Mitä Batman tekisi – eli miten kouluttaa aivoavatar?

Kuulen ääniä päässäni. Niiden nimet ovat tutustumisjärjestyksessä Katleena, Henri, Tomi, Herkko, Jussi, Jari, Kim ja Siiri. Ne eivät ole tietenkään koko ajan äänessä, vaan jokainen avaa suunsa aina, kun olen tekemässä jotain niiden mielestä tyhmää. Eivätkä äänet tietenkään ole todellisia… paitsi että ne ovat. Tavallaan.

Ihminen oppii parhaiten apinoimalla. Tietenkään ei kannata apinoida niitä porukan paskimpia ruikuttajia, vaan niitä, jotka oikeasti osaavat hommansa. Jos haluan tulla oikein hyväksi jossain, etsin aina aihealueen kovimman osaajan ja yritän saada imettyä häneltä mahdollisimman paljon oppia. Joskus se vaatii sitä, että raha vaihtaa omistajaa vastineeksi palveluksista. Joskus kyseessä on taas puhdas mentorointisuhde.

Millä tavalla sitten pääseekään ronkkimaan alan kärkiaivoja, käytettävissä oleva aika kannattaa käyttää mahdollisimman tehokkaasti hyödykseen. Moni tekee esimerkiksi mentoreiden kanssa ison virheen. Mentoreilta haettava oppi on tyypillisesti kertaluontoista ongelma – ratkaisuehdotus – räpellys – uusi ongelma -tanssia. Siinä mentori yleensä päätyy puremaan kynsiään ja aktori kieleensä. Tämä on pääsääntöisesti ajanhukkaa. Aktorina tulisi aina pyrkiä suojelemaan mentorin kallisarvoista aikaa. Siihen auttavat tietenkin muistiinpanojen tekeminen, kysely ja utelu. Mutta miten varmistaa, että opitut asiat myös jäävät päähän?

Minun on aina ollut helpompi muistaa asioita visuaalisina kokonaisuuksina. Yritän opetella mieluummin taustalla olevia periaatteita ja systeemejä kuin yksinkertaisia ratkaisuja. Kun opitun asian liittää visuaalisesti johonkin ihmiseen, vinkit pysyvät paremmin tallessa. Kutsun näitä opin ilmentymiä aivoavatareiksi. Minulle on kertynyt niitä jo melkoinen joukko:

Katleenan avatar enimmäkseen nyyhkyttää nurkassa. Se on yrittänyt opettaa minulle pilkkusääntöjä kohta kymmenen vuotta, mutta huonolla menestyksellä. Katleenan aivoavatarilla on paljaat varpaat, tukka sekaisin ja kori täynnä yllätyspataleipää. Se yrittää aina heittää minua leivällä, kun saan itseni kiinni negatiivisesta ajattelusta. Katleena ottaa myös ohjat aina kun on aika viestiä vaikeista asioista, viestiä kriiseistä tai keksiä oivaltava tapa saada tekstistä elävämpi. Aina kun minua pyydetään esiintymään, sisäinen Katleenani antaa minulle sähköiskun ja huomaan sanovani “totta kai!”, ennen kuin ehdin edes miettiä asiaa. Ärsyttävää.

Henrin avatarilla on hyvin matala ja rauhallinen ääni. Henrin “hmpf” kuuluu aina silloin, kun olen menettämässä malttini tai tekemässä bisneksessä tunnepohjaisen ja liian nopean ratkaisun. Kiitos Henrin koulutuksen, pystyn suhtautumaan konflikteihin rauhallisen systemaattisina prosesseina, jotka ovat hoidettavissa maaliin kuten mitkä hyvänsä muutkin projektit.

Tomin avataria ei hetkauta oikein mikään. Tomi on humaani, asiallinen ja viimeiseen asti isojen linjojen mies, joka ymmärtää yrityskauppojen dynamiikan, hallitustyöskentelyn ja kansainvälisen strategiatyön nyanssit rauhallisen ammattitoimitusjohtajan näkökulmasta. Aina kun olen toimitusjohtajan roolissa, yritän toimia yhtä asiallisesti ja selkeästi kuin Tomi.

