Miksi lähdin yrittäjäksi?

Muistan hyvin sen hetken, kun viimeinkin päätin ryhtyä yrittäjäksi. Halu ei johtunut siitä, että olisin saanut jonkun upean tuoteoivalluksen tai että olisin äkkiä löytänyt jostain itselleni lisää rohkeutta. Ehei, syy oli paljon arkisempi. Olin tyytymätön.

En tiedä miksi, mutta aloin merkata tarralappuun viivan joka kerta, kun halusin lyödä jotain piirtopädillä päähän. Taustalla tykytti koko ajan ajatus siitä, että yksin tekisin asiat paljon paremmin. Lappu täyttyi muutamassa kuukaudessa.

Viimeinen niitti oli se, kun pomo pisti tekstarin kesälomalta:

Täältä laiturin nokasta katsottuna ei oikein vakuuta. Kaipaa jotain.

Sitten vaan naksahti päässä. Pakkasin vähäiset kimpsut ja kampsut ja vein irtisanoutumislapun toimarille. En sentään paiskonut ovia, rikkonut näyttöjä tai huutanut keuhkojen pohjalta solvauksia. Pomo oli jopa niin reilu, että tilasi töitä hetken aikaa riistohintaan — josta olen ikuisesti kiitollinen.

Moni voisi tietty sanoa, että olin huono työntekijä, ja ei se kauaksi menisi todellisuudesta. Useimmat tuntemani yrittäjät olisivat aivan uskomattoman huonoja alaisia. Enimmäkseen se johtuu siitä, että yrittäjät haluavat tehdä asiat omalla tavallaan ja omalla ajallaan. Sellainen ei varsinaisesti ole isojen korporaatiomoolokkien rekryostoslistojen kärjessä.