Missä vika jos työ ei suju?

Liinauksessa (lean) on pari isoa miinaa, joihin kokemattoman soveltajan on helppo tallata. Tyypillisin näistä on pullonkaula. Tämä johtuu siitä, että prosessi ja tekijät menevät sekaisin. Joskus ne ovat sama asia, mutta eivät läheskään aina. Jos tällaista tilannetta lähtee korjaamaan sokeasti, päätyy helposti korjaamaan aivan vääriä asioita.

Kuvitellaan, että meillä on firma, jonka nimi on vaikka Päätös & Powerpoint Oy.

P&P tekee asiantuntijatyötä, jota tehdään käytännössä koneella istuen. Asiakkaat tilaavat firmalta erilaisia powerpointteja, joista osa vaatii enemmän selvitystyötä, kun taas osa töistä menee läpi muutamassa minuutissa. Asiakkailta tulevat työpyynnöt vaihtelevat kalenteripäivittäin siten, että osa työpyynnöistä tulee ennustettavasti aina samana päivänä. Välillä sekaan tulee työpyyntöjä, jotka ovat kuin tulipaloja: kaikkien työ keskeytyy ja kriittinen homma pitää saada valmiiksi mahdollisimman pian, seurauksista välittämättä. Työ on siis hyvin vaihtelevaa, eikä ulkopuolisena ole helppo erottaa sivusta seuraamalla, kuka tekee mitäkin.

P&P:ssä on töissä parikymmentä asiantuntijaa ja asiantuntijoiden osaamisjakauma noudattaa tyypillistä Pareto-jakaumaa: noin 20 % työntekijöistä on selkeästi parempia työssään kuin loput 80 %. Tästä esimerkkinä on firman voimapelaaja Lissu:

Lissu on tyypillinen asiantuntijayrityksen työmyyrä joka osaa kaiken, tai ainakin oppii kaiken halutessaan nopeasti. Lissu ei ole koskaan myöhässä, hänen jälkiään ei tarvitse siivota, ja muu tiimi luottaa vaikeissa kysymyksissä Lissun osaamiseen ja neuvoihin.

Mutta kaikki eivät tietenkään ole Lissuja. Tässä on nimittäin Pertti:

Tylysti voisi todeta, että Pertti ei varsinaisesti pelaa A-sarjassa. Pertti on toki paperilla aivan yhtä pätevä kuin Lissukin, mutta jostain syystä duunit eivät vaan tapahdu samalla vauhdilla kuin Lissulta. Syynä voivat olla elämäntavat, asenne, ideologia tai näiden kaikkien summa. Lopputulos kuitenkin on, että Pertti on yksinkertaisesti kaikilla mittareilla huonompi työssään kuin Lissu.

Loput P&P tiimin työntekijöistä asettuvat sitten jonnekin Lissun ja Pertin välimaastoon. Ja vaikka P&P on maineeltaan hyvä firma, asiakkailta on alkanut tulla nurinaa työn laadusta ja aikataulujen repeilemisestä. Prosessissa on siis selkeästi ongelmia, mutta kukaan ei oikein osaa sanoa, mistä se johtuu. Kaikilla tuntuu olevan tekemistä riittävästi, eikä kukaan näytä laiskottelevan. Mutta joku tässä kuitenkin mättää.

Johtajana ensimmäinen inhimillinen ratkaisu on tietenkin etsiä ensimmäiseksi vikaa Pertistä ja muista alisuoriutujista. Mutta onko se Pertin vika, ettei P&P ehdi tekemään kaikkia sovittuja töitä sovitulla laadulla?