Aina kun saan käteeni sopimuspaperin tai alan itse sorvaamaan sopimusdraftia, näen edessäni Turre Legalin Herkko Hietasen ja Tuxeran Jussi Karin avatarit hiomassa kaljujaan mietteliäinä neukkarin pöydän ääressä. Ensimmäisenä poistan sopimuksesta passiivit ja selkeytän sopimuksen tarkoituksen. Sitten alan pohtimaan soveltamisjärjestystä, vastuita ja sanktioita. Jos en tajua, mitä sopimuksessa yritetään sopia, Herkon ääni yleensä toteaa, että “tää on aika huono ja epäselvä sopimus. Vois vähän edes yrittää”. Jos sopimus on oikein paska, kuulen, miten Jussi päästää päälle vielä kaikuvan räkänaurun.

Jarin avatar potkaisee muut mutinat tieltään, kun puhutaan myynnistä, markkinoinnista tai tuotteistamisesta. Tämä avatar on suorasanainen, to-the-point -copywriter. Jari tajuaa psykologian päälle, eikä jaksa kuunnella sekuntiakaan höttöistä paskapuhetta. Aina kun joku markkinointiin tai myyntiin liittyvä homma alkaa tuntua tylsältä näpertelyltä, Jarin ääni karjaisee sisäkorvaani: “Mitä hemmettiä siellä maleksitaan?! Ei se teksti kirjoita itseään. Ei tämä ole mitään taidetta vaan TYÖTÄ! Entä mikä on tämän humpan ROI?!” Voin sanoa, että Jaria parempaa piiskaajaa ei ole. Aina kun luen markkinointitekstejä, luen niitä Jarin kouluttamin silmin.

Kimin avatarilla on yleensä aika yksinkertainen viesti: “No nii. Teit sitten tyhmästi. Taas.” Se sanotaan sellaisella kimimäisen lempeällä mutta aavistuksen verran pettyneellä äänellä. Jos ajatukseni on erityisen paska, näen mielessäni Kimin melkein jopa hymyilevän, kun olen keksinyt uuden tavan sössiä tilanne. Kim ottaa yleensä tilan haltuun silloin, kun alan pohdiskelemaan isompia yrityskuvioita, talouspuolta ja liiketoiminnan ongelmien seurausketjuja.

Siiri on tuorein tulokas aivoavatarieni joukkoon. Siirin vahvuus on järjettömän kova fokusoituminen yksityiskohtiin. Koulutan Siiristä sisäistä pilkkunatsiani, joka napakoittaa kirjoituksiani ja löytää kaikki kirjoitusvirheet. Kirjoitusvirheiden lisäksi Siiri on todella hyvä huomauttelemaan hävinneistä kuiteista.

Aivoavatarit ovat muistinhallintakeino. Niille voi visualisoida tietyissä tilanteissa omat tiedot ja taidot. Esimerkiksi neuvottelutilanteessa voin tarpeen mukaan mennä joko Kim tai Tomi-moodiin riippuen siitä, tarvitseeko vastapuoli nyrkkiä pöytään vai kenkää persuuksille. Vastaavasti esiintymistilanteessa ratissa on Katleena ja juridiikassa ohjeistaa Herkko. Tekstejä kirjoittaessani saan avokämmentä vuoronperään Jarilta, Katleenalta ja Siiriltä.

Aivoavatareja voi myös kehittää eteenpäin. Esimerkiksi aina kun opin jonkun uuden copywriter-nerokkuuden, pään sisäinen Jarini omaksuu sen osaksi persoonaansa. Tai jos opin uuden pointin juridiikasta, kuvittelen mielessäni käyväni siitä keskustelun Herkon kanssa. Aivoavatareja löytyy siis vähän joka lähtöön. Voit kerätä näppärästi vaikka koko sarjan juridiikasta jumppamaikkaan!

Missään ei myöskään lue, että aivoavatarin täytyisi olla oikea henkilö. Se voi olla vaikka Teräsmies tai Batman. En tosin luottaisi ihan kauheasti Batmanin juridiikkataitoihin tai Teräsmiehen neuvottelutaitoihin.