Nyt on jo liian myöhäistä!

Vai onko?

Tuo pelko on hyvin yleinen. Moni haaveilee esimerkiksi yrityksen kasvattamisesta, opiskelun aloittamisesta tai uran vaihdoksesta, mutta jättää asian sikseen, koska usko ei vain riitä.

Some ja uutiset eivät varsinaisesti helpota oloa.

Tuntuu, että kaikki muut tekevät oikeita asioita elämällään: muut menestyvät, ovat kuuluisia, kasvattavat yritystään tai laajentavat toimintaansa ulkomaille. Lehdissä nostetaan esille hymyileviä voittajia. Uutisvirta täyttyy erilaisista opinahjoista ja kursseilta valmistuneiden diplomikuvista.

Vähemmästäkin hartiat painuvat kasaan. Oma olo on pieni ja mitätön maailman menestyjien edessä. Tylsä arki tuntuu hitaalta ja merkityksettömältä, jos sitä vertaa kaikkiin muihin.

Jos pidät itseäsi liian tyhmänä, vanhana, köyhänä, luuserina tai huono-onnisena, sinulla on luultavasti vain kaksi todellista ongelmaa.

Ensimmäinen ongelma on sinä itse – tai tarkemmin, sinun sisäinen äänesi.

Sisäinen äänesi on tyly. Se kuiskii mielessäsi koko ajan, että olet liian vanha, liian nuori, liian kokenut, väärällä alalla, huono esiintymään, huono toimimaan ryhmissä tai mitä ikinä.

Älä usko sitä. Sisäisen äänesi on kusipää, eikä se ole kuskin paikalla. Ratti on omissa käsissäsi.

Aivot ovat monimutkainen ja mielenkiintoinen kokonaisuus. Karkeasti yleistäen, aivot eivät osaa erottaa todellisuutta koetusta todellisuudesta. Jos pelkäät kuvitteellista tapahtumaa, aivosi reagoivat siihen kuten aitoon pelkoon. Jos kerrot itsellesi olevasi paska, aivosi ottavat sen totena. Ja jos sisäinen äänesi tykittää korvaasi masentavaa paskapuhetta 4000 sanan (!) minuuttivauhtia, siinä eivät paljon muiden kehut venettä keinuta.

Ensimmäiseksi sinun täytyy siis kouluttaa sisäistä kyynikkoasi. Ja kun sanon "kouluttaa", en tarkoita mitään lempeää taputtelua, vaan tarkoitan pesäpallomailaa-polveen-ja-sähköä-akusta-nänneihin -koulutusta. Sisäinen minäpuheesi ei ansaitse armoa.

Parhaiten pääset eroon negatiivisesta minäpuheesta, kun opit ensin tunnistamaan sen. Kun huomaat puhuvasi itsellesi tylysti, pysähdy hetkeksi ja mieti mistä negatiivinen kuvitelma tulee. Kun teet sen tarpeeksi monta kertaa, sisäinen minäpuheesikin muuttuu.

Toinen ongelma koskee läheisiäsi. Aivan kuten sisäinen negatiivinen asenne jarruttaa kaiken uuden syntymistä, myös ulkoinen negatiivinen asenne vaikuttaa sinuun ja ajatuksiisi haitallisesti.

Olemme ystäviemme ja tukiverkostojemme summa. Jos ympäröit itsesi ihmisillä, jotka eivät usko sinuun tai tue sinua, voit syyttää siitä oikeastaan vain itseäsi.

Tämä on valitettavan tuttu kuvio monelle yrittäjälle. Harvalla yrittäjällä on riittävän kattava tukiverkosto. Jos menee päin prinkkalaa, tukea ei juurikaan tule. Jos menee hyvin, sitten kyllä kavereita ja lounasseuraa riittää.

Mutta entä sitten, jos ympärillä on vain negatiivisia valittajia ja kyseenalaistajia?

Meille opetetaan pienestä pitäen, miten tärkeää on tulla kaikkien kanssa toimeen ja kaikki pitää hyväksyä sellaisina kuin he ovat.

No ei helvetissä pidä.

Jos ihminen on urvelo, puhuu koko ajan tyhmiä eikä tällä ole ikinä mitään positiivista sanottavaa mistään, miksi sellaista pitäisi sietää? On täysin ok antaa elämästään kenkää sellaisille ihmisille, jotka eivät tue ja kannusta sinua eteenpäin.

Tommy Hellsten on pukenut tämän ajatuksen hyvin sanoiksi kirjassaan Elämän lapsi: ”Jollet pidä jalanjäljistä kasvoillasi, miksi makaat lattialla?”