Muutosvastarintaa vai laiskuuden piilottelua?

Aina kun yrityksessä tehdään muutoksia, se aiheuttaa muutosvastarintaa – siitähän se nimikin tulee. Ja vaikka tekisit kaikkesi, muutosvastarintaa tulee aina esiintymään. Sen lisäksi, että muutosvastarinnalla on evolutiiviset perusteet, se on yksilön kannalta hyödyllinen strategia. Muutosvastarintaa ei voi varsinaisesti poistaa, mutta sitä voi ohjailla. 

Parhaiten asiat tietenkin ratkeavat keskustelemalla ja perustelemalla. Siksi esimerkiksi työohjeiden kannattaa olla selkeitä, jotta niiden noudattaminen olisi yksiselitteistä ja helppoa. Joskus asioista kuitenkin joudutaan vääntämään tarpeettomaltakin tuntuvan kauan. Voit kuulla esimerkiksi tällaisia vastaväitteitä:

• "Me tehdään tuota jo."
• "Me kokeiltiin tuota, mutta se ei toiminut."
• "Ei se toimi meidän toimialalla."
• "Kyllä se voi toimia muilla, mutta ei se toimi meillä."
• "Tuohon menee liikaa aikaa."
• "Tuo on liian vaikeaa."
• "Ei meidän asiakkaat halua maksaa tuosta."

Ja niin edelleen.

Tekosyitä ja argumentteja riittää tietenkin vaikka muille jakaa. Niiden käsittely voi olla johtajana hyvin turhauttavaa. Vastaväitteiden asianmukainen käsittely on kuitenkin tärkeää, koska myös yrityskulttuurissa täytyy tapahtua muutoksia, jotta yritys selviäisi ja kukoistaisi. Ja tämä tapahtuu vain systemaattisen keskustelun kautta. 

Johtajana on kuitenkin tärkeää tunnistaa, onko kyseessä aito muutosvastarinta (joka menee ohitse ajan kanssa) vai laiskuus ja näkyvyyden välttely. Tällöin heikoiten suoriutuvat työntekijät piilottavat oman saamattomuutensa yhteisen hyvän taakse ja pyrkivät saamaan muutkin joko tietoisesti tai tiedostamattaan mukaan muutosvastarintaan. Tällöin tyypillisimmät muutosvastarinnan kohteet ovat esimerkiksi nämä:

• Tuntikirjausten tarkkuuden parantaminen ja systemaattisuus. Tuntikirjauksia vastustetaan mitä ihmeellisimmillä tekosyillä, mutta yleensä syiksi väitetään, että tuntikirjaukset ovat hankalia tai jotenkin asiakkaan edun vastaisia. Todellisuudessa tuntikirjaukset ovat olennainen osa työtä, ja niitä vastustetaan siksi, ettei yrityksen johto näkisi, miten tehotonta työ on. 
• Tuotteistaminen ja tuotteistettujen palveluiden prosessikuvauksessa pysyminen. Tuotteistamista vastustetaan usein siksi, että tuotteistaminen koetaan jotenkin halventavaksi tai laatua heikentäväksi – vaikka tarkoituksena on juurikin paketoida palvelu asiakkaan näkökulmasta helposti ostettavaksi kokonaisuudeksi. Todellisuudessa kyseessä on vain työntekijöiden halu tehdä asiat omalla tavallaan, riippumatta siitä, onko siitä asiakkaan kannalta lisäarvoa vai ei. 
• CRM-tietojen huolellinen ja ajantasainen täyttäminen. Tietojen täyttämistä vastustetaan sillä tekosyyllä, että se hidastaa myyntiprosessia. Todellisuudessa kyseessä on vain myyjien laiskuus ja pelko siitä, että johto näkee, miten vähän myynnissä lopulta tehdään konkreettisia toimia kauppojen edistämiseksi. 
• Työohjeiden tai prosessien noudattaminen. Näitä vastustetaan tyypillisesti siksi, että prosessien väitetään hidastavan aikatauluja. Todellisuudessa prosessien tarkoituksena on huolehtia siitä, että tuotosten laatu pysyy halutulla tasolla ja että prosessissa vältetään yleisesti tunnistettuja riskejä.

Kaikissa näissä on yhdistävänä tekijänä se, että työntekijän oma vaiva lisääntyy, ilman että siitä olisi suoraa hyötyä työntekijälle itselleen. Se onkin loogista, koska nämä kaikki ovat sellaisia muutoksia, jotka ovat yrityksen etu – niiden ei ole tarkoituskaan tehdä työntekijöiden elämästä helpompaa.

Olisi hienoa, että asiat olisivat keskusteltavissa ystävällisesti puhumalla, mutta aina se ei riitä. Viime kädessä kannattaa muistaa, että todella moni asia yrityksessä on työnantajan direktio-oikeuden alaista tekemistä. Eli suomeksi sanottuna, työnantajalla on oikeus päättää, miten asiat yrityksessä tehdään.