Saako anoppi uuden keittiön?

Spoilaan vähän heti tähän alkuun. Pahasti näyttää siltä, että anoppi ei ole saamassa uutta keittiötä. Aikaisemmin syksyllä aloittamamme #KymppitonniAnopille -projekti on edennyt varsin hyvin – siis ainakin meidän näkökulmastamme. Painoa on tippunut tasaisesti molemmilla, ja vaimo on jo omassa tavoitteessaan. Itselläni on vielä vajaa 5 kiloa ravistettavana. 14 kiloa on jo tippunut, ja se alkaa jo näkyä sekä tuntua.

Millä keinoilla kiloja on karisteltu?

Ehdottomasti tärkein keino on, että molemmat perheen aikuiset ovat prosessissa mukana. Siitä ei tulisi yhtään mitään, jos vain toinen alkaisi tekemään isoja elämäntapamuutoksia. Ja tavoitteena tässä oli tehdä pysyviä muutoksia, eikä vain tiputtaa painoa. Painon tiputtaminen on vain ensimmäinen askel isomman muutoksen suuntaan.

Mitä tulee painonpudotukseen, olen itse käyttänyt näitä seitsemää keinoa:

1. Intermittent fasting: aloitan syömään normaalisti klo 12 enkä syö enää mitään klo 20 jälkeen. Se ei tietenkään tarkoita, että tuossa aikaikkunassa sitten vedettäisiin kaksin käsin safkaa. Tämä malli on toiminut itselläni todella hyvin. Aamulla ei oikein ole nälkä, ja kahvi hillitsee ruokahalua. Parin ekan viikon jälkeen kroppa tottui uuteen ruokarytmiin, joten nälkä ei ole edes yöllä.
2. Sali: pusken edelleen kotisalilla Wendlerin 531-ohjelmalla. Tätä helpottaa se, että olen tehnyt salille menemisestä tavan: maanantai on aina mavemaanantai (maastaveto ja pystypunnerrus), keskiviikko on aina kyykkykeskiviikko (takakyykky ja hauis+ojentajakääntö) ja perjantai on aina penkkiperjantai (penkki + kulmasoutu). Voimatulokset ovat tietenkin kärsineet miinuskaloreista ja feilaukset ovat osa arkea. Tämä on kuitenkin väliaikaista, joten en ole antanut heikon voimantuoton vaikuttaa psyykeen.
3. Kävelylenkit: kävelen joka päivä 3-5 kilometriä. Olen tehnyt tästä itselleni iltalenkin, jonka aikana käyn kiertämässä lähialueen pokestopit ja kuuntelen mielenkiintoisia äänikirjoja. Koska laihtuessa mukana kuljetettava paino pienenee ja sitä kautta lenkin kalorinkaristusteho heikkenee, olen kasannut selkäreppuun levypainoja sitä mukaa kun painoa on tippunut. Tämä pitää kivasti hien pinnassa.
4. Salaatti ja proteiini: jokainen iso ateria alkaa salaatilla, kiitos vaimon ahkeruuden. Se on myöskin tapa, jonka on tarkoitus jäädä projektin jälkeenkin elämään. Bonus: lapset ovat oppineet seuraamaan esimerkkiä, ja vihannekset/salaatti uppoaa niillekin hyvin. Proteiinia taas on pakko yrittää kiskoa laihduttaessa vähän enemmän kuin tavallisesti. Tämä yhdessä saliharjoittelun kanssa minimoi lihasten sulamisen. Ja Jussi Karin vinkistä löydettiin todella hyvälaatuista kanaa, jota popsii ihan mielellään.
5. Herkuttomuus: lienee itsestään selvää, että tänä aikana herkkuja ei ole kauheasti vedelty. Poikkeuspäiviä ovat siivouspäivien lättykestit ja yhdet häät, joissa syötiin ihan normaalisti.
6. Seuranta ja visualisointi: paino punnitaan joka aamu ja kirjataan yhteiseen taulukkoon. Itse seuraan myös kilometrejä ja Apple Watchin liikuntarenkaiden täyttymistä. Muutoksenhallintaan käytän tietenkin maailman parasta työkalua. Kaikenlaiset pienet visualisoinnit auttavat tavoitteen saavuttamisessa. Kun paino alkaa tippua, sitä ei välttämättä itse edes kunnolla huomaa. Siksi on tärkeää, että ympäröi itsensä visuaalisilla herätteillä, jotka ohjaavat oikeaan suuntaan. Jääkaapin ovessa on motivaatiokuva, kodinhoitohuoneessa on liitutaululla kilometrikartta ja niin edelleen.
7. Palkinnot: kun paino tippuu, on hyvä palkita itseään jotenkin. Olemme laittaneet painotaulukkoon tavoitepainojen kohdille pieniä palkintoja, joista tulee hyvä mieli. Itselläni listalla on ollut uusia vaatteita, uusi puhelin ja muita pienempiä asioita. Mitä listalle sitten ottaakaan, tärkeintä on, että ne ovat jotenkin elämänmuutokseen positiivisesti liittyviä asioita: esimerkiksi ”kilo karkkia” on paska palkinto, mutta ”uusi polkupyörä” ovat hyviä palkintoja.

Miltäs nyt sitten tuntuu?

Aika hyvältä. Vaikka itse ei vielä ihan huomaa kaikkia muutoksia, tällaisia muutoksia olen itse pistänyt merkille:

• En hengästy helposti kävellessä. Kunto on siis parantunut selkeästi.
• Vasen polveni on ollut vähän niuho aika pitkään, mutta nyt polvi ei juurikaan vihoittele.
• Kaikki vaatteet ovat menneet uusiksi. Vanhat vaatteet tuntuvat säkkimäisiltä eivätkä ne selkeästikään istu kunnolla.
• Naamasta on sulanut läskiä. Ohimot ovat jotenkin hassun lommoiset. Näytän entistä enemmän joltain sarjamurhaajalta.
• Lihaserottuvuus on parantunut. Samat lihaksethan ne tietenkin ovat kuin aikaisemmin, mutta nyt ne vaan erottuvat paremmin.

Mielialapuolella on myös ollut selkeitä muutoksia. Vaikka voisi kuvitella, että laihduttaminen kiristäisi hermoja, sellaista huomiota ei oikein voi allekirjoittaa. Enemmänkin vanteen kiristymistä on aiheuttanut syksyn alkava pimeys, mutta siihenkin auttaa D-vitamiini. Laihdutus on ollut tässä vaiheessa katsottuna jopa yllättävän kivutonta, kun vauhtiin pääsi.

Entä sitten kun tavoitteet on saavutettu?

No sitten tietenkin siirrytään seuraavaan vaiheeseen, eli hyvien tapojen ylläpitoon. Meillä kummallakaan ei ole mitään aikomusta elää täysin herkutonta elämää, ja tiedän etten esimerkiksi millään pysty käymään joka päivä kävelylenkillä. Elämän ruuhkavuosilla on tapana tulla tielle, ja joskus on vaan yksinkertaisesti mahdotonta pitää täydellisestä ruokavaliostakaan kiinni. Siksipä onkin tärkeintä kasata itselleen paljon positiivisia tapoja, jotka ruokkivat toinen toisiaan.

Seuraava tilannepäivitys tästä aiheesta seuraakin sitten luultavasti joulukuun puolella!