“Sun perse on noussut ylemmäs”

Salihommat ehtivät olemaan reilun kuukauden täysin retuperällä. Pari perättäistä flunssaa, remontti ja muutto pitivät huolen siitä, että salille ei ole ollut asiaa. Nyt onkin hyvä hetki käydä vähän läpi, mitä on saanut rautaa halaillessa aikaiseksi.

Muuton yhteydessä purin vanhoja vaatteita, ja sieltä löytyi laadukas huppari jota en ollut hennonnut heittää kierrätykseen. Sain sen kiitokseksi Boost Turulta, kun kävin jakamassa tarinani Epäonnistumisen päivässä 2011. Muistan vieläkin miten vitutti, kun en mahtunut siihen. Huppari ei siis ole mitenkään erityisen pieni (L), mutta silloin se ei olisi mahtunut kiinni ilman leipäveistä ja jeesusteippiä. Nyt se meni päälle suht kivuttomasti.

Se oli hieman hämmentävä hetki. Ensimmäisenä ajattelin, että vaatteenpienentäjätonttujen veemäinen veljeskunta onkin viettänyt railakkaan pikkujouluiltaman ja pienessä pöhnässä sitten käynyt vaihteeksi lajittelemassa kuivausrumpuun parillisia sukkia ja venyttämässä varastoituja vaatteita. Mutta joo ei. Kyllä se on ihan alkuperäisessä koossa.

Luulen, että aika monella kroppaansa muokkaavalla saliapinalla on samanlaiset fiilikset. Tuntuu, että tuloksia ei tule pitkään aikaan, ja sitten tulokset tulevatkin yhdessä hujauksessa. Ei siksi, että ne oikeasti tapahtuisivat nopeasti, vaan siksi, että muutos on niin salakavalaa ettei sitä itse huomaa.

Moni on sanonut huomanneensa muutokset saliharrastuksen alettua, mutta itselläni on ollut oikeasti ongelmia muutosten huomaamisessa. Se johtuu ihan vaan siitä, että itsellä on mielessään tietty omakuva, jota ei ole nopea karistaa. Kun oma mielikuva on punkero, siitä ei pääse irti helposti. Aina se vaatii sen jonkun toisen sanomaan, että perse on noussut ylemmäs. Tarina ei tosin kerro, että tarkoitettiinko tällä heitolla naamaa vai tarakkaa.

Saliharjoittelun alkeisoppimäärä

Harmittaa vähän, että mennyt salille aikaisemmin. Kynnys salille menemiseen oli melko korkea, koska en ollut käynyt salilla ennen vuotta 2015 kuin ehkä kerran tai kaksi. Onneksi sain kyytiapua Arokin Esalta, joka lähti henkiseksi tueksi näyttämään miten hommat toimii. Ensimmäiset salikerrat yksin olivat kohtuullisen kuumottavia.

Otin aika nopsaan Personal Trainerin avuksi. Se, että ei tajua liikkeistä hevonhumppaa, on oikeastaan siunaus. Mitä vähemmän vanhoja virheitä tarvitsee unohtaa, sitä helpompaa uusien liikeratojen opiskelu on. Esimerkiksi kyykkäämisen suhteen alku oli ihan hirveää, mutta koska liike ei ollut yhtään tuttu, pääsin opettelemaan uuden liikkeen ohjattuna paljon helpommin.

Ensimmäinen vuosi meni iloisesti PT:n tekemän treeniohjelman mukaisesti. Noudatin ohjelmaa melko orjallisesti, mutta sitten kävi ikävästi ja rasautin selkäni salilla. Toipumisen jälkeen työkaverit vinkkasivat Bull Mentulan etävalmennuksesta. Bull’s All Out olikin juuri se mitä vittuuntunut mieli kaipasikin. Lopputuloksena hiki lensi, rasvaa suli ja lihasta tuli. Ei ihan samaa tahtia kuin vihreiden puheenjohtajalla, mutta kuitenkin.

531 — viimeinkin treeniohjelma rouheille ruuhkavuosille

All Out oli aika rankka rupeama, enkä kyennyt osallistumaan enää seuraavaan. Vaikka valmennus oli kaikkinensa hyvin tehokas, se vei yksinkertaisesti liikaa aikaa ja keskittymistä. Avioero ja sen jälkeinen uuteen elämään totuttelu eivät antaneet juurikaan aikajoustoja, ja oli pakko keksiä jotain muuta.

Sen sijaan että olisin heittänyt hanskat tiskiin, aloin etsimään jotain fiksuja vaihtoehtoja tällaiselle aikahaasteiselle nelikymppiselle toimarille. Eikä kauaakaan, kun Suomen kenties epäsovinnaisin lakimies Jussi Kari auttoi seuraavaan vaiheeseen siirtymisessä ja esitteli 531 -ohjelman. 531:ssä onkin monta kivaa puolta:

• Se on rakennettu tasaista kasvua silmällä pitäen.
• Se on perusperiaatteiltaan yksinkertainen ja parin syklin jälkeen helppo oppia.
• Se ei vaadi niin paljon aikaa kuin monet PT:n virittelemät ohjelmakokonaisuudet. Joka viikko ei tule uutta ninjaliikettä.
• Tuloksia tulee tasaisesti, joka sykli.
• Ohjelma rakentuu hyvien perusliikkeiden (mave, kyykky, penkki, pystypunnerrus) päälle, ja niihin keskittymällä lihakset kehittyvät suht’ tasapuolisesti.

Tulokset

Nyt kun katsoo taaksepäin, on helppo nähdä kehitystä. Otin tähän neljä olennaista liikettä (kyykky, penkki, mave ja pystypunnerrus). Näistä mave ja pystypunnerrus ovat selkeästi heikoimmassa hapessa, koska aloitin tosissani niiden kanssa puuhastelun vasta alkuvuodesta.

Kyykky (alla) on siitä kiva liike, että se parantaa kivasti myös tasapainoa, ja ohjelmaan ei tarvitse välttämättä erillistä jalkapäivää. Voin sanoa, että noilla painoilla jalat ovat kipeänä syvältä perseestä ihan ilman jalkaprässiäkin.

Maastaveto on toinen kiva liike. En oikein ymmärrä, miksi en ole aikaisemmin ottanut sitä tosissani. Veikkaisin, että syynä on selän murtumisesta jäänyt pieni epävarmuus, koska mavella varmaan saa rikottua selkänsä jos liikkeen tekee väärin. Toisaalta, sain tähän sen verran hyvän ohjauksen Elixia Onkiniemen PT:ltä, että uskalsin alkaa nostelemaan painoa ihan tosissaan. Alussa kehitys ei tuntunut oikein etenevän, kun päätin että teen mavea ilman mitään vetoremmejä. Nyt vedot alkavat jo tuntuakin jossain.

Penkkipunnerrus on kiva liike, mutta tässä on vähän sama ongelma kuin kyykyn kanssa. Painon alle jääminen ei hirveästi houkuta, ja jos pää ei kestä, ei rautakaan nouse. Sen lisäksi mulla on penkkitekniikassa varmasti parannettavaa. En kiirehdi tämän kanssa, koska olkapäihin saadut vauriot eivät parane kunnolla — ja koska olen niiltä välttynyt toistaiseksi, niin ajattelin yrittää pitää tilanteen samanlaisena vastaisuudessakin. 😉

En oikein tiedä mitä mieltä olisin pystypunnerruksesta. 531:n alussa jouduin jauhamaan liikettä pelkällä 20 kg tangolla, ja se alkoi aika nopeasti v*tuttaa. Nyt tilanne on jo vähän helpottunut, ja on päässyt kiskomaan oikeita painojakin.

Tuloksia on siis tullut. Se hyvä puoli saliharrastuksessa on, että ei enää tuijota vaakalukemaa ultimaalisen hyvinvoinnin mittarina. Se kun ei kerro juuri muuta kuin kokonaismassan. Mittanauhan kanssa on vähän samaa ongelmaa: vyötärönympärystä mittaillessa näkee kyllä läskit, mutta ne näkee kyllä ihan paljaalla silmälläkin, thank you very much. Siksi selkeimmät tulokset näkyvätkin vaatteiden istuvuudessa ja ihan konkreettisissa voimatuloksissa.

Mitä seuraavaksi?

Kesän aikana pääsi kertymään vähän parisuhdeplösöä vatsalaukun ympärille. Mikään iso ongelma se ei ole, mutta tuollainen lisuke on harmillinen särö omassa psyykessä, joten vatsaa voisi taltata seuraavaksi vähän soukemmaksi. Se onnistuu ihan vaan vähentämällä sokereita ja valkoista höttöä ruokavaliosta.

Sitten voisi kokeilla 531-ohjelman Jim Wendlerin Boring but Big -varianttia ja katsoa, miten se toimii.