Mitäs sitten tehdään, kun Suomessa on 4,5 miljoonaa työtöntä?
Tekoäly ja robotisaatio tulevat — ja lujaa. Sen lisäksi, että robotit vievät liukuhihnatyöt, tekoäly tulee ja vie vielä loputkin. Yhteiskunnan iso ongelma tulee olemaan lähimpien vuosikymmenien aikana se, mitä tehdään kaikille niille ihmisille, joille oikeasti ei ole töitä. Viimeksi tänään kuului kummia Kiinasta, jossa Foxconnin tehdas pisti robottiorjat hommiin. Muutoksen seurauksena yhdestä tehtaasta lähti samassa rykäyksessä 60 000 työpaikkaa, mikä tarkoittaa että yli puolet tehtaan ihmisväestöstä sai etsiä uusia hommia. Tilanne ei ole sen turvallisempi muillakaan aloilla: 80 % lääkärien töistä voisi ihan hyvin hoitaa tekoäly ja Gartnerin arvion mukaan joka kolmas työpaikka lähtee alta vuoteen 2025 mennessä — alasta riippumatta. Hurjia lukuja, ja luultavasti ne ovat vielä alakanttiin.
Sama tilanne on periaatteessa jo nytkin, kun kotimaassa tulee edullisemmaksi istua kotona nyhtämässä nenäkaivantoa kuin liukuhihnalla liimaamassa kapuloita. Muutos tulee olemaan kuitenkin kuumottavampi, koska kuten nytkin, tulevaisuuden työmarkkinatilanne johtuu kysynnästä ja tarjonnasta: jos robotit tekevät tekoälyjen suunnittelemat tuotteet edullisemmin ja laadukkaammin kuin työehdoista kitisevät lihasäkit, on ihan turha ihmetellä miksei työtä riitä kaikille.
Jos kaikki menee hienosti, kaikkien ei edes tarvitse käydä töissä. Kun robotisaatio ja tekoälyn kehitys vääjäämättömästi painavat elämisen perustarpeiden kustannukset edullisemmaksi kuin ikinä, myös ihmisarvoisen elämän ylläpitohinta halpenee. Suomeksi sanottuna, saa istua kotona kelteisillään aivot virtuaaliavaruudessa, samalla kun robotti-Riitta (tai -Reijo) huolehtii myös muista lihaisista tarpeista. Vaikka muutos ei tapahdukaan ihan hetkessä, meidän jälkeläisemme eivät enää tule muistamaan mattojen tamppaamisesta tuon taivaallista. Hyvä jos itsekään enää muistaa miten se hoituu.
Ihmiset osaavat olla kuitenkin tyytymättömiä vähäänkin. Onnellisuus tunnetusti mitataan vertaamalla omaa elämää ja aineellista omaisuutta naapureihin ja tuttuihin, joten aina pitää saada jotain vähän enemmän. Ja koska kaikille ei nyt kuitenkaan voi sitä Mersua antaa oman mökin rantaan ajelua varten, täytyy olla mekanismi jolla ihmiset voivat hankkia halutessaan itselleen lisää onnea ja elämyksiä. Sen mekanismin paras työkalu on aina ollut ja tulee vastaisuudessakin olemaan valuutta, ja sitä saa vain muilta ihmisapinoilta. Se tarkoittaa, että työtä pitäisi pystyä tekemään.
Mutta mitä tekemistä on sellaisilla ihmisapinoilla, jotka ovat liian tyhmiä tekoälyiksi, liian nakkisormia robottien työkavereiksi ja liian veemäisiä asiakaspalveluhommiin? Valitettavasti, ei kauheasti mitään. Kyvyttömän ja haluttoman ihmisorjakkeen kohtalo on luultavasti tyytyä ryystämään hyperorgaanista kasvisproteiinipirtelöä kotisohvalla. Toivottavasti Robinsonin-Temptation-island-dendrofiilille-lapsimorsiamet-hästäg-Suomi kauden numero 34 jaksot kiinnostavat, koska ainoa kontribuutio yhteiskunnalle tulee olemaan tissibotti-Tiinan ja kurvibotti-Katrin väliseen voittajaäänestykseen osallistuminen. Jos tällainen tulevaisuudenkuva ei miellytä, kannattaa alkaa todellakin miettimään, mikä on oma vahvuus tulevaisuuden työmarkkinoilla.
Tämä onkin yksi lisäsyy, miksi tarvitaan jonkinlainen uudistettu perustoimeentulon muoto. Nykyinen työn välttelyyn ja ammattiyhdistysliikkeiden etujen ylläpitämiseen lukkiutunut systeemi ei toimi, ja tulevaisuudessa se toimii vielä huonommin. Elina Lepomäen Libera-ajatuspajassa hahmottelema perustili on yksi mahdollinen apuväline (disclaimer: olen Elinan tukijoukoissa, vaikka en Kokoomukseenkaan kuulu. Elina on vaan fiksuinta mitä Suomelle voisi tapahtua).