. Kyllä, tuurillakin oli osansa, mutta etuoikeudella ei – tai sitten samalla logiikalla kaikki suomalaiset ovat etuoikeutettuja.

Maskuliinisuuteen kuuluu muutakin kuin parran rapsuttelu ja raudan kolistelu. Mielestäni on vahvempien velvollisuus kantaa ja suojella heikkoja. On myös vahvempien velvollisuus puskea eteenpäin. Vain siten ihmiskunta selviää ja pärjää. Vaikka nyt olenkin taloudellisesti, emotionaalisesti ja fyysisesti väkevimmilläni, tulee aika, kun näin ei enää ole. Silloin toivon, että seuraava sukupolvi jaksaa puolestaan työntää meitä kaikkia eteenpäin.

Tästä syystä koen myös kaikenlaisen degrowth-ideologian vastenmielisenä. Se on sama kuin sanoisi yhteiskunnalle, että ”en viitsi nostaa sinua katuojasta. Jaksaisin, mutta en halua.” Se ei ole myöskään ekologista (ekologista olisi vaikka hukuttaa itsensä pois luonnon resursseja tuhlaamasta), vain laiskaa. Jos ihmisellä on kykyä ja resursseja kasvattaa yritystään tai tienata enemmän, mutta päättääkin sen sijaan olla tekemättä mitään, koska se on helpompaa, koen sen halveksuntana kaikkia niitä menneitä sukupolvia kohtaan, joilla ei ollut mahdollisuutta valita. Degrowth on vastenmielistä vapaamatkustamista ja osa läntisen yhteiskunnan henkistä rappiotilaa.

Mutta miksi se raha sitten on niin tärkeää minulle? No, massi mahdollistaa lapsille vaatteet, katon pään päälle, polkupyörät pihaan, terveellistä ruokaa pöytään ja vapautta elää siten kuin haluaa. Suomeksi sanottuna raha on tislattua turvallisuutta.

Jos raha ei ole sinullekin tärkeää, olet joko laskutaidoton tai kylvet jo valmiiksi käteisessä.