Rikkinäinen omistajuus

Moni hyvältä vaikuttava firma on sisältä mätä. Firma voi tehdä ihan siedettävää tulosta, some voi olla täynnä energiaa ja menestystä tihkuvia postauksia ja referenssilista on pitkä. Silti firma voi olla yhden puhelinsoiton päässä selvitystilasta.

Syynä ei välttämättä ole mikään yksittäinen taloudellinen kämmi tai virherekry. Kokonaisuus on vain hauras, ja hauraus tihkuu esiin jostain sisään rakennetusta valuviasta. Tyypillisin valuvika on rikkinäinen omistajuus.

Osakeyhtiössä ei ole periaatteessa mitenkään epäselvää, miten valta jakautuu ja miten sitä kuuluu käyttää. Todellisuudessa osakeyhtiöissä valtaa kuitenkin käytetään hyvin eri tavoin kuin mitä osakeyhtiölaissa ja hyvässä hallintotavassa oletetaan. Henkilökohtaiset suhteet, luonne-erot ja tätäkin suuremmat erot osaamisessa vaikuttavat siihen, kenen sana painaa yhtiössä eniten. Ei ole mitenkään harvinaista, että pieni ja tiukkasanainen osakkeenomistaja pystyy käyttämään huomattavasti isompaa valtaa kuin mitä hänen omistuksensa perusteella voisi olettaa.

Tästä ei sinänsä ole mitään haittaa.

Ongelmia kuitenkin syntyy erityisesti silloin, kun osaamattomuus lyö kättä aggressiivisuuden kanssa. Tällöin yhtiön menestyksen jarruna toimii yksi (tai useampi) vähemmistöomistaja, joka ei osaa erottaa omia rahoja yhtiön rahoista – tai ei edes ymmärrä, miksi niitä pitäisi erottaa. Tällöin yhtiön etu jää oman edun alle eikä päätöksenteosta tule mitään. Kokoukset menevät helposti aluksi riitelyksi ja sitten kiertelyksi, kun kukaan ei uskalla haastaa häirikköä seurausten pelossa.

Tällaisessa tilanteessa yhtiö on erittäin haavoittuvainen.

Jos omistajat eivät osaa vetää yhtä köyttä, yrityksen kehittyminen pysähtyy ja vallankäyttö siiloutuu. Seuraavassa vaiheessa rekrytointi vaikeutuu ja hyvät ihmiset alkavat lähtevät talosta. Tämä johtaa budjettiylityksiin, moraaliongelmiin ja asiakastyytymättömyyteen. Se alkaa näkyä jo tuloksessakin.

Negatiivista kierrettä voi olla hankala katkaista.

Mitä tuollaisessa tilanteessa sitten voi tehdä? Miten yrityksessä voi välttää rikkinäisen omistajuuden loukun? Keinoja on muutamia:

• Ensinnäkin, älä lähde yrityksiin, joissa omistajaosaamista ei ole tai se on heikkoa. Jos kaikki yrityksen perustajat ovat duunareita jotka ovat tottuneet vain valittamaan nykyisestä työstään, tulevaisuus ei näytä ruusuiselta.
• Jos maito on jo niin sanotusti läikkynyt ja firma on pystyssä, yrittäkää löytää konsensus siitä miten asioista päätetään oikeasti. Jos jokaisen päätöksen kohdalla täytyy alkaa tavata osakassopimusta (joka on todella tärkeä!) ja osakeyhtiölakia, edessä on isoja ongelmia.
• Jos huomaat olevasi jumissa yrityksessä, jossa pari jääräpäätä jarruttaa tarpeellisia uudistuksia, voit yrittää ostaa ongelmat ulos. Valitettavan usein tällaisissa tapauksissa ongelmatapaukset eivät tietenkään tyypillisesti osaa arvottaa realistisesti yrityksen todellista arvoa, ja osakkeiden hinta kipuaa helposti mielipuolisiin summiin.
• Jos et pysty ostamaan ongelmia ulos, on aika miettiä omaa eject-kahvaa. Jumiutuneet neuvottelut yleensä nytkähtävät eteenpäin, jos neuvotteluissa kääntää pöydän: jos toinen omistaja kokee firman arvon olevan x €/osake, silloin varmaan hän on valmis lunastamaan omat osakkeeni samalla arvostuksella?
• Viimeinen vaihtoehto tietenkin on, että lähdet kävelemään firmasta vaikka ilmaiseksi. Jos tulevaisuuden vaihtoehtoja ovat ankea hiipuminen tai räjähtävä startti nollista, monen kannattaisi suosiolla valita jälkimmäinen vaihtoehto.

Yrityksen omistaminen on taito, ja sitäkin taitoa voi myös kehittää opettelemalla. Yrityksen kannalta pahinta ovat eripuraiset omistajat, mutta myös päätöksentekokyvyttömät omistajat ovat myrkkyä terveelle yritykselle.

Omistajat voivat olla erimielisiäkin, mutta suunnan on silti oltava selvä ja yhteinen.