Sormet korviin vai kaasu pohjaan?

Aika moni murehtii alitajuisesti tai aktiivisesti sitä, mihin Eurooppa ja maailma on menossa. Valehtelisin, jos väittäisin, etteikö mahdollinen sodan uhka kummittelisi lähitulevaisuudessa myös meille. Se on valitettavasti realistinen mahdollisuus.

Yksittäisen yrittäjän näkökulmasta kaikki tämä on tietenkin todella hanurista. Aika monella alalla asiakkaiden kukkaronnyörit ovat tiukasti kiinni, ja kauppa ei käy. Juuri kun selvittiin koronasta, toimitusketjukriisistä ja Ukrainan sodan aiheuttamista seurannaisvaikutuksista, USA aloitti todella erikoisen kauppasodan kaikkia entisiä liittolaisiaan vastaan. On hankala nähdä, miten tämä kaikki päättyisi onnellisesti.

Vaikka kevätaurinko alkaa lämmittää, ei ihme, jos on synkeä fiilis.

Tällaisessa tilanteessa on tyypillisesti kaksi toimintamallia: joko laitetaan sormet korviin tai sitten tehdään asialle jotain.

Ensimmäinen toimintamalli, eli sormien tunkeminen korviin, on tietenkin se tyypillinen inhimillinen reaktio. Tunnistat varmasti itsekin tämän toimintamallin ihmisissä. Oli aihe sitten mikä tahansa, tätä mallia seuraavat ihmiset yrittävät yleensä aktiivisesti olla näkemättä koko ahdistuksen aihetta. Tällaiselle ihmiselle ei kannata asiasta sanoa yhtään mitään, koska seurauksena on joko tyhjä katse tai suoranainen kiukustuminen.

Toinen toimintamalli on mielestäni terveempi. Koska kyseessä ovat pääsääntöisesti sellaiset asiat, joihin meillä ei ole yksilöinä mahdollisuutta vaikuttaa, liiallinen huolehtiminen ei ole kauhean hyödyllistä. Jos sota syttyy, se syttyy. Jos se ei syty, se ei syty. Niin tai näin, oma vaikutusmahdollisuutesi tähän on tasan nolla.

Jostain syystä ihmiset kuitenkin käyttäytyvät siten, että heidän toimillaan tai asian aktiivisella märehtimisellä olisi joku vaikutus asioihin. Ei tehdä investointeja, koska uutiset ovat täynnä synkkyyttä. Ei kehitetä omaa liiketoimintaa, koska ei olla varmoja, mihin suuntaan Euroopan talous menee. Ei varata lomamatkoja, koska ei tiedetä, mitä ensi vuonna tapahtuu. Ja niin edelleen. Lopputuloksena pidätellään hengitystä niin peloissaan, että paskat on turahtaa punttiin.

Tykkään vetää omia lääkkeitäni. Niinpä olen tietoisesti keskittynyt tulevaisuuteen, vaikka olen varautunutkin henkisesti suuriin vaikeuksiin. Varasimme perheloman ensi vuodeksi Japaniin. Meistä tuli mökin omistajia. Perustin kaverin kanssa firman AI-asioiden ympärille.

Tulevaisuus voi tuntua synkeältä, mutta se on vain tunne. Emme voi vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu, vaan ainoastaan siihen, miten reagoimme tapahtumiin. On jokaisen oma asia ja päätös, miten asioihin suhtautuu. Ja siitä olen sataprosenttisen varma, että pään puskaan tunkemalla tulevaisuus ei ainakaan valoisemmaksi muutu.

Vaaraan varautuminen ja tulevaisuuteen investoiminen eivät sulje toisiaan pois.