Ona Brixton Leather messenger

Aikaisemmin olen kuljetellut kamojani Knomon mainiossa Stirling -olkalaukussa. Se on hyvälaatuinen, ergonominen ja kaiken kaikkiaan täydellinen, jos kannettavana on vain läppäri ja pari dokumenttia. Leican kanssa on tullut ongelmia, koska kameran repiminen laukusta on osoittautunut lähes mahdottomaksi tehtäväksi. Toimenpiteestä on itse asiassa tullut niin veemäistä, että aika moni kuva on jäänyt ottamatta. Knomo on virtaviivainen, mutta mitään neliömäistä sinne ei mahdu.

Siispä ostoksille. Valintakriteerini olivat suunnilleen selvät:

• Laukkuun täytyy mahtua Leica (se täytyy olla helposti esille otettavissa), 13” Macbook Air, laturikaapelit, sateenvarjo ja tilaa täytyy jäädä myös satunnaisiin tarpeisiin.
• Laukku ei saa näyttää liikaa kameralaukulta.
• Laukun täytyy olla ns. yliolan messenger -mallinen.
• Laukun täytyy olla pehmustettu.
• Laukussa täytyy olla kantokahva, ja sen täytyy mielellään pysyä pystyssä lattialla ilman tukea.
• Laukun täytyy olla nahkaa.
• Laukun täytyy näyttää hyvältä.

Varteenotettavia vaihtoehtoja oli yllättävän vähän. Pidemmän surffailun jälkeen törmäsin ONAn Brixton -malliin, jota on kehuttu kameraharrastajien parissa. Ostin omani saksalaisesta verkkokaupasta, kun yllättäen laukkua ei saa Suomesta edes rahalla. Laukun voi ostaa myös ONAn oman sivuston kautta, mutta ei huvita sählätä tullin kanssa tarpeettomasti.

Laukku tuli yllättävän nopeasti. Parin viikon käytön jälkeen kantoväline on tullut sen verran tutuksi, että siitä uskaltaa jo jotain sanoa.

Hyvää:

• Laukku täytti ennakkovaatimukset.
• Laukun vahattu nahka on orgastisen täydellistä. Sitä hipelöi ihan huvikseen.
• Laukun sisäosa on jaettavissa sellaisiin osiin kuin haluaa.

Huonoa:

• Laukku tuntuu painavalta, jos on tottunut kevyempään kannettavalaukkuun. Painoa tyhjänä on melkein 2 kiloa.
• Hinta. Ei ole sieltä halvimmasta päästä